Positiivista pöhinää

 Vuoden vaihtuessa on matkaratsastuspuolelle ilmaantunut positiivista pöhinää. Seuran uusi hallitus on päässyt toimintaan kiinni ja tiedotuspuoli on lähtenyt pyörimään hienosti. Hyvä pössis näyttäisi synnyttävän lisää kuhinaa ja kiinnostusta ja yhteydenottoja on tullut ympäri suomenmaata. Kyselyitä on tullut kilpailun kulkuun liittyen ja me vanhemmat konkarit olemme sitten vastailleet minkä olemme ehtineet. Aikoinaan kirjoitin lyhyen postauksen siitä, mitä kisapäivänä tapahtuu: matkaratsastuskilpailu pähkinänkuoressa.

Lissun kanssa treenaaminen on mennyt mukavasti, viime viikolla jumpattiin kentällä kahtena päivänä ja maastossa myös kahtena päivänä. Sunnuntaina tehtiin hikitreeni pellolla, lunta alkaa olla jo melko paljon. Milla oli kaverina kuvaamassa, on muuten jokseenkin hankalaa saada teini ensin ylös sängystä sunnuntaiaamuna ennen klo kymmentä saatika raahautumaan umpihangessa pellolla. Saattaa olla ettei vastaavaa sessiota kannata odotella ihan lähiaikoina tapahtuvaksi.

Tällä viikolla käytiin reippaasti pakkasen puolella, hevoset jäivät tiistaiaamuna talliin. Päivän aikana pakkanen laski ja päästiin Lissun kanssa työpäivän jälkeen lenkille. Molemmille lamput päähän ja menoksi. Ensimmäistä kertaa tiellä tuli auto vastaan pimeän aikaan ja Lissua hiukan hirvitti, mutta onneksi tuolla lähitiellä tulee yleensä vastaan vain naapureita jotka ovat tottuneet hevosten ohittamiseen. Tiekin on mukavan leveä, siinä mahtuu hevonen kyllä ripaskoimaankin kohdatessa joten saa hevosellekin mukavia opetustilanteita. Lenkistä ei tullut kovin pitkää, vain nelisen kilometriä mutta kokemuksellinen anti oli hyvinkin positiivinen. Myöskin sen osalta että päivän tallissa seissyt hevonen ei sekoillut normaalia erikoisemmin vaan hölkötteli kiltisti menemään.
Keskiviikkona otettiin rankempi treeni, ensin metsälenkki lähes umpihangessa, lunta on Lissu jo polveen asti. Tähän jatkoksi 4km hölkkäpätkä ja kävelyt päälle.

Sunnuntai kuvina

Pimeän treeniä

Keliolosuhteet matkahevosen treenaamiseen ovat tällä hetkellä ehkä parhaat ikinä. Tiellä pohjana hyvä lumipolanne, metsässä lumi tasoittaa mukavasti möykkyjä, pellolla saa hyvin vastusta ja kentän pohja on hyvä ja pitävä.

 Lissun kanssa hytkyimme maanantaina kentällä, isoja ympyröitä ravissa, pohkeenväistöä käynnissä ja niin eespäin. Tavoitteena saada suora hevonen, ravitreenatuilla kun tuo toispuoleisuus on kyllä todella syvällä. Myöskin tasaisuus olisi kova sana, vieläkin Lissulla on taipumusta hiissata kaasua päälle-pois kun yritetään ravata tasaisesti. Tällaiselle vatsalihaksettomalle ratsastajalle se tuottaa melkoista haastetta olla olematta paria sekuntia jäljessä ja olla nykimättä ja potkimatta. 

Tiistaina pidettiin vapaapäivä, koska meillä pitää kuulemma välillä tiskata ja siivotakin. Töistä tullessa hain postista paketin kirppisvaatteita jotta on töihin päällepantavaa, omasta mielestä tuli jopa törsättyä kun kulutin viitisen kymppiä. Sitten kipaisin Hankkijalle ostamaan ratsastustoppahousut, koska vanhat Mountain Horset olivat kutistuneet kaapissa niin, että napin ja napinreiän väliin jäi 15cm matkaa. 79€ hinta ei taas tuntunut uusista Covallieroista mitenkään pahalta. Tärkeysjärjestys se olla pitää :)

Keskiviikkona pakkanen kiristyi kymmeneen asteeseen ja uudet toppahousut pääsivät testiin. Ihan hyvät jalassa, kangas joustaa mukavasti. Ja mikä parasta, se pitää vettä. Tuolla metsässä rämpiessä puista putoaa niskaan niin paljon lunta että sitä sulaa väkisinkin satulaan. 
Viritin meille molemmille lamput päähän ja eikun menoksi. Ensin kierrettiin tuo parin kilometrin metsälenkki, tarkoitus oli höylätä sitä useampaan kertaan mutta koska tiepohja on nyt niin hyvä, lähdettiinkin hölköttelemään tielle. En ole Lissun kanssa juurikaan hölkkälenkillä lampun valossa vielä käynyt, mutta se toimi yllättävän hyvin. Tie kulkee suurimmalta osin peltoaukealla ja lumi valaisee niin hyvin että kävellen olisi pärjännyt ilman lamppuakin. Pikkuiset kuusennäreet tien reunassa aiheuttivat varovaisuutta, kaipa ne kauempaa katsottuna näyttivät vaarallisemmilta. Varpaat jäätyivät totaalisesti kotimatkalla, sulivat heti kun pudotin jalustimet pois. Pitänee vaihtaa muoviset jalustimet tilalle.
Matkaa tuli 6,2km, hölkkäpätkät mentiin mukavan rauhallisesti, n. 14km/h.

Seuran uusi vuosi ja treenihommia.

Viikonloppuna oli seuran hallituksen järjestäytymiskokous, paikkana ABC Masuuni Karkkilassa. Paikalle hurautettiin kimppakyydillä täältä suunnalta tulevien kanssa ja melkein ajallaan saatiin kokous alulle.
Tärkein homma oli jakaa vastuualueet ja nyt kun en jatka enää puheenjohtajana, otin hoidettavakseni varapuheenjohtajan, kilpailuvastaavan ja valmennusvastaavan hommat. Mukaan tuli jopa kolme uutta ja innokasta jäsentä ja hyvää pöhinää saatiinkin aikaiseksi. Seuran uusien numeroliivien tilaus nytkähti taas eteenpäin ja monta muutakin alkuvuoden päätöstä saatiin tehtyä. SuMaRa-CUP järjestetään tällekin vuodelle, viime vuoden cup oli ainakin palautteen mukaan pidetty juttu. Viime vuoden mukaisesti pisteitä jaetaan kaikista kotimaan kisoista, seuran omista kisoista 1,5 -kertaisena.
Näin maanlaajuisena seurana on vaikea keksiä jäsenille etuja, tallin yhteydessä olevilla seuroilla kun on aina mahdollisuus tukea maneesi- ja muissa maksuissa. Toki meilläkin maksetaan jäsenten koulutuksia ja muita osallistumisia sekä annetaan alennusta oman seuran kisamaksuista. Vuosikokouksessa palkitaan myös parhaiten menestyneet sekä ahkerimmat talkoolaiset.

Olin jo aamulla ennen kokousta käynyt Lissun kanssa lenkillä, keli oli mitä parhain ja pohjat hyvässä kunnossa. Lenkki kulki pääosin tietä pitkin, keskivaiheilla oli pieni metsäosuus ja lopussa myös. Keskinopeudeksi 8,4km/h ja matkaa kaikkinensa 7,38km. Tasainen hölköttely onnistuu jo melko mukavasti, kotiinpäin uskaltaa päästellä laukatenkin kun ei ole pelkoa äkkipysähdyksistä. Lissu on nyt varsin innostunut tuosta laukkaamishommasta ja tarjoilee sitä tämän tästä ja kiukuttelee sitten niskojaan nakellen mikäli ei saa tahtoaan läpi.

 Sunnuntaina Lissu saikin lenkkiseuraa kun naapurin Huugo omistajineen tuli meidän mukaan kävelemään. Huugon etukenkä oli mukana parilla naulalla sekä Pyhällä Hengellä, joten lenkki mentiin kävellen. Lissua vähän hirvitti noin iso ja reippaasti kulkeva miesseuralainen, joten se katsoi parhaammaksi hiiviskellä tyypin perässä koko matkan. Matkaa tuli kuutisen kilometriä ja nopeus 6,4km/h. Huugo lupasi lähteä meidän kanssa toistekin reissuun.
 

Ihana talvikeli

Lähdin eilen heti töistä tultuani ratsastamaan Lissulla. Tallissa odotti yllätys, vanha kypäräni oli häipynyt ja tilalle oli tullut joulupukin lupaama Back on Trackin EQ3 -kypärä. Innoissani aloin sitä sovittamaan ja sehän sopi ihan hyvin. Oikeasti kypärä oli siis Hööksiltä, kävimme jouluostoksilla Raision Myllyssä ja jälleen kerran lahjaostosten kanssa myöhässä ollut siippani hövelisti lupasi kustantaa uuden kypärän. Hööksillä oli ale kaikista kypäristä -20%, joten mikäs sen sopivampaa.
Meikäläisellä on niin iso kuuppa, että koot loppuivat kesken, 58 oli myymälässä suurin koko joten tilasin numeroa suuremman.

Ratsastelin kentällä n. 45 minuuttia, lähinnä isoja ympyröitä ja temponvaihteluita, lunta oli jo hitusen liikaa tarkempaan nysväämiseen. Lissu meni pätkittäin hyvin ja otti välillä hepuleita milloin mistäkin, onneksi ne ovat nykyään muutaman askeleen rynnistyksiä. Ajoittain temponvaihtelut menivät jopa pelkillä painoavuilla, mikä oli pienoinen ihme ottaen huomioon viimeaikaisen kouluratsastuslaiskottelun.
Loppujen lopuksi ratsastaja oli puolet hikisempi kuin hevonen, mutta saatiin kuitenkin tehtyä se mitä oli tarkoituskin. Selkeästi kyllä huomaa että ihan keskiverto ratsastustuntiakaan ei kyllä varmaan kestäisi tällä kunnolla, sen verran oli tärinää jaloissa tallihommia tehdessä ratsastuksen jälkeen.

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa ikinä Lissun kanssa kaksistaan säkkipimeään metsään lamput päässä. Hiliman kanssahan Lissu on kulkenut näin jo viime talvena ja kaikki on mennyt ihan hyvin.
Lenkki meni ihan mukavasti, viheltelin kovaan ääneen niin kaikki lähistöllä olleet metsäneläimet ottivat ja läksivät jonnekin muualle, vain jäljistä näki missä oli juuri kuljettu. Hieman kuumottavaa oli kulkea ihan tuoreita hirvenjälkiä seuraten, onneksi tuo kaksikko oli myöskin mennyt menojaan. Lissu ei juurikaan pelkää peuroja enää koska niitä nähdään nykyään tosi usein, mutta hirvi lähietäisyydellä voipi olla sille liikaa. Hirvet ovat mielestäni muutenkin epäluotettavia elukoita kun eivät välttämättä lähde hevosta karkuun.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä päästiin kotiin ja luottavaisin mielin voi näemmä Lissun kanssa yksinäänkin lähteä pimeään hortoilemaan.

Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi.

Niin päättyi vuosi 2018. Paljon tuli tehtyä, paljon jäi tekemättä. Kokonaisuudessaan vuodesta jäi varovaisen positiivinen fiilis. 
Nyt kun sairaudella on nimi, sen kanssa on ehkä hiukan helpompi elää. Tieto lisää tuskaa mutta se auttaa myös ymmärtämään. Netistä löytyy vertaistukiryhmiä joista on ollut paljon apua, pieniä kokemukseen perustuvia asioita joiden avulla pääsee hiukan helpommalla. Älä valvo myöhään, käy saunassa hiukan aiemmin ja lenkitä koirat sen jälkeen ja monta muuta hyvää neuvoa. Edelleen rankemman päivän jälkeen seuraava päivä on pelkkää kuolemaa, mutta jo tieto siitä että pian helpottaa auttaa pääsemään huonon päivän yli.

Toimin vuoden 2018 SuMaRan puheenjohtajana, lähinnä siksi koska vapaaehtoisia ei ollut jonoksi asti. Vuosi oli tapahtumien kannalta melko helppo, kisoja vain muutamat. Tietynlaista jäähdyttelyä juhlavuoden 2017 jälkeen.
Minnan kanssa käytiin Oulussa asti pitämässä starttikurssi ja harjoituskisat. On tämä melkoista kun heppajuttuihin suihkaistaan lentokoneella.
Useammilla seuroilla oli tänä vuonna huonoa tuuria kisojen järjestämisen kanssa ja kisoja peruttiin kalenterista useampia. Toivottavasti uusi vuosi on parempi sen suhteen.
Sen verran tietynlaista heräämistä on tapahtunut, että väki tuntuu tajunneen että kisoja ei tule jollei ole tekijöitä. Uusia paikkoja on löytynyt ja mikä parasta, myös apukäsiä.

Puheenjohtajana toimiminen ei sinänsä ollut sen kummempaa koska olen ollut seuran hallituksessa jo useamman vuoden. Toki ylitunnollisena ylisuorittajana sain senkin asian kanssa liki burnoutin, mutta what else is new?

No et tarvitse kellukkeita, iso hevonen!

Kesä oli kuuma. Aivan helkkarin kuuma ja treenaamisesta tuli luistettua koska hyvä kun sai heiniä kannettua pyörtymättä. Hevosia viilennettiin lammessa luttaamalla ja lopulta netistä kopioidulla idealla suihkusuuttimien kanssa. Hevoset tottuivat niihin nopeasti ja torkkuivat niiden alla tyytyväisinä. Ratsastus oli lähinnä metsässä hortoilua, kentällä tuli mentyä iltamyöhällä.

Hilima kävi Vilskeen luona seksilomalla ja viime kesän pihtailun ja lopulta sairauteni takia kesken jääneen astutusyrityksen jälkeen tänä kesänä hän oli päässyt ns. homman makuun koska kiima ei meinannut loppua millään ja Hilima olisi seksilomaillut hamaan ikuisuuteen asti.
Tiineystarkastuksessa näkyi kuitenkin alkio ja laskettu aika on 2.6.2019. Vilskeen ja meidän Millan syntymäpäivä on 3.6, saapa nähdä meneekö lähelle. 
Vilske syntyi aikoinaan Millan 1-vuotispäivänä ja tokihan yöllä valvoneena unohdin mennä lapsen 1-vuotisneuvolaan. Onneksi asutaan maalla ja perään soitellut neuvolatäti ymmärsi heti että kerrankos sitä neuvolasta myöhästytään elukoiden takia.

Hilima ei ole mitenkään erikoisen paksu vielä, pitkärunkoisena se piilottaa varsamahan vielä helposti. Kirsi on sillä käynyt vielä ratsastelemassa, lähinnä käyntilenkkejä on paarustettu menemään.

+29 astetta

Syksyllä helteet vihdoin hellittivät ja päästiin treenaamisen makuun. Sairastelun ja metsässä hortoilun myötä luottamus Lissun kanssa on vahvistunut, entinen helikopteri säikähtäessään tipahtaa enää 20cm takapuolen alta. Toki sekin tuntuu kuin joku mäjäyttäisi lekalla häntäluun päähän ja selkänikamat ovat taas hiukan lähempänä toisiaan, mutta selästä putoaminen ei ole enää niin lähellä.
Lissun tasapaino on ollut ehkä kehittynein asia viimeisen parin vuoden aikana, mutta hyvä niin. Metsässä se painelee jo kävellen kuin hirvi ja voin antaa sen mennä vapain ohjin, se kyllä katsoo askeleensa vaikeissakin paikoissa. Peurat ovat jo whatever-kamaa, toivottavasti tämä vaikuttaisi myös lehmäpelkoon.

Loppuvuodesta pidettiin seuran pikkujoulut palkitsemisineen ja käytiin porukalla myös perinteinen SRL:n Urheilufoorumi ja lajiseminaari, josta pokkasin vuoden toimihenkilön palkinnon.

Lumikin tuli lopulta hieman ennen joulua ja päästiin Millan kanssa kuvaamaan jouluisia kuvia. Tämä oli itselleni ensimmäinen joulu 20 vuoteen kun en joutunut toimimaan kuskina kenellekään, joten lähdin aamupäivällä ratsastamaan. Tällä reissulla bongasin elämäni ensimmäiset suden jäljet parisataa metriä meidän pihasta. Melko jännää. Tällä hetkellä näyttää että kyseinen yksilö on ollut vain ohikulkumatkalla ja hyvä niin.