lauantai 6. joulukuuta 2014

Voisko tulla jo talvi?


Syksyn pimeys ja kellojen siirto on tehnyt tehtävänsä. Ei jaksa, ei viitsi, kylmää, märkää, kuraa tai jäätä. Ratsastelut ovat jääneet melko vähille vaikka ”nyt otan itseäni niskasta kiinni” –viikkoja on ollut vaikka kuinka monta. Tepa helpompana yksilönä on saanut liikettä tasaisemmin, mutta kun vaihtoehtona on sätkyä kylmässä sateessa tuulta säpsivän Lissun kanssa niin monesti on tullut vaan käperryttyä sinne sohvannurkkaan. Toki putoavat kengät sekä mystinen takajalan turvotus ovat karsineet ratsastuskertoja myös.



Lissulla tosiaan oli vasen takajalka vuohisen sisäsyrjästä turvoksissa juuri kun olin päättänyt että nyt skarpataan ennen kuin kenttä menee jäiseksi ja kurjaksi. Olin lähdössä ratsastamaan kun huomasin, että kappas, takajalat ovat eri paksuiset. Ontuuko –ei onnu. Onko arka –ei vaikka pihdeillä puristaisi. Käytiin sitten kävelemässä ja vähän juostiinkin, ei muuta reaktiota paitsi että turvotus poistui kävellessä. Seuraavana aamuna turvotusta oli vielä vähän ja sitä seuraavana ei lainkaan. Liekö sitten ollut pieni venähdys vai onko syy seinään potkimisessa aamusella, mutta Lissu muutti Tepan paikalle ja Tepa meni Bocun naapuriin. Ei jytise seinät enää aamulla.

Tepan kanssa ollaan höylätty kentällä perusasioita, pysähtymiset istunnalla onnistuu yllättävänkin hyvin ja ravi on saatu rauhalliseksi ja siinä on jopa ajoittain rauhallinen tahti ilman tukevaa nojoa kuolaimeen. Myös voltille on alettu taipumaan sekä käynnissä että ravissa. Laukannosto muistuttaa jo etäisesti nostoa, laukka on vielä nelitahtista mutta pysyy melko hyvin eikä vauhti ole lainkaan kova. Kokonaisuus on kyllä vielä erittäin etupainoinen, sen huomaa satunnaisesta kompuroinnista, varsinkin ravi-käynti siirtymisissä meinataan tuiskahtaa välillä nenälleen.

Kelit on räntää ja ties mitä, hetken jo näytti että lumi olisi tullut kuivan ja hyvän kentän päälle mutta eikä mitä, taas sataa ja kenttä on kohta peilijäätä. Jälleen tänäkin vuonna kirjoitan joulupukin toivomuslistaan oman maneesin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksyistä Harrastelua

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi. Harrasteltu on silti ahkerasti ratsastajan pientä sairastelutaukoa lukuunottamatta. Lissu on päässyt maastoilemaan Martin kanssa ja lenkit ovat menneet hienosti. Myös kentällä on ehditty menemään, kaikki muu on ihan jees paitsi laukka tuolta reppanalta puuttuu edelleen lähes kokonaan.

Eilen meillä oli pihansiivous talven alta -projekti koko päivän ja isännän kahvitauon aikana ehdin sentään juoksuttamaan Lissun. Ilmeisesti homma oli tuttua, koska mun ei tarvinnut kuin seistä keskellä ja pyöriä mukana. Laukannostokäskykin taisi olla tuttu koska hän heitti teiniangstisen pukin minua kohti, tosin pieleen meni sekin kun hän notkeana tyttönä meinasi siitä sitten pyllähtää persiilleen. Siihen loppui sitten oikean kierroksen laukan yrittäminen, vauhti vaan koveni kun yritin pyytää nostoa. Vasempaan laukka nousee käskystä ja kestää noin kolme ja puoli askelta. 

Toissa viikonloppuna sain jonkun hullunpuuskan ja kiikutin estetolpat kentälle. Mentiin Tepan kanssa ensin maapuomeja ja lopuksi hypättiin pientä ristikkoa. Hyppäähän se, ei siinä mitään, mutta esteen jälkeen on koko hevosen paino käsillä ja kun sen lopulta saa jarruttamaan, meinaa tulla turvalleen tupsahdus.



Viime viikonloppuna olin kuumeessa, joten Milla lupasi kilttinä tyttönä ratsastaa äidinkin hevosen. Ja hyvinhän Tepa toimii, oli selässä kuka vaan.



tiistai 23. syyskuuta 2014

Maastoilua ja viluisia hevosia

Eiliselle oli luvattu sadetta vahvasti koko päiväksi, joten laitoin hevosille sadeloimet niskaan heti aamusta. Töistä tultuani menin siivoamaan karsinoita ja katselin että molemmat isot hevoset kököttivät katoksessa sateelta suojassa. Milla haki poninsa sisään ja tuli motkottamaan minulle että herralla on vilu, koska se tärisee. Ja kappas, niinpäs olikin. Ja sama myös isoilla hevosilla. Loimet olivat pitäneet vettä ihan hyvin, mutta ilmeisesti hyvin nopeasti lähelle nollaa pudonnut lämpötila oli tottumattomille liian kylmä.


Tänään laitoinkin hevosille sitten toppaloimet etteivät reppanat sentään toistuvasti palellu. Ilmeisesti pitäisi hankkia fleecevuorelliset sadeloimet kun nuo topatut ovat aikas paksut ja kaksien loimien kanssa en jaksa alkaa pelaamaan.

Iltapäivällä kävin Tepan kanssa lyhyen maastolenkin, isolla aukealla oli kyllä melkoisen kylmä kun oikein pääsi tuuli puhaltamaan. Ravattiin aukealta tuulensuojaan metsätielle ja laukattiinkin pieni pätkä.

Kirsi oli luvannut lähteä Martin kanssa Lissulle maastoseuraksi, treffit sovittiin naapurin risteykseen puoli kuudeksi. Lissu oli aivan tohkeissaan kun sai kaverin, Martti ei niinkään. Martilla oli laiskapäivä ja se mennä laahusti Lissun mielestä aivan liian hitaasti, joten neiti otti ja marssi vetohevosestaan sitten ohi.
Ja tottakai juuri tällä kertaa metsäpolulla oli peura, joka loikkasi meidän kohdalta jonnekin helkkarin ryteikköön ja jäi sinne hetkeksi jumiin. Hevoset loikkasivat kumpikin eri suuntiin ja peura senkun räpiköi risukossa. Lopulta se meni matkoihinsa ja hevosetkin rauhottuivat. 
Loppulenkki meni ihan hienosti, nähtiin koiranulkoiluttaja ja autokin tuli vastaan, Lissu ei pelännyt näitä lainkaan.
Mulla oli ollut jo Tepan kanssa lenkillä sellainen tunne että olisi sappikohtaus tulossa, mutta en sitten tajunnut ottaa lääkettä ennen seuraavaa lenkkiä. Lissun kompuroidessa metsäpolulla alkoi mahaan sattua oikein kunnolla ja hieman lenkin puolenvälin jälkeen kun se alkoi selvästi rentoutua ja nyhtää multa ohjia käsistä, tuntui etten kestä enempää mitään vatsaan kohdistuvaa nytkähtelyä, joten tulin sitten alas selästä ja talutin loppumatkan. Ärsyttävää, varsinkin kun mulla ei enää edes ole sappirakkoa! Mutta juu, silti sappi voi joskus ärtyä, sanoi lääkäri.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Lissun eka maastolenkki oli kuitenkin ihan onnistunut lukuunottamatta yhteenottoa villin luonnon kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Rokotuslomaa, hyväntekeväisyyttä ja treenin tynkää


Hevoset viettivät vajaan viikon verran rokotuslomaa, joten aikaa oli keskittyä tarhojen siivoiluun ja muuhun ylläpitoon. Tallitarkastajakin kuuluu kierrelleen näillä nurkilla, joten nyt on paikat puunattu. 



Kyllä lomailu on vaan kivaa

Bocu ei saanut influenssarokotusta, joten ponitreeni on jatkunut normaalisti. Pientä ristikkoakin jopa päästiin hyppäämään.


Loppuviikosta päästiin taas treenaamisen makuun, ratsastin molemmilla hevosilla kentällä puolisen tuntia ihan perusasioita läpi. Taukoa on ollut kiireiden takia joten aloitellaan kevyesti. Lissu oli taukoilun jälkeen mukamas hyvinkin säikky, kaikki rapinat piti kuunnella. Vähimmällä tuntuu pääsevän kun ei kiinnitä mitään huomiota hänen mörköjen pakoiluunsa.
Hienosti on kuitenkin jäänyt mieleen selkäännoustessa paikallaan seisominen ja leipäpalakin kurotetaan ratsastajan kädestä.



Perjantaina kävimme Bocun kanssa Pilvenmäellä Lastensairaalaraveissa kantamassa kortemme kekoon talutusratsastuksen merkeissä. Bocu, joka ei takuulla ole ollut raviradalla ainakaan ravien aikaan, otti tilanteen haltuun hyvin ammattimaisesti. Ensimmäisen kerran se katseli tarkkaan pää pystyssä kun lähtöauto pyyhälsi rataa pitkin hevoset perässä. Vähän piti hirnua peräänkin, mutta tämän jälkeen se vain katseli että "ja taas nuo vetää tuota rinkiä kieli vyön alla, meikä se sitten käveleekin täällä nurtsilla kaikessa rauhassa".

Lauantaina ratsastin molemmilla hevosilla kentällä, Tepan kanssa siirtymisiä ja perushommaa tavoitteena tasainen tahti ilman kiihdyttelyjä. Nojuu, on siinä vielä tekemistä.
Lissun kanssa harjoiteltiin pohkeenväistöä ja oppivaisena neitinä hän hienosti bongasi mitä tässä haetaan. Noin kiitoksille persolle hevoselle on helppo opettaa juttuja kun se on aivan tohkeissaan onnistumisestaan ja kehuista. Myöskään mörköjä ei näkynyt mailla eikä halmeilla vaan keskityttiin työntekoon oikein tosissaan.


Sunnuntaina valjastettiin Millan kanssa Tepa kärryjen eteen ja lähdettiin ajelulle. Hienosti meni reissu, ainoastaan molempia kyydissä istuneita hirvitti herran tapa kävellä letku pitkänä niin, että se heiluu kävellessä välillä osuen aisaan asti. Luulisi että sattuu.

Lissun kanssa kokeiltiin auton kohtaamista tiellä. Lissuahan ei ole paljoakaan ilmeisesti tiellä ratsastettu, joten aloitimme lavastetulla tilanteella kotitiellä. Isäntä ajeli autolla edestakaisin meidän ja naapurin väliä ja minä talutin Lissua. Neiti ei reagoinut autoon oikeastaan millään lailla, joten kiipesin selkään (leipätemppu toimii näemmä myös tiellä!) ja ratsastelin autoa vastaan jokusen kerran. Tästä on hyvä jatkaa tiellä treenaamista kun tietää että noinkin kapealla tiellä pääsee hyvin autoista ohi. Ensi kerralla harjoittelemme samaa asiaa traktorilla.
Menimme vielä hetken aikaa kentällä, eilen opittua pohkeenväistöä lähinnä.




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Suomenratsujen Kuninkaalliset


Suokki-ihmisen vuoden kohokohta on Suomenratsujen Kuninkaalliset syyskuun alussa, näin myös meikäläiselle. Tänä vuonna odotin tätä viikonloppua oikein erityisesti, koska kasvattini Vilske omistajansa Lauran kanssa oli tulossa yökyläilemään koko viikonlopuksi. Ohjelmassa heillä oli perjantaina 100cm luokka, josta nappasivat voiton, tätä en ollut ikävä kyllä näkemässä kun olin töissä.
Laura ja Vilske ovat käyneet kuninkaallisissa jo monen monta vuotta ja kasvattajana olen saanut kokea monia ilon hetkiä alkaen 5-vuotiaiden laatuarvostelun voitosta viime vuoden estemestaruushopeaan. Saavutuksia heillä on vaikka kuinka paljon, mutta paikan päällä kannustamassa olen ollut lähinnä Ypäjän kinkereissä, sinne kun on meiltä niin mukavan lyhyt matka.


Vilske marssi talliin synnyinkarsinaansa kuin ei olisi koskaan ollutkaan poissa. Kaveriksi tuotu Bocu koitti kovinkin isotella ja hetken aikaa puhistiin nenät vastakkain asiaankuuluvin kiljahduksin, kunnes kuvioon tuli tukko heiniä ja molemminpuoleinen ahneus vei voiton.

Lauantaina Laura lähti jo aamusta avustamaan ystäväänsä tämän varsan esittämisessä laatuarvostelussa ja minä jäin puunaamaan Vilskettä kisakuntoon. Hommansa hoidettuaan Laura ajeli meille takaisin ja lähdimme porukalla takaisin kisapaikalle. Luokkana oli Samuli GP, 105cm. Yksi harmillinen pudotus ja 0.12 sekuntia jäi sijoituksesta.

Sunnuntaina vuorossa oli vielä 110cm luokka, josta tuloksena 8vp ja sijalle 12.
Katselimme sunnuntaina aamupäivästä myös koululuokkia ja taemmalta kentältä pisti silmään isosti ja hienosti liikkunut tumma hevonen. Pienen selvittelyn jälkeen huomasimme, että hyvänen aika, sehän oli Veli Viimeinen, eli Vilskeen sisaren, Pimun Onnin poika. Hienoja varsoja Pimpula on jättänyt eri isistä, myös 2011 kasvattajakilpailun koulupuolen voittaja Aarre Arvokkain on Pimpulan varsa. Tänä vuonna Aarre Arvokkain osallistui koulumestaruuksiin sijoittuen kahdenneksitoista.

Kuninkaallisiin kuuluu myös olennaisena osana holtiton törsääminen expo-alueella. Tällä kertaa mukaan tarttui Lissulle liila talliloimi, fullneck-fleeceloimi ja Tepalle highneck-toppaloimi. 2/3 periaatteessa tarpettomia, koska meillä ei tarvita talliloimia ja fullneck-fleecejä löytyy jo kaksin kappalein. Ei tälle ole mitään selitystä. Toisaalta olen ylpeä itsestäni, koska en ostanut ainoatakaan satulahuopaa tai fleecetakkia.

Suokkifiiliksissä ja suuressa hurmiossa lähdin vielä päivän päätteeksi ratsastamaan Tepalla kentälle, jossa tahkosimme pysähdyksiä käynnissä ja homma toimi oikeinkin hienosti. Ravissa sitten hukkuikin jarrut ja kaikki muukin meni päin persettä, mutta hyvä tuuli kantoi niinkin pitkälle, että harmittelin vain kuvaajan puuttumista. Koska sitten kun Tepa menee hienosti ja upeasti jonakin päivänä niin olisi kiva katsella vanhoja kuvia ja videoita "voi kun se silloin alussa kiikutti mua suu ammollaan". Joo. Ehkä todellisuus iskee sitten jo taas huomenna.

Pihassa on tehty myös muutoksia, kovien sateiden takia Bocun tarhassa majaillut Tepa oli sotkenut tarhan kovin kuraiseksi. Rinteessä alimpana sijaitseva tarha kestää hyvänä Bocun alla, mutta ympäriinsä tarpova tonnikeiju möyrii sen kamalaksi ja hukkasipa tuo vielä molemmat etukenkänsäkin ties kuinka syvälle.
Sitten kävi vielä niin, että Lissu, joka riitelee ja kiukuttelee Bocun kanssa aidan yli, huomasikin ettei voi elää ilman rakasta poniansa kun Milla lähti Bocun kanssa saattamaan kaveriansa Siniä jaa Milli-ponia kotiinpäin. Lissu otti muutaman metrin vauhtia ja hyppäsi 140cm lankkuaidan yli mun ja Tonin katsellessa silmät lautasina sen metsätielle poistuvan valkoisen takamuksen perään. Saatuaan ponit kiinni se ystävällisesti johdatti ne takaisin meidän pihaan (tai ainakin luuli johdattaneensa), jossa se sitten unohti mokomat kääpiöt ja sukelsi isännän tarjoamaan kauraämpäriin.
Seuraavana iltana sitten naputtelimme Tonin kanssa toisen väliaidan ylempien tarhojen väliin ja siirsin Tepan Lissun viereen. Ensimmäinen ilta oli melkoista laulamista ja pippelin heiluttelua, mutta toisena päivänä ei enää kuulunut Tepan tarhasta kuin heinän rouskutusta.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Rooma 16.- 18.7



Piazza Venezia

Lauantaiaamuna kello viiden maissa starttasimme kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Auto jätettiin taas kätevästi lentoparkkiin, check-in oli tehty jo kotona joten ei muuta kuin turvatarkastuksen läpi odottelemaan koneen lähtöä.

Roomassa oltiin perillä paikallista aikaa yhdentoista maissa. Lentokentältä menimme Leonardo Express -junalla Terminin rautatieasemalle, hintaa matkalle 14€/hlö ja aikaa meni n. 40 minuuttia. Terminiltä jatkoimme metrolla pari pysäkinväliä Barberinin asemalle, joka oli lähinnä hotelliamme. Metroa varten ostimme automaatista 100 minuutin ajeluun oikeuttavat liput, hintaa 1,50€/kpl.


Piazza Barberini

Metrossa kävi matkan ainoa paskamainen juttu, josta onneksi selvisimme melko vähällä. Joka turistin vihollinen ripulin lisäksi, eli taskuvaras iski. Niin varovaisia kun aikaisemmilla reissuillakin ollaan oltu, tätä en minäkään kyynisessä mielessäni olisi osannut odottaa. Taskuvaras oli nimittäin nuori nainen, jolla oli pieni vauva kantoliinassa rintaansa vasten. Hän tuli seisomaan meidän viereemme ja Toni teki hänelle tilaa, että sai metron tolpasta kiinni. Neiti asettui seisomaan niin, että vauva oli melkein Tonin kylkeä vasten ahtaassa tilassa. Katselin siinä vauvaa, sen reppanan hiestä kiharia hiuksia ja väsynyttä olemusta kun huomasin, että äitylin käsihän on Tonin taskussa. Siinä samassa hän hyökkäsi juuri auenneesta ovesta ulos ja minä karjuin Tonille, että mitä se vei ja juoksenko perään. Kaikeksi onneksi taskussa ollut puhelin ja muut rahat säästyivät, vain metrolippu ja kahdenkympin seteli lähtivät naisen matkaan. Ei siis mikään iso menetys, mutta kovasti jäi harmittamaan ajatus tuon pienen lapsen elämän laadusta jos päivät kuluvat hikisissä metroissa näpistyspuuhissa.

Hotelli oli lyhyen kävelymatkan päässä metroasemalta ja aivan kulman takana Fontana Di Trevin suihkulähteeltä. Huoneeseen pääsimme heti ja se oli todella kiva. Pieni kooltaan, mutta siisti, vessa oli ammeineen lähes yhtä suuri kuin huone. Ilmastointi toimi myös hyvin ja oli tehokas.


Fontana Di Trevi olikin remontissa

Hetken huilaamisen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille ja ostimme 24 tunnin liput hop on hop off -kiertoajeluun, hinta lipuille 22€/hlö. Etsimme lähimmän pysäkin ja hyppäsimme kyytiin. Ajelu kiersi kaikki isoimmat nähtävyydet ja samalla suunnittelimme mitä haluamme käydä seuraavana päivänä katsomassa lähemmin. 
Koko ringin ajeltuamme lähdimme etsimään ystäväni suosittelemaa ravintolaa, joka olikin sitten suljettu loman takia koko elokuun. Menimme sitten viereiseen ravintolaan, jossa tilasin vasikkaa ja jotain tarjoilijan suosittelemaa kasvislisäkettä. Vasikka oli hivenen erikoisen oloista mutta syötävää ja kasvislisäke näytti paistetulta aiv-rehulta ja ikävä kyllä makukin oli melko lähelle sama.

Kävelimme hotellille päin ja jäimme vielä katukahvilaan istumaan kuohuviinille ja oluelle. Matkasta väsähtäneinä luovutimme kuitenkin melko aikaisin ja menimme nukkumaan.

Sunnuntaina aloitimme päivän taas kiertoajelulle, jolla menimme Colosseumille ja marssimme lippujonoon. Liput maksoivat 14€/hlö. Kiertoajelubussista olisi saanut jonon ohituslippuja, mutta väkeä ei näyttänyt olevan mitenkään äärettömän paljoa, joten jätin kysymättä hintaakaan näille. Jonotus kesti vajaan puoli tuntia jonka jälkeen pääsimme taivastelemaan Colosseumin ihmettä. Kiipesimme myös ylempiin kerroksiin ja kävelimme näyttelyalueen läpi.


Colosseum

Seuraavaksi kiipesimme taas bussin kyytiin ja ajelimme sillä Vatikaaniin. Molemmilla oli kiljuva nälkä, joten kävimme ensin syömässä pizzan puoliksi kadunvarren trattoriassa. Siellä olikin väkeä todella paljon, joten ihailimme vain Pietarin aukiota ja jätimme kirkkoon ja museoihin jonottamisen suosiolla väliin.


Vatikaani

Vatikaanista ajelimme takaisin hotellille, jossa pidimme pienen lepotauon. Lähdimme sitten vielä jalkaisin Pantheonille, jossa oli myös melkoisesti väkeä ja paljon katutaiteilijoita. Yritimme löytää liikkeen, josta saisin palasen Nomination-koruuni, mutta molemmat löytämämme liikkeet olivat suljettu loman takia.


Pantheon



Iltaa varten kävimme vaihtamassa paremmat releet päälle ja lähdimme viettämään Tonin 40-vuotispäivää ravintolamässäilyn merkeissä. Tilasimme upean kahden hengen annoksen, johon kuului laavakivellä paistettu naudan sisäfileen pätkä, perunoita ja salaattia. Tarjoilija annosteli sen pöytämme vieressä lautasille ja maku oli mitä parhain.



Scalinata Della Tinità dei Monti - Espanjalaiset Portaat

Maanantaina oli tuliaisostosten vuoro, mukaan lähti lähinnä muranolasisia koruja sekä leluja. Kävelimme myös Espanjalaisille Portaille, joiden yläpäässä kävimme drinksulla/oluella. Kiipesimme portaat alas ja otimme sieltäkin valokuvia. Lähdimme hotellia kohti ja osuimme sattumalta koruliikkeen kohdalle, josta sai paloja Nomination -koruuni. Valitsin pikkuisen kuvan Trevin suihkulähteestä Lontoosta ostetun punaisen bussin viereen.
Hotellin respasta tilasimme taksin lentokentälle, hinta luki taksin kyljessä 48€ ja portieerin mukaan matka kestäisi noin tunnin.
Taksi kaarsikin pian hotellin ovelle ja hyppäsimme kyytiin. Kuskiksi saimmekin sitten Räikkösen ja Mäkisen risteytyksen, joka ajoi kuin mielipuoli kapeilla mukulakivikaduilla. Moottoritielle päästyään hän otti kaiken irti mitä mersustaan sai ja rystyset valkoisena puristin ovenkahvaa, kun satuin kurkkaamaan nopeusmittaria joka näytti 150km/h. Tasan 25 minuutin päästä olimme perillä lentokentällä. Käsi vapisten maksoin matkan naureskelevalle kuskille ja menimme odottamaan lennon lähtöä takaisin kotiin.

lauantai 9. elokuuta 2014

Matkaratsastuksen SM-kisat

Suomen Mestari 2014 Emma Siuvo - El Sahram ja
hopeamitalisti Olli Tahkokallio - Alea ox

Edustamamme seura SuMaRa eli Suomen Matkaratsastusseura järjesti tänä vuonna normaalien seura/alue/kansallisten kisojen lisäksi myös kahdet isommat kisat, ensin kansainväliset kilpailut maaliskuussa ja Suomenmestaruuskilpailut tänä viikonloppuna.
Koska itselläni ei ole nyt kisoihin valmista hevosta, lupauduin tietenkin mukaan järjestelyihin ja kisapäivälle toimihenkilöksi.

Ennen kisapäivää on toki jo tapahtunut paljon asioita, omalta osaltani sponsorien hankintaa, julisteiden levittelyä, käsiohjelman tekoa ja suunnittelua porukan kanssa sekä naamakkain että sähköisesti.

Perjantaina töistä päästyäni pakkasin asuntovaunuun kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta ja starttasimme kohti kisakeskusta, joka sijaitsi Liesjärvellä Iso-Herttuan upealla tilalla. Isäntä joutui kuskaamaan perille asti minut ja Kaijan, koska en hurjimmissa kuvitelmissanikaan uskoisi selviäväni peruutuksesta tuon asuntovaunun rotiskon kanssa, koska hevoskuljetuskopin kääntäminenkin vaatii lentokentän verran tilaa sekä tuskanhikeä, kyyneleitä ja nolouteen asti aikaa.

Perille päästyämme autoimme kisakeskuksen rakentamisessa, paljon piti vetää väliaikaisia aitoja, kantaa puomeja, viritellä kylttejä sun muuta. SM-luokan hevoset saapuivat paikalle myös illan aikana ja eläinlääkärinkin tarkisti ne jo aamun starttia varten valmiiksi. 

Aamulla herätys oli kello viiden jälkeen, aamupalan jälkeen vielä viimeisiä järjestelytohinoita ja lipun nostoon klo 6:45. Aamu oli kaunis ja tunnelma juhlava. Kello 7:00 starttasivat SM-luokkalaiset 97 kilometrin ensimmäiselle etapille, jolla matkaa oli 32km. Tästä eteenpäin noin tunnin välein lähtivät matkaan myös muut luokat, joilla oli pituutta 65 kilometristä 16,5 kilometriin. 

Minun hommani oli ajanotto sykeportilla (koska yksien kisojen aiemmalla kokemuksella se on ainoa homma jota osaan tehdä) eli kirjasin ylös ajan, milloin ratsukko ilmoittautui eläinlääkärin tarkastukseen. 

Matkaratsastuskisahan etenee niin, että 30km pidemmillä matkoilla matka jaetaan pätkiin joiden välissä on eläinlääkärin tarkastus ja tauko. Eli kun ratsu saapuu tauolle, kirjataan ylös ensimmäinen aika (tämä oli Kaijan homma). Tästä ajasta 20 min kuluessa ratsukon pitää saapua eläinlääkärin tarkastukseen. Ratsukon ilmoittautuessa kirjataan ylös toinen aika (sykeaika), josta lasketaan alkavaksi pakollinen taukoaika, mikäli ratsu pääsee läpi eläinlääkärin tarkastuksesta. 
Tämän päivän tauot olivat etapin pituudesta riippuen joko 30 tai 40 min. Kaikki etapit suoritettuaan ratsukko saapuu maaliin ja ilmoittautuu viimeistään 30 minuutin kuluttua viimeiseen eläinlääkärin tarkastukseen.


Maalissa ekana!

Esimerkkinä Suomen Mestarin suoritus:

  • Lähtö klo 7:00, ensimmäinen etappi 32km. 

Taukoportilla kello pysähtyy lukemaan 8:48:16. Sykeportilla ratsukko ilmoittautuu pikaisen hengähtämisen ja satulan riisumisen jälkeen klo 8:49:34. Tarkastus menee läpi ja ensimmäinen tauko on 40 minuuttia.

  • Ratsukko starttaa toiselle etapille klo 9:29:34. Matkan pituus 16,5 km.

Taukoportilla taas klo 10:30:12. Sykeportille nopeasti klo 10:32:01. Toinen tauko 30min.

  • Kolmannelle etapille lähtö klo 11:02:01. Matkaa 32km.

Taukoportilla klo 13:21:46. Hevonen palautuu edelleen nopeasti ja ratsukko ilmoittautuu sykeportilla klo 13:25:00. Kolmas tauko 40min.

  • Neljännelle etapille lähtö klo 14:05:00. Matkaa 16,5km.

Ratsukko laukkaa maaliin yleisön hurratessa. Kello pysähtyy aikaan 15:38:11.
Viimeiseen tarkastukseen ratsukko saapuu vaaditiun 30 minuutin sisällä ja jännitys tiivistyy, meneekö tarkastus läpi? Meneehän se, pulssi on 43 eli reippaasti ylärajan 64 alle ja liikkeet ok.

Homa sujui hyvin, ratsukoita tuli melko tasaisesti tarkastuksiin eikä ruuhkaa päässyt juurikaan syntymään. SM-luokasta yksi keskeytti toisella etapilla ja yksi ei päässyt jatkamaan viimeiseltä tauolta, mutta kaksi ratsukkoa pääsi hyväksytysti maaliin ja näin saatiin SM-kulta ja -hopeamitalistit vuodelle 2014. 

Paikkana Iso-Herttuan tila on upea, kisajärjestelyt menivät mukavasti koska tilat ovat hienot ja käytännölliset ja isäntäväki erittäin mukavaa. Reitit ovat hienot ja näin keskikesälläkin hyvässä kunnossa. Tilalla järjestetään suosittuja hevosvaelluksia sekä maatilamajoitusta.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Työsarkaa


Lähdin aamulla reippaana töihin, sinne päästyäni työkaverit käskivät suksimaan kuuseen koska mulla olikin siis vapaapäivä. Ei muuta kuin takaisin kotiin ja edelleen reippaana Tepaa satuloimaan.
Ajatuksena oli ratsastaa nyt oikein kunnolla jotta saisin kuvan missä mennään ja miltä tasolta tässä ollaan aloittamassa työskentelyä. Joku kalpea aavistus mulla jo oli noista maastoiluista, että leukaa ainakin löytyy.

Laitoin Tepalle ihan peruspaksut kolmipalat suuhun ja ei muuta kun kentälle sitten vaan. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä, jotka menivät muutaman yrityksen jälkeen ihan hyvin. Sitten aloin ravailla, kevyessä ravissa pääty-ympyröitä. Noh, Tepahan osaa näemmä kaikenlaisia asioita, esim. ohjasotetta vastaan voi hangoitella kivasti vetämällä itsensä linkkuun tai nostamalla turvan taivaisiin. Ja sitten vauhdin voi säädellä ihan itse, kyllä se eukko siellä mukana roikkuu. Lieneekö joskus tahkottu laukannostoja kulmista, koska joka kulmaan kiihdytetään turpa ulospäin. Sisäpohkeesta ei ollut mitään hajua ja muutenkin se kulki banaanina väärään suuntaan.

Vaihdoin tehtävää niin, että tehtiin joka kulmaan voltti ja pian meni perille, että sieltä ei olla ampumassa yhtään minnekään. Harjoitusravissa homma pelitti vielä paremmin ja turpa alkoi näyttää siihen suuntaan mihin pitikin. Ravailin vielä isoa keskiympyrää molempiin suuntiin, muuten meni suht ok, mutta ympyrän kaari hiukan venähtää aina portin kohdalla.
Välissä tehtiin pohkeenväistöä käynnissä, pitkän suoran alussa käänsin jo hiukan ennen uraa ja väistätin hevosta uralle päin. Kyllä sieltä oikeassa kierroksessa lopulta monen monen toiston jälkeen jokunen askel sivullekin suuntautui, vasemmalle ei juuri lainkaan.

Lopuksi tehtiin vielä loivaa kiemurauraa harjoitusravissa ja tämä homma meni jo han kivasti. Enää ei menty kylkimyyryä kulmissa eikä kiihdytelty miten sattuu. Selkeästi alkoi herra olemaan jo hieman puhki, joten jätettiin homma tähän onnistumisen tunteeseen.

Vein Tepan talliin, otin satulan ja omat kengät pois, kiipesin takaisin selkään ja mentiin lampeen luttaamaan. Hiukan piti taas rannalla miettiä, että noinkohan sinne voi vaan marssia, mutta hyvin pienellä miettimisellä päästiin tällä kertaa. Nyt käytiin jo niiin syvällä että Tepa joutui muutaman vedon uimaankin. Ensin se vaan marssi pohjaa pitkin, mutta lopulta tajusi, että nyt olisi syytä uida. Hevosten kanssa pätee sama menetelmä kuin ennenvanhaan mukuloidenkin kanssa, paiskataan veteen ja jollet ui niin hukut :-)



Milla kävi myös poninsa kanssa uimassa, ihan uintikuvia en saanut, koska uin aina itse vieressä. Bocu nautti kovasti ja jäi aina paikalleen seisomaan kun jalat ottivat uimisen jälkeen pohjaan. Kai se oli sitten mukavaa seistä kroppa veden alla ötököiltä piilossa.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Disneyland Pariisi 19. - 22.5.2014

Disneyland Hotellin alta on sisäänkäynti puistoon
Tässä pieni matkakaertomus reissustamme Pariisin Disneylandiin:

1. Päivä: Disneyland

Aamulla kello soi viiden pintaan ja perhe pakkautui autoon, matka lentokentälle kesti puolisentoista tuntia. Auton jätimme Lentoparkkiin, joka jo viime reissullamme osoittautui varsin toimivaksi systeemiksi.

Lento lähti 9:25 ja perillä Charles De Gaullen lentokentällä olimme 11:30 paikallista aikaa. Oli muuten ensimmäinen lento, jolla tarjoilu jouduttiin keskeyttämään ilmakuoppien takia kaksi kertaa. Pikuväki oli ensimmäistä kertaa lennolla ja ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun vähän hypytti.

Lentoasemalla marssimme TGV:n toimistoon ostamaan liput luotijunaan ja tankeroenglannillani sain kerrottua virkailijalle, että haluamme liput mahd. halvimpaan lähtöön. Neljän hengen liput 45 minuutin päästä lähtevään junaan maksoivat 54€. Matka Disneylandiin kesti kymmenisen minuuttia, puhelimen nopeusmittarilla saimme huippulukemaksi hiukan alta 300 km/h.

Disneylandin asemalla linja-autot kiertävät jatkuvaa rinkiä hotelleille, joten odotimme kymmenisen minuuttia ja meidän hotellimme bussi saapui paikalle. Ei muuta kuin matkalaukut autoon ja menoksi. Hotellimme Newport Bay Club sijaitsee Lake Disneyn vastarannalla Disney Villagesta ja asemalta katsottuna. Matka oli niin lyhyt, että bussia emme käyttäneet enää muutoin kuin lähtöpäivänä kun matkalaukut olivat taas mukana.

Kirjauduimme sisään hotelliin, mutta huoneen avaimen sai vasta klo 15. Jätimme laukut hotellin laukkuvarastoon ja lähdimme etsimään syötävää. Sen verran olimme matkasta väsyneitä ja nälissämme, että menimme Disney Villagen Mäkkiin. Syömisen jälkeen pääsimmekin jo huoneeseen purkamaan laukkuja.


Hotellihuone oli merihenkisesti sisustettu


Kirjautuessamme hotelliin saimme liput molempiin puistoihin kaikille päiville. Näillä lipuilla oli käytettävissä myös aamun ensimmäiset tunnit Disneyn puiston puolella, kaksi tuntia ennen virallista avaamisaikaa.

Loppupäivä menikin sitten Disneyn puiston puolella. Ensin jonotimme aluetta kiertävään höyryjunaan jolla ajoimme koko kierroksen ja katselimme maisemien vaihtumista Frontierlandista Adventurelandiin, sieltä Fantasylandiin ja lopulta Discoverylandin kautta takaisin päärautatieasemalle Main Streetille.
Kierrokselta palattuamme alkoikin olla päivän paraatin aika joten jäimme passiin pääkadun reunaan.


Prinsessoja ja haltiattaria

Frozen

Liisa Ihmemaassa

Toy Story

Leijonakuningas


Alueen kiertelyn aloitimme Frontierlandista, joka on villin lännen kylä aitoine siipiratasaluksineen saluunoineen päivineen. 



Frontierlandista jatkoimme Adventurelandiin, josta löytyy mm. Robinsonin perheen talo puusta sekä Pirate's Beach. Kiertelimme kävellen koko alueen mutta emme jaksaneet jonottaa laitteisiin. Marssimme hotellille huilaamaan hetkiseksi ja illemmalla lähdimme takaisin puistoon päin. Matkalla pysähdyimme syömään Disney Villagen Planet Hollywoodiin.


Illan hämärtyessä kokoonnuimme muun väen mukana keskusaukiolle odottamaan Disney Dreams -showta. Se oli kertakaikkisen upea.




Kuten kartasta voi päätellä, Disneylandin alue on melkoisen suuri


2. Päivä: Disneyland

Meillä olisi ollut mahdollisuus käyttää Extra Magic Hours, eli hotellin asiakkaat pääsevät puistoon pari tuntia ennen kuin portit avataan muualta tuleville asiakkaille. Taisimme lopulta olla puistossa puoli tuntia ennen avaamisaikaa, joten se etu jäi käyttämättä.
Aloitimme kierroksen samassa järjestyksessä kuin ensimmäisenäkin päivänä, Frontierlandista. Siellä ajoimme ensin Big Thunder Mountainin vuoristoradalla.



Seuraavaksi menimme Phantom Manoriin, kummituskartanoon katsomaan kummittelevaa morsianta. Tämän jälkeen astuimme siipiratasalus Molly Brownin kyytiin ja ajelimme Big Thunder Mountainin ympäri.

Phantom Manor



Maisemia siipiratasaluksen matkan varrelta

Frontierlandista jatkoimme Adventurelandiin, jossa lapset kiipesivät Robinsonien puutaloon ja koko porukalla pyörimme merirosvojen pääkallosaarella. Viimeiseksi menimme Pirates Of Caribbean -ajeluun, joka oli huisin hieno.



Adventurelandista menimme syömään all-you-can-eat -buffettiin Plaza Gardensiin. Ruoka oli hyvää joskin hintavaa. Jälkiruokapöytä oli kerrassaan upea.

Autopian autoissa oli oikeat moottorit


Seuraavaksi oli vuorossa Discoveryland, jossa ensin ajoimme Autopia -autoradalla ja sen jälkeen ammuimme avaruusolioita Buzz Lightyear Laser Blastissa. Star Tours oli huikea simulaattorimatka avaruusaluksessa. Viimeinen laite Discoverylandissa oli Space Mountain: Mission 2 -vuoristorata, jossa mentiin pää alaspäin hurjaa vauhtia planeettojen välissä.

Viimeiseksi jätetty Fantasyland oli laitteiltaan enemmän ihan pikkuväelle suunnattu, mutta kävimme toki "it's a small world" -ajelulla halki maailman eri maiden ja lapset kävivät pyörimässä teekupeissa. Ruususen linna keskellä aluetta piti myös nähdä ja linnan kellarissa asuva lohikäärme.



Lapset saivat iskänkin puhuttua vielä karuselliin samalla kun itse tein ikkunaostoksia tuliaisia suunnitellen.

Sitten aloimme olla kaikki niin poikki päivän kävelystä, että suuntasimme tuliaiskaupan kautta hotellille huilaamaan. 
Illemmalla lähdin vielä Tommin kanssa uudelleen puistoon ja kivaa meillä olikin, mihinkään laitteisiin ei tarvinnut jonottaa muutamaa minuuttia kauempaa. Ajelimme Big Thunder Mountainilla kolme kertaa jonka jälkeen kävimme Pirates Of Caribbean -ajelulla. Fantasylandin puolella kävimme Peter Pan's Flight -ajelulla Lontoon kattojen yllä.
Lopuksi katselimme vielä iltashown uudelleen, kesäaikaan se esitetään joka ilta.

Tommi Adventurelandin portilla

Main Street iltavalaistuksessa
Ruususen linna 



3. Päivä: Walt Disney Studios

Studioiden puolella aloitimme päivän Studio Tram Tour -ajelulla. Ajelimme elokuvan filmauspaikkojen ja lavasteiden keskellä ja ajelu pysähtyi hetkeksi keskelle katastrofielokuvan kohtausta.

The Hollywood Tower Hotel


Seuraavaksi menimme The Twilight Zone Tower Of Terroriin, eli kauhuhotelliin jossa vieraat joutuvat tavarahissiin, joka nousee ensin hotellin ylimpiin kerroksiin ja sitten yllättäen putoaa alas. Voin kertoa, ettei meikäläisestä ihan hetkeen ole lähtenyt niin kovaa kiljuntaa. Ikinäenenäämene. En.
Jalat vapisten hiivin hotellista ulos ja jatkoimme matkaa Toy Story Playlandiin, jossa Toni ja Tommi menivät RC Racerin kyytiin.
Reissun pisin jonotus tehtiin Crush's Coaster -ajeluun, eli Tärskyn Meriseikkailuun. Kiva ajelu, ilmankos oli jonoa.



Syöminen hoidettiin Studio 1 -rakennuksen hampurilaisbaarissa, jossa oli yllättävän hyvät annokset tavis-hesehintaan.
Vatsat täynnä parkkeerasimme pääkadun varteen odottamaan päivän paraatia, Stars n' Cars.
Paraatin jälkeen menimme Cine´Magigueen, joka on elokuvateatteri jossa tarina herää eloon hauskalla tavalla.

Seuraavana listalla oli stuntshow Moteurs... Action! Show kertoi elokuvan tekemisestä ja autostunteista. Salama McQueen siellä taisteli pahiksia vastaan.


Lopuksi menimme Tonin kanssa puiston parhaaksi kehuttuun vuoristorataan, Rock'n Roller Coaster starring Aerosmith. Aerosmithin musaa ja korkkiruuviajelua, ihan jees.


Studioilta vaihdoimme Disneylandin puolelle, jossa katseimme paraatin uudelleen. Meillä oli pöytävaraus Adventurelandin Blue Lagoon -ravintolassa, jonne suuntasimme seuraavaksi. Ravintolan tyyppi esitteessä oli exotc cuisine & seafood ja ruoka oli kyllä todella hyvää. Ravintola sijaitsee maan alla Pirates Of Caribbean -ajelun yhteydessä, ajelun veneet lipuvat ravintolan terassin ohi.

Blue Lagoon -ravintola ja jälkkärit liekeissä