Hiliman varsominen

Kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitin, Hiliman varsomisen aika koitti 8.6. Olin ollut päivän Lissun kanssa kisoissa Liedossa ja traileria siivotessa ihmettelin kun Hilima seisoi tarhan portilla ja hörisi mulle joka kerta kun kävelin siinä edestakaisin autolta talliin. Ruokaakin olivat saaneet ja kaikki pitäisi olla hyvin, mitä se nyt oikein haluaa?

Ajattelin että otan hevoset aikaisin talliin ja kaadun sänkyyn, mutta kun pääsin Hiliman tarhalle, se näytti pissaavan loputonta pissaa ja sisään taluttaessa perään jäi vesivana. Eli se siitä nukkumisesta, ei muuta kuin synnyttämään! Pikajuoksin tallista sisälle ilmoittamaan Tonille ilosanomaa ja pinkaisin takaisin kuin jaloissa ei painaisi mikään.

Istahdin Hiliman karsinan ovelle ja jäin ovenraosta katselemaan kun se lirutteli vielä lapsivettä, pyöriskeli, kuopi maata ja kävi lopulta maate. Siinä se hetken puhisi ja katseli mahaansa ja nousi taas ylös. Sitten esiin ilmestyi amnionkalvo ja rukoilin mielessäni "Tule kavio, älä tule häntä".
Hilima kävi makuulle hieman huonosti takapuoli karsinan ovea vasten, joten avasin ovea varovasti isommalle ja ensimmäisellä ponnistuksella istuinkin sitten melkein kainaloita myöden lapsivedessä. Hiljalleen tulivat näkyviin ensin etukaviot peräkanaa ja sitten pieni turpa. Hankalin kohta oli rintakehä, Hilima sai tehdä töitä ihan tosissaan ja lopulta hiukan autoin sitä vetämällä etujaloista alaviistoon ponnistusten mukana. Sieltä se sitten luiskahti suoraan syliini, melko isokokoinen orivarsa. 
Ensimmäisen hengenvedon hetki on aina yhtä ihmeellinen, kun kalvo repeää varsan turvan päältä, se vain säpsähtää henkiin kuin taikaiskusta, alkaa hengittää ja räpyttelee silmiään.
Hilima ei turhia aikaillut vaan nousi pystyyn ja nostin varsan sylistäni hänelle karsinan puolelle ihmeteltäväksi. 
Hilimalle homma oli heti alusta aivan selvä, se alkoi nuolla varsaa puhtaaksi kuin olisi aina niin tehnyt ja hörisi sille aina välillä. Jos varsa laski päätä alas, Hilima puhalsi sitä heti naamaan. Melko pian varsa alkoi kokeilla jaloilleen nousemista ja lopulta se seistä hojotti tukevassa haara-asennossa ihmettelemässä että mitenkäs nämä jalat nyt sitten toimiikaan. 

 

OMG mitä täällä tapahtuu?!?

Parin tunnin ähräämisen jälkeen varsa ymmärsi miten maitobaari toimii ja uskalsimme ensimmäisen kerran hengähtää. Jälkeisten irtoamista odoteltiin vielä vajaa tunti ja lopulta varsapikikin pusertui ulos. 

Kello neljältä aamuyöllä istuin suihkun jälkeen sohvanreunalla tukka pystyssä, vihdoin menossa väsyneenä mutta onnellisena nukkumaan. Paitsi että.
Ensin välähti sellainen salama että koko tienoo kirkastui ja samantein pamahti helkkarinmoinen jyrinä, valot sammuivat, sulaketaulussa sihahteli ja putosin melkein sohvalta. 
Ei muuta kuin selvittelemään mitä kaikkea hajosi. Nukkua voi haudassakin.