lauantai 28. maaliskuuta 2015

Täti pääsi kotoa pois (eli Marcin Machin kurssi ja hallikenttäkisoista kuulumisia)

Hevoskouluttaja ja stunt-ratsastaja oli tänään pitämässä kurssia Chevalux- tallilla Koskella. Koska paikka on meiltä vajaan puolen tunnin matkan päässä, päätin lähteä kuunteluoppilaaksi paikan päälle. Yllättäen rakas siippani halusi lähteä mukaan kurssia katsomaan joten kaasuttelimme kaksissa miehin paikalle hieman ennen klo 11.


Marcin piti ensin demon oman hevosensa kanssa ja kertoi samalla itsestään ja tavastaan toimia. Hänen oma hevosensa oli omakasvattinsa, jonka hän oli myynyt kilpahevoseksi tytölle joka kilpaili sillä 130 - 140 tasolla. Tyttö perusti perheen ja oli yrittänyt myydä hevosta siinä onnistumatta vuoden verran, jonka jälkeen Marcin osti sen itselleen takaisin. Vaikeasta hevosesta tuli väkijoukon edessä naruriimulla esiintyvä ratsu, joka käveli sillat, hyppäsi esteet, laukkasi tolppien ohi ratsastajan huitoessa miekalla tolppien päistä kaalit kahtia. Lopuksi he vielä hyppäsivät pelkällä kaulanarulla, hevonen hyppäsi myös käskystä pystyyn ja meni lopulta maahan makaamaan.


Demon jälkeen maneesiin tuli neljä hevosta maastakäsittelyharjoituksiin. Ensimmäinen tehtävä oli kävellä sillan yli poikittain, tästä kaikki selvisivät suht helposti. Seuraavaksi tultiin siltaa pitkin taluttajan perässä. Alkuun tuli jokusia ohituksia, mutta nopeasti kaikki hiffasivat kopsutella siltaa pitkin. Sitten siirryttiin kulkemaan kahden estetolpan välistä, joista sojotti vaahtomuovisia pötkylöitä. Tässä tuli jo tökkiä useammalle, hauska oli nähdä miten jokainen hevonen reagoi omalla tavallaan. Estehevonen ratkaisi ongelman simppelisti hyppäämällä koko roskasta yli, nuori puoliverinen luotti vauhtiin ja kaksi muuta pykivät omalla tavallaan. Aika pienillä korjauksilla alkoi homma kaikilla pelittämään, lähinnä taluttajia korjaamalla saatiin hevoset kulkemaan koko ajan pienemmästä välistä.

Ikävä kyllä meillä oli niin kiireinen aikataulu että jouduimme lähtemään pois jo ennen kurssin loppua, mutta mukava kokemus oli silti.
Olen nähnyt Kari Vepsän jokusen kerran aiemmin ja siinä missä hän kertoo tekevänsä asiat luonnollisen hevosmiestaidon keinoin, Marcin ei halua edustaa mitään "suuntaa". Kuitenkin molemmat tekevät asioita lähes identtisesti. Marcin on ehkä rock-versio Vepsästä, mutta taitavia ovat toki molemmat.

Viime viikonloppuna oli Ypäjällä hallikenttäkilpailut ja pitihän sinne sitten lähteä Lauraa ja Vilskettä katsomaan. Hallissa oli pirun kylmä mutta ajattelin silti koittaa saada videokuvaa radasta. Yllättävän hyvin se kyllä onnistuikin vaikka hallissa on aina hiukan hämärää ja kuvaaja hytisi ja tutisi.
Komiasti taas pistelivät menemään, porukassa oli kuitenkin useampi maajoukkueratsastajakin ja suurin osa muita kuin suokinturrikkaita. Vaikka olen jo vuosia käynyt katsomassa kasvattini kisoja, kyllä se silti joka kerta pistää muutaman kerran nielaisemaan ja silmäkulman kostumaan kun heidät kuulutetaan radalle. On vähän niinkuin lasten päiväkodin joulujuhlassa :)


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sekalaisia kuulumisia

Bocu kukkulallaan
Bocun kolmen kuukauden sairaslomasta alkaa olla lusittu nyt puolet. Milla on käynyt sen kanssa päivittäin kävelemässä lääkärin määräämän kävelylenkin ja muuten se on tarhaillut aamusta iltaan. Heinien liottamisen olen lopettanut, nyt se saa kuivaa heinää ja klinikalta hankittua kivennäistä, jonka se onneksi syö ihan kiltisti sellaisenaan.
Boculla oli terffit kengittäjän kanssa tasan kuuden viikon päästä klinikalla tehdystä kengityksestä. Kengitys meni hyvin, muutama pieni säpsy naulatessa kertoi, että jotain kipua jaloissa vielä on. 
Ponia on edelleen syynätty kuin Putinin ilmeitä, näyttääkö se kivuliaalta, onko se nyt nälkäinen, lepuuttaako mitä jalkaa, käveleekö normaalisti, mitä se nyt murjottaa, onko jossain jokin piilevän tuskan merkki? Vetää kuulkaa ihmisen nöyräksi kun joka aamu polvistuu herra ponin eteen karsinan ovella ja tunnustelee kavioiden lämpötilaa. Ystävällisen alentuvasti hän pyyhkäisee turpeet ylähuulestaan alamaisensa pipoon "Voit saattaa minun korkeuteni nyt ulos".
Tänään poni ainakin kiipeili kukkulalleen hyvinkin kepeän näköisesti ja hevosia sisään hakiessa se sai jonkinlaisen hepulin ja laukkasi kukkulalleen ja sieltä alas. Eli päivän seisomisenkaan jälkeen ei kovin kivuliaalta meno näyttänyt.




Tepan liikutus on hoitunut melkein kokonaan Millan toimesta, itselläni on nyt Rodoksella bikineissä kesäkuussa -paniikki, joten olen hölkännyt kaksikon mukana narun päässä tuota neljän kilometrin lenkkiä. Vähänhän se on Tepalle 33-kiloinen teini selässä, mutta meikäläisen kunto ei anna periksi pidempää reissua sitä tahtia mitä tuo jo kävelee saatikka hölkkää.


Kirsin ja Martin kanssa käytiin kyllä viikolla pidempikin lenkki, 8km taitaa olla tuo pätkä. Yli puolet ravailtiin ja laukattiin ja Tepa-parka oli kyllä litimärkä kun päästiin kotiin. Kunto on mallia rapakunto. 
Lenkki itsessään meni hyvin, vanhakin hevonen oppii uusia temppuja, huomattiin kun Martti heitti ihan oikean pukkihypyn. Omistajansa ei kyllä näyttänyt mitenkään suuresti tätä oppimisen hetkeä arvostavan.
Loppumatkalla kun Kirsi ja Martti olivat jo kääntyneet omaan suuntaansa ja me omaamme, ihmettelin kun Tepa ei meinannut oikein kävellä ja se änkesi tien reunaan ja oli muutenkin kumma. Lopulta löytyi sopivan leveä reunus ja hän alkoikin sitten kusta lorottelemaan. Ei ihme, että meno oli vaikeaa. Tepa näemmä paitsi juo myös pissaa kuin palokunnan hevonen, jos olisin tupakkamiehiä niin melkein röökin olisi saanut vedellä odotellessa. 
Toki kehuin kovasti ja hoin moneen kertaan "Hieno Pissa, Hyyyvä!" Ei siitä meinaan haittaakaan olisi jos sen osaisi opettaa pissaamaan käskystä. 
Oli siinä taas varmaan naapureilla ihmettä kerrakseen jos sattuivat olemaan pihalla kuulemassa.




Tässä kun on ollut kovasti keväistä keliä, aurinko paistellut, linnut laulelleet, kissat mourunneet jne. niin yksi asia on alkanut kovasti ihmetyttämään. Nimittäin että pitäisköhän Lissun jo alkaa näyttää kiimoja? Tuo hempeä kiimaperse kun nosteli häntää ainakin vielä lokakuussa, niin nyt se vaan näyttää Tepalle hapanta naamaa.
Joku varmaan muistaa postauksen Jouluhässäkkää jolloin Lissu pyyhälsi aidasta läpi Tepan tarhaan. Mokomat ehtivät olla keskenään vain kymmenisen minuuttia, mutta niinkuin kaikki biologiasta perillä olevat tietävät, periaatteessa minuuttikin riittää. Tikanpoika puuhun ja sitä rataa. Aisaatana mutta mä naulaan erään yksilön pallit tallin seinään jos tässä täytyy loppusyksyllä alkaa varsomiskarsinaa varustelemaan. 
Ehkä tässä nyt vielä hetkisen voi itselleen uskotella, että onhan nyt vasta maaliskuu ja niin edelleen. Enää koskaan en kyllä sano ei koskaan, toissa kesänä vannoin ettei meille tule enää yhtäkään tammaa ja siellä se hörisee joka aamu tallissa. Samoiten vannoin jo hiukan aiemmin, että mitään varsoja meille ei tule enää koskaan. Ans kattoo kuin ämmän käy.