Lapuan reissu 22.-24.4.

Tänä viikonloppuna oli luvassa starttikurssin ja matkaratsastuskilpailuiden järjestäminen yhteistyössä Perämettän Puskaratsastajien kanssa Lapuan Tiistenjoella. Kaija ja Minna olivat samassa paikassa jo vuosi sitten järjestämässä starttikurssin ja matkaratsastusharjoituksen ja silloin oli jo suunniteltu että jatkoa seuraa.

 Lauantaiaamuna pakkasin kamat kasaan ja Toni vei minut Kaijalle, josta Minna nappasi meidät kamoinemme kyytiin. Elisa poimittiin Hämeenlinnasta ja aloimme köröttelemään kohti Lapuaa. Matka meni mukavasti ja juttua riitti.
Perillä Tiistenjoella olimme iltapäivän puolella ja aloimme järjestelemään kisakeskusta ja valmistelemaan starttikurssia. Kisakeskus oli Maneesi Pilvilinnassa, saatiin mukavasti eläinlääkärintarkastus maneesiin ja toimistotilakin löytyi kansliaa varten.
Kun Minna sai starttikurssin pidettyä, lähdimme pitserian kautta majapaikkaamme Gasthaus Tiituun, joka oli maatilamajoitus liki Lapuan keskustaa. Meille oli varattu mukava neljän hengen huone, jossa pitsan ja muutaman sidukan jälkeen uni tuli nopsasti silmään.

Sunnuntaiaamuna lähdimme kisapaikalle seitsemän maissa, siellä olikin jo reipas talkooporukka taas vauhdissa. Olin kisojen TPJ eli tuomariston puheenjohtaja ja koska meillä oli tällä kertaa mukana aivan uusi eläinlääkäri, vietin lähes koko päivän eläinlääkärintarkastuspisteellä. Alkuun käytiin läpi hevosten tarkastuksessa tehtävät asiat, protokolla hylkäämistilanteessa jne. Hevosia saapui tarkastukseen hiljalleen ja kaikki sujui jouhevasti. Koko porukasta vain yksi hevonen ei saanut lähtölupaa.
Poisjääntien vuoksi pisimmässä luokassa oli vain yksi osallistuja, mutta hyvä että edes yksi jotta saatiin harjoitella myös taukotarkastus.

Lopputarkastukset sujuivat hyvin ja vain yksi hevonen hylättiin ontumisen takia. Palkintojenjaossa paljon iloisia naamoja, toivottavasti tavataan ensi vuonna uudestaan. 

 

Kaupat tehty

Eipä osannut tämä täti kuvitellakaan millainen kiinnostus voi pientä suomi-ukkoa kohtaan herätä. Viestejä kilahteli kaikilla mahdollisilla yhteydenottotavoilla niin, etten meinannut ehtiä kaikkiin edes vastaamaan. 
Kokeilijoitakin kävi useampia heti ensimmäisestä ilmoituspäivästä lähtien ja melkein heti löytyi se hyvä paikka Tepalle. Tepa jää tähän lähistölle, joten on mukavaa kun sitä pääsee halutessaan moikkaamaan.
Kirjoitin myynti-ilmoitukseenkin viestin, että Tepa on löytänyt uuden ihmisensä, jotta kaikki kiinnostuneet olisivat saaneet tiedon, mutta tuon FB-ryhmän ylläpitäjä poisti ilmoituksen melkein heti, joten kaikille ei varmaan tieto ehtinyt.

Syntyjä syviä.

Olen tässä puolen vuoden sairastelun aikana tuntenut kovasti syyllisyyttä siitä etten ole jaksanut tai pystynyt liikuttamaan hevosia niin paljon kuin niitä olisi pitänyt. Nyt mennään jatkuvalla kipulääkityksellä ja olen taas voinut ratsastaa mutta jaksaminen ei meinaa riittää. Tekemisestä on tullut pakkopullaa ja tekemättä jättäminen ahdistaa.

Perhepalaverin jälkeen tulin siihen tulokseen, että tilannetta helpotetaan sillä että kirjaillaan Tepasta myynti-ilmoitus ja etsitään sille uusi aktiivinen koti jonka se ansaitsee. Terve ja huippukiltti hevonen parhaassa iässä menee hukkaan seisoessaan tarhassa.

Lissu jää pihaan ainakin näillä näkymin, yhden hevosen liikuttamisesta vielä selviän ja se on vasta 8-vuotias joten se voi vaikka pihassa seisoskellakin jos liikutuksesta pitää pitää taukoa.

Jatkoon mietin eri mahdollisuuksia, pitääkö yksi karsina tyhjänä vai ottaisiko vuokralaisen. Kolmas vaihtoehto olisi hommata siihen tamma, jonka astuttaisi Vilskeellä. Terveydentila ja perhe liputtaisi tyhjän karsinan puolesta kuten myös järki, mutta saapa nähdä.

Hevoset 2016 messut Tampereella

Olin ajatellut jättää tämän vuoden messut väliin sairasteluni takia, mutta kun Laura ilmoitti Vilskeen esiintyvän orikavalkadissa niin olihan sinne sitten toki lähdettävä.
Laitoin Lauralle viestiä, että paikalla ollaan jos apukäsiä tarvitaan ja kuulemma tarvittiin smurffihattu. Esityksen teema oli siis smurffit, joten ei muuta kuin ompelukone laulamaan.

 Lauantaina olimme perillä kahden maissa joten aikaa kiertelyynkin oli runsaasti ennen esitystä. Avustajaksi lupautunut Katja oli niksahtanut selästään jumiin yön aikana, joten meille Tonin kanssa oli luvassa oikeasti avustushommia.

Messuilla oli väkeä aivan jumalattomasti ja tungos oli melkoinen joka ständillä. Oma olo ei ollut edelleenkään kovin hyvä, joten en jaksanut paneutua tavaroiden hypistelyyn lainkaan normaaliin tapaan ja lopulta en sitten ostanut koko reissulta muuta kuin pehmiksen.

Susannan bongasin Hevosopiston ständiltä ja käteen sain liput Finnderbyyn, hieno juttu!
Jostain käsittämättömästä syystä isäntä kiinnostui esillä olevista trailereista ja jouduin taluttamaan hänet jäähtymään kaljapubiin ennen kuin hän olisi tehnyt kaupat uudesta trailerista. Siis Toni, jonka mielestä meidän Umeå vm. -89 on ihan hyvä eikä uutta tarvita.

Laura ja Vilske löysivät myös perille ja menimme trailerialueelle sovittamaan smurffihattua Lauran kypärään ja puunaamaan Vilskettä esiintymiskuntoon. Verryttelykenttä oli varmaan 20x40m ja siinä verkkasi kymmenkunta oria kerrallaan, ilmassa leijuvan testosteronin pystyi melkein tuntemaan mutta kaikki käyttäytyivät oikein mallikkaasti.

Esityksessä Vilskeen parina oli pienhevosori Tussarin Luonto ja esityksen nimi oli Pieni koko, suuri ego. Ensin ratsukot esittivät hiukan kouluratsastusta yhdessä jonka jälkeen Vilske hyppäsi kahta estettä, joista jälkimmäistä nostettiin metrikympistä 130cm asti. Kyllä siinä taas kasvattajalla housut tutisi katsellessa.

Matkaratsastuskisat Vesilahdella 12.3.2016

Tänä vuonna jaoimme kisat hallituksen kesken niin, että minä olin vuoden ensimmäisten kisojen kilpailunjohtaja. Sinänsä helppo homma kun oltiin jo niin pitkällä että suurin osa hommista oli jo tehty ja paikalliset Vesilahdella eli Ragnellin tilan väki oli tehnyt suurimman osan hommista. Meikäläiselle jäi enää tehtäväksi eläinlääkärin metsästys, joka olikin hieman hankalaa mutta lopulta saatiin lääkäri buukattua.
Oma olo vaihteli kurjasta kamalaan ja olin niin puhki sairasteluni kanssa että onneksi tämä kisa osui minun kohdalle joten työtä ja varsinkin muistettavaa oli vähän. Ja siinähän sitten metsään mentiinkin. Kilpailuissa oli tarkoitus käyttää seurantalaitteita ja meillä oli jo suunniteltuna miten saadaan kanttiini/kansliassa kivasti seuranta nähtäville. Paitsi että päivää ennen kisoja havaittiin trackereiden olevan niinkin lähellä kuin Jyväskylässä. Jep, siihen "ei tarvitse hommata kuin eläinlääkäri" -hommaan ei sitten kuulunutkaan nuo perhanan helistimet. Mä olin jotenkin kuitannut omissa aivoissani ruksin niiden kohdalle, että kunnossa on tämä osa.
No, trackerit eivät kisojen kululle ole mitenkään elintärkeät joten ilman niitäkin pärjättiin, mutta tokihan tällaista nörttiä harmitti kovasti kun ei päässyt niitä virittelemään.

Mönkkärin päällä voi ihan hyvin ottaa nokoset

Kello soi kisapäivän aamuna neljältä, mutta kiitos vatsakipujeni olin jo tukevasti puurolusikassa kiinni tuohon aikaan. Kiikutin uniset hevoset pihalle, siivosin tallin, toin iltaheinät sisään, lakaisin lattian, totesin kyytini tulevan vasta puolen tunnin päästä joten kiipesin mönkkärin päälle pötkölleen ja torkuin siinä sitten Seijan tuloon asti.

Kisapaikalla näytti hyvältä, keliä olimme jännittäneet ehkä eniten, sillä parkki- ja huoltoalue oli pellolla ja muutama päivä oli menty aika lämpimissä tunnelmissa ilman osalta. Nyt oli kuitenkin pikkupakkasta ja pohja hyvä. Kelin suhteen tuuri säilyi päivän loppuun asti, pohjat säilyivät lenkilläkin hyvinä vain muutaman paikan sulaessa sohjolle.

Päivä sujui mukavasti, toimin lähinnä yleismies jantusena ja yritin napsia mahdollisimman paljon kuvia kun kerrankin oli mahdollisuus. Viime vuoden kisoissa olin paljon kansliassa, esim. Laitilan kisoissa taisin nähdä yhden hevosen koko päivän aikana kipaistessani vessareissussa.
Olin aika paljon seuraamassa eläinlääkärintarkastuksia, se kun on niin mielenkiintoista ja aina oppii lisää. Meillä oli mahtava eläinlääkäri, joka selitti tarkasti mitä katsoo ja mistä syystä, uskon että ratsastajatkin olivat mielissään. 
Lopputulemana kaikista startanneista jokainen pääsi maaliin ja sai hyväksytyn tuloksen. Pisimmällä 80km matkalla oli jopa 6 ratsukkoa hankkimassa tarvittavia kvaaleja tulevia kesän kisoja varten ja kaikki hevoset olivat vielä viimeisessäkin tarkastuksessa virkeitä ja voimissaan.

Pitkänmatkalaiset maalissa!

Näkemiin talvi

Kuten viime talvikin, nin myös tämä oli huono rekiajeluiden kannalta. Lopulta kuitenkin ajelemaankin päästiin ja siinä on homma josta Tepakin tykkää kovasti.
Varsinkin nyt kun en ole ollut ratsastuskuntoinen, oli rekiajelu mukavaa ja mieltä nostavaa hommaa.
Muutama kuvakin reissuista saatiin muistoksi.

Kokeiltiinpa kerran myös hiihtoratsastusta, sain Susannan houkuteltua mukaan suksille. Hienosti meni tämäkin kokeilu, Tepalle on näemmä se ja sama mitä siellä perässä roikkuu.

Sairastupa extended versio

Taas on podettu oikein perhanasti. Ensin iski influenssa joka kaatoi meikäläisen petiin viikoksi. Koskaan ennen en ole ollut töistä pois kokonaista viikkoa jollei ole ollut luita poikki, mutta nyt olin kyllä koko viikon aivan kanttuvei.

Influenssasta kun toivuin, tilttasi maha. Jo viime kesästä asti kiukutellut sappi sai marraskuussa oikein kunnon hepulin ja nyt on jäänyt jatkuva kipu päälle. Taekwondon treenaamisesta ei tule mitään ja ratsastuskin on yhtä tuskaa. Työterveyslääkäri laittoi lähetteen ultraan jossa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten seuraavaksi kävin sitten nielemässä metrin verran tähystysletkua.

Kunto menee koko ajan huonommaksi, joten hevoset ovat pääasiassa vain tarhailleet viimeiset viikot. Harmittaa pirusti koska nyt olisi hyvää keliä ja pellolla pääsisi ratsastamaan ja vaikka mitä. Mutta täällä mä vaan istun ja kudon sukkaa :(  Ja koska mitään ei osata tehdä rauhassa niin niitäkin on taas syntynyt jo muutama pari.

Viimeiset kunnon ratsastuskuvat on tammikuun lopulta kun käytiin Millan ja Bocun kanssa pellolla ratsastamassa.