keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Nordic-Baltic Championships Jämsä 15.-17.6

Tänä vuonna oli Suomen vuoro järjestää NBCH-kisat ja ne otti järjestettäväkseen Riemuratsukot, paikkana Morva Jämsänkoskella. Ilmoittautuneita oli Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta ja Virosta. Kansalliset luokat mukaan luettuna yli 60 hevosta, melkoinen määrä suomen mittakaavassa siis.
 
Kuva: Salla Kuikka

Alunperin meitä oli tarkoitus lähteä apukäsiksi kolme henkilöä, mutta erinäisten esteiden jälkeen ajelin Jämsään yksikseni perjantaina aamupäivästä. 
Tehtävästäni tiesin sen verran että kansliaan ollaan menossa, KV-luokkien osalta paikalla oli erillinen automaattinen tulospalvelu jolle piti pitää backuppia sekä kansallisten luokkien tulospalvelu kokonaisuudessaan.
 
Tallialueella vahtina.

Pääsin perille tallialueena toimivalle Lampisten tilalle puolilta päivin ja kansliassa oli jo jonoksi asti ilmoittautuvia. Avustelin siinä kolmantena pyöränä, välissä poikettiin hiukan tulostinkaupoilla ja taas päivystettiin kansliassa kunnes hevostarkastukset alkoivat klo 16. Sinne sain pestin numeronpiirtäjäksi tarkastettujen hevosten kankkuihin, samalla oli kiva seurata tarkastusten kulkua. 
Ikävä kyllä muutama suomalaisratsukko ei saanut lähtölupaa josta seurasikin melkoinen polemiikki myöhemmin SM-kisastatuksen tiimoilta.
Tarkastusten loputtua olin vielä hetken tallialueella valvojana jonka jälkeen ajelin kisakeskukseen Morvaan laittamaan kansliaa kuntoon. Majatalo Morvan pihapiiri on todella kaunis ja sopi hyvin kisakeskukseksi, tilaa oli hyvin huoltoalueelle ja hevostarkastus oli kauniilla nurmikentällä. Kansliatilana toimi kellarikerroksen autotalli jossa oli mukavasti tilaa eikä lämpökään noussut hikiseksi päivän aikana.
Auttelin vielä doping- ja hoitokarsinoiden fiksaamisessa ulkomaisen eläinlääkärin toiveiden mukaiseksi ja lopulta kello näytti puoltayötä kun ajelin majoituspaikkaani Lampisille.
 
Lähtöä odotellessa kukonlaulun aikaan.

Aamulla herätys oli klo 5 ja aluksi menin avustamaan seuranta-ja ajanottolaitteiden toimittamisessa ratsukoille. Ilma oli onneksi kaunis ja aurinkoinen, ensimmäinen luokka starttasi klo 06:00 ja seuraavat siitä puolen tunnin välein.
Seuraavaksi ajelin Morvaan ja pyöräytettiin kanslia käyntiin. Sain kavereita kaksin kappalein, joten homma oli mukavasti hallussa. Lisähommaksi saimme hoitaa palkintojen (arvo yli 9000€, huikeaa!) jakamisen luokittain valmiiksi. Onneksi Börjes oli lahjoittanut isoja kasseja jotka laitettiin jonoon osallistujamäärän mukaan luokittain ja vähennettiin sitten lukumäärää hylättyjen mukaan pitkin päivää. 
 
Huoltoalue Morvassa.

Jämsän reitit ovat tunnetusti suurilla korkeuseroilla varustetut, itseä pelotti jo autollakin ajaa niitä mäkiä :D. Tähän lisättynä kuuma kesäkeli näkyi kyllä tilastoissa, hylättyjä tuli melko paljon. Senioreiden PM-luokassa kaksi Norjan ratsukkoa pelasi upporikasta tai rutiköyhää tulemalla maaliin todella reippaasti mutta valitettavasti molemmat hylättiin lopputarkastuksessa. Lopulta luokkia alkoi tulemaan valmiiksi ja palkintojenjaot totetutettiin niin, että kolme parasta palkittiin ruusukkein ja PM-luokat sitten kokonaisuudessaan ennen iltajuhlan alkua.
Mieltä lämmitti myös kovasti 69-vuotiaan Ritva Lampisen eli Mummelin hyväksytty suoritus 80km matkalla, jota hän ratsasti pojantyttärensä kanssa.
 
Norjalla oli tiimihenki kohdillaan :) Kuva: Salla Kuikka


Ruotsin tiimivärejä. Kuva: Salla Kuikka

SM-luokkien palkinta taas meni aivan farssiksi. Yleisissä kilpailusäännöissä lukee, että SM-tittelistä voidaan kilpailla jos kilpailuun osallistuu minimissään 5 ratsukkoa, muussa tapauksessa kilpaillaan lajimestaruudesta. Tänä vuonna oltiin erittäin iloisia että sekä senioreille että junioreille pystyttiin järjestämään omat luokkansa koska molempiin oli 5 osallistujaa.
Suomen kilpailusäännöissä ei määritellä milloin kilpailu on alkanut, mutta lajisäännöissä lukee että mikäli ratkaisua ei löydy lajisäännöistä, se voidaan katsoa FEI-säännöistä. FEI-säännöissä lukee että kilpailu alkaa tuntia ennen ensimmäistä hevostarkastusta, eli kaikki hevostarkastukseen osallistuvat ovat osallistuneet kilpailuun vaikka tulisivat hylätyksi lähtötarkastuksessa.
Näillä tiedoilla luulimme kaikki että homma on kunnossa vaikka kummastakin luokasta yksi ratsukko hylättiin alkutarkastuksessa. Asia oli vielä tarkistettu liitosta josta tuli varmistus, että näin on juu.
Jostain syystä kilpailun steward otti asiakseen alkaa muuttamaan tätä asiaa, koska hänen mielestään tässä tilanteessa piti kilpailla lajimestaruudesta. Hän alkoi itse soittelemaan liittoon (lauantaina!!) ja sai lopulta muutettua liiton kannan vaikka TPJ yrittikin asiaa myös sinnepäin selittää.
Junioreiden voittaja oli tullut jo maaliin ja kuulutettu suomenmestariksi ja vähän myöhemmin kerrottiinkin että eipäskun oletkin lajimestari. Mielestäni tämä oli melkoinen pohjanoteeraus tältä stewardilta ja liitolta. 
 
Palkintojenjako NBCH CEI**120km. Kuva: Salla Kuikka

Kilpailun loputtua oli PM-luokkien ja joukkuekilpailujen palkintojenjako sekä iltajuhla. Paikalla oli kiva orkesteri soittamassa musiikkia ja illallinen syötiin seisovasta pöydästä. Ruoka oli kertakaikkisen hyvää kuten myös tunnelma, suuri osa väestä oli vanhoja tuttuja keskenään ja muutenkin matkaratsastusväki on ns. "yhtä perhettä" yli rajojen.
Maha pinkeänä ajelin loppuillasta taas Lampisille nukkumaan ja aamusella suuntasin hyvissä ajoin kohti kotia.

Lopulliset tulokset KV-luokkien osalta löytyvät täältä ja kansallisten luokkien tulokset Kipasta. Lisää kuvia: Salla Kuikka
PM ja samalla SM-kultaa CEI**120-luokassa voitti Ines Beilmann hevosella Local Sunshine,  junnujen 80km PM-kultaa Norjan Sofie Dahl Larsen hevosella Al Samah. Senioreiden joukkuekulta meni Ruotsiin Suomen ollessa kolmas ja junioreiden Norjaan Suomen ollessa neljäs.
 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Tuomarointia Pinsiön kisoissa

Olin lupautunut päätuomariksi Pinsiön Puskaratsastajien ensimmäisiin matkakisoihin sunnuntaina 5.5. Kaija oli lähdössä mukaan kakkostuomariksi ja lopulta vielä Eikkukin hyppäsi kyytiin kolmanneksi tuomariksi kun ilmoittautuneita olikin melkoinen porukka, yhteensä 38 kappaletta. Lopulta poisjääntejä tuli jokunen, mutta lajin mittakaavassa melkoisen isot kisat oli tulossa.


 Kello herätti aamulla tasan neljältä, huitaisin kipollisen kaurapuuroa naamaan, käytin uniset koirat pissalla ja menin tekemään aamutallia. Normaaliin tapaan Hiliman karsinan pohjalta kuului hörinää, mutta nousemassa hän ei ollut vielä hetkeen. Pääsin napsaisemaan muutaman kuvankin ja menin kantamaan heinät tarhoihin. Siinä vaiheessa Hilmakin kampesi pystyyn ja kiikutin porukan pihalle.

Huomenta!

Huoltoalue

Hevostarkastus



Verryttely


Hiukan ennen viittä hyppäsin uskollisen sotaratsuni kyytiin ja lähdin hakemaan Kaijan naapurista ja sitten poimimme Eikun mukaan Forssasta. Lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja perillä Pinsiössä olimme seitsemän maissa.
Työnjaoksi suunnittelimme että Kaija on hevostarkastuksessa, Eikku hoitaa lähettämiset ja minä suhailen siellä täällä ja auttelen myös kansliassa. Muita toimihenkilöitä oli homattu paikalle oikeinkin mukava määrä ja kaikki näyttivät olevan hyvin perillä toimenkuvastaan.



Pikku hiljaa kilpailijoita alkoi saapumaan paikalle, kävivät ilmoittautumassa ja menivät jonottamaan hevostarkastukseen. Kisapäivä lähti pyörimään painollaan eteenpäin ja kanslia alkoi pyörittämään tulospalvelua. Koko porukasta vain yksi ei saanut epäpuhtauden takia starttilupaa ja vain yksi hylättiin tauolla epäpuhtaan liikkeen takia. Kaksi ratsukkoa 1-tason luokassa ratsasti väärän reitin ja jouduttiin hylkäämään, mutta muuten hevoset olivat ok ja selvästi tehtävänsä tasalla sillä olivat kiertäneet itseasiassa pidemmän reitin ja silti läpäisivät lopputarkastuksen.
Palkintojenjaot saatiin pidettyä myös melko rivakassa tahdissa ja pilvien väistyttyä lämpötilakin nousi mukavasti viiteentoista asteeseen niin ettei kellään tuntunut mikään kiire pois olevankaan.






torstai 19. huhtikuuta 2018

Matkaratsastuskilpailu pähkinänkuoressa

Olin pitkästä aikaa Minnan mukana pitämässä starttikurssia ja tälläkin kertaa mukana oli monta osallistujaa jotka kertoivat etteivät tiedä matkaratsastuksesta mitään.
Yleisimmät vikaan menneet luulot ovat kiitolaukkakilpailu / vaellus / maastoratsastus. Laukkaa? No, osittain juu. Pakko ei ole laukata lainkaan, reippaalla ravilla pärjää ainakin lyhyillä matkoilla. Vaellus? Matkan pituus samaa luokkaa, vauhti täysin eri. Maastoratsastus? Jep, maastossa mennään, mutta pääosin tietä pitkin jo vauhdinkin takia.

Yksinkertaisimmillaan näin:
1-tasolla ja 2-tason lyhimmässä luokassa koko reitti suoritetaan kerralla ja hevostarkastus on ennen lähtöä sekä maaliintulon jälkeen. Hyväksytty tarkastus vaaditaan lähtölupaan sekä tuloksen saamiseen. Eli ei lainkaan vaikeaa :)


Monimutkaisimmillaan näin: 
Pidemmät luokat pätkitäänkin sitten pienempiin osiin, joiden välissä on aina hevostarkastus sekä pakollinen tauko. Esimerkiksi 60km luokka voi olla 2 30km lenkkiä, joiden välissä on yksi tauko. Lopulta päästään alemman kuvan tilanteeseen, joka voisi olla vaikka Kuumasta, 3.1-tason luokka 4 x 22km=88km. 

Luokka voi kiertää yhtä ja samaa reittiä tai reittejä voi olla useampia, tällöin ne on merkitty erivärisillä reittimerkeillä. Reittien värit kerrotaan reittiselostuksessa, samoin kuin mahdolliset huolto- tai ajokieltoalueet sekä muuta mitä kannattaa ottaa huomioon.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Starttikurssi ja harjoituskisat Iissä

Viime viikkoina on tullut reissattua matkaratsastuksen ilosanomaa levittämässä pohjoisen suunnassa. Maaliskuun toisella viikolla pyörähdettiin ensin Myrkyssä Etelä-Pohjanmaalla 2-tason kisoissa tuomarina ja stewardina Minnan kanssa ja viime viikonloppuna tehtiin tähän mennessä pisin reissu Ylirannan Ratsutilalle Yli-Iihin.

Tauolle tulossa. (Kuvaaja Minna Oksanen)
Ajelin jo perjantai-iltana Minnan luo Sauvoon, josta starttasimme kohti Turun lentokenttää klo 4:15 lauantaiaamuna. Lento Helsinkiin lähti 6:15 ja Helsingistä lennähdimme Ouluun 8:55 lennolla. Oulussa meitä oli vastassa Anu ja Maria jotka kiikuttivat meidät Ylirannan Ratsutilalle jossa meille oli varattu myös majoitus. 
Starttikurssille osallistui 11 henkilöä, Minna paahtoi nelisen tuntia tiukkaa asiaa ja vastaili esityksen edetessä nousseisiin kysymyksiin. Kurssin jälkeen katsottiin vielä kisakeskuksen järjestelyt kuntoon ja lämmitettiin sauna.
Sunnuntain harjoituskisaan oli ilmoittautunut kuusi ratsukkoa, yksi 14km luokkaan ja 5 28km luokkaan. Yhden osallistujan hevonen oli päättänyt olla nousematta kuljetusvälineeseensä, joten lopullinen lähtijämäärä oli 5.

Palkintojenjako. (Kuva: Minna Oksanen)
28 km luokassa ratsastettiin 14km reitti kahteen kertaan ja välissä oli 20 minuutin tauko. Näin saatiin harjoiteltua myös tauolla toimimista. Keli oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli muutama aste. Reittien pohjat olivat mitä parasta vasta aurattua lumipolannetta joten kaikki ratsukot suoriutuivat tehtävästään hienosti. Innostusta lajiin oli selvästi nähtävissä ja seuraavia kisoja siellä jotkut jo suunnittelivatkin.

Kisan jälkeen olikin aika pakata laukut ja hurauttaa lentokentälle. Kahdella lennolla takaisin Turkuun, Sauvoon ja lopulta Jokioisiin. Luojan kiitos tuli otettua kaksi lomapäivää alkuviikkoon.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kisapäivän aikataulutus

Kilpailupäivän sujuvuuden kannalta aikataulutus on pirun tärkeä asia. Miten saada päivä läpi niin, ettei hevostarkastukseen muodostu pitkää jonoa? 
Noh, kristallipalloa kun ei kisajärjestäjän varusteista löydy niin pitää vaan koittaa arvioida miten paljon aikaa tarvitaan lähtöjen väliin ja missä järjestyksessä luokat kannattaa järjestää.
Perinteisin tapa on laittaa luokat starttaamaan numerojärjestyksessä tunnin tai puolentunnin välein. Johonkin väliin voi jättää enemmän aikaa tai sitten laittaa lyhyemmän luokan keskelle päivää. Jossain ulkomailla lähtevät kuulemma liki samaan aikaan ja putkahtelevat sitten luokkien pituuden mukaan maaliin. 

Tältä näyttäisi jos kaikki luokat lähtisivät yhtä aikaa

Tulevaan Laitilan kisaan laitoin 80km luokan starttaamaan klo 9:00 ja 70km luokan klo 9:30. Sitten starttaa 1-tason 20km luokka klo 10:00 ja se on maalissa ja palkittu toivottavasti ennen kuin seuraavat luokat tulevat tauolle tai maaliin.
50km luokka starttaa klo 11:00 ja 30km luokka klo 11:30. 30km luokka ehtii maaliin ennenkuin 50km luokka saa tulla ja todennäköisesti 50km luokka on tullut maaliin ennenkuin 70km luokka on maalissa.
Tässä ensimmäinen versio jossa lähdöt olisivat tunnin välein ja lyhyt luokka pidempien välissä.
 Arvioidut tauolletuloajat taas pitää arvioida ihan perstuntumalla, yleensä nopeusluokassa painellaan reippaasti ja 30km matkaan ei paria tuntia enempää välttämättä käytetä. Lyhyet luokat tulevat yleensä maaliin melko liki ensimmäistä sallittua maaliintuloaikaa.

Kun ilmoittautuminen on päättynyt ja lähtölistat nähtävillä voi vielä arvioida millaista vauhtia mikäkin ratsukko yleensä menee, onko mukana kylmäverisiä tai poneja.

Lopputulema on sitten jotain sinnepäin.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Diagnoosi: Fibromyalgia

2 vuoden kärvistelyn ja tutkimisen jälkeen työterveyslääkärini sai puristettua diagnoosin. Kaiken kurjuuden aiheuttaja on fibromyalgia, jota aiemmin on kutsuttu pehmytkudosreumaksi.
Reumaliitto kertoo sairaudesta näin:
Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa. Fibromyalgia aiheuttaa kipua lihaksissa ja sidekudoksissa. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen ohella potilaat kärsivät lepoa antamattomasta yöunesta ja heti heräämisestä alkavasta uupumuksesta. Lisäksi heillä on erilaisia psyykkisen ja neurologisen tyyppisiä oireita. Oireiden kuva ei ole yhteneväinen. Sen vuoksi usein puhutaan oireyhtymästä.
Fibromyalgian tärkein oire on kehon eri osissa tuntuva lähes jatkuva kipu, johon vaikuttavat erilaiset ulkoiset tekijät. Potilaat kuvaavat kipua kolottavana, jäytävänä, polttavana, kirvelevänä tai viiltävänä. Kipua pahentavat kylmä, kostea ja vetoinen ympäristö sekä psyykkinen stressi. Saunassa kipu lievittyy, mutta saunan jälkeen kivut pahenevat (saunakrapula).
Fibromyalgiaa sairastavilla väsymys, uupumus ja voimattomuus, turvotuksen ja puutumisen tunne ovat myös yleisiä. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen lisäksi heillä voi olla päänsärkyä, kuukautis-, maha- ja virtsaelinkipuja. Monet potilaat kokevat niveltensä turpoavan, vaikka lääkäri ei tällaista havaitsisikaan.
Sairastuneet uupuvat ja väsyvät nopeasti henkisessä paineessa. Lähes kaikki potilaat kertovat kärsivänsä lepoa antamattomasta unesta.
Lääkitystä tähän ei oikeastaan ole, itselläni aloitettiin Venlafaksin joka parantaa unta ja nostaa kipukynnystä. Lääkäri kertoi että lääkkeessä on alkuun sivuoireita jotka vähenevät ajan myötä ja voi pojat mutta kyllä niitä sitten olikin.
Lääkitys aloitettiin ensin puolikkaalla annostuksella ja talvilomaviikko menikin sohvalla istuskellessa ja hammasta purressa ettei oksennus tupsahda syliin. Sunnuntai oli jo hyvän tuntuinen päivä ja sitten annos jo tuplattiinkin ja taas voitiin pahoin. Lääkepakkauksesta löytynyt sivuoirelista oli metrin pituinen ja vaikka onneksi sieltä sain vain valikoituja oireita, oli niissäkin kestämistä. Melko jännää oli esim. yhtäkkinen verenvuoto ikenistä, päänsärkykin kesti 3 päivää, yhtäkkiä pissalla käydessä sai aikaiseksi pienen lirun ja toki olotila oli puolet päivästä kuin reippaassa humalassa. 

Vielä kuulemma pitää selvittää miksi varastorauta-arvo oli edelleen noussut kesästä. Naisilla viitearvon yläraja on 150, kun viimeisessä verikokeessa se oli 175. 

Nyt kun lääkitystä on jatkunut kolmatta viikkoa, alkaa olo olla taas ihmismäinen ja pää toimii jollain tavalla. Positiivinen ylllätys oli myöskin se, että kun sain perjantaina migreenin vahvan aura-oireen, ei särky alkanutkaan ollenkaan. Jos lääkitys teki tämän, niin olen todella tyytyväinen.
 

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Eläinlääkäreiden ja toimihenkilöiden koulutuspäivä Ypäjällä




Tälle lauantaille olikin tarjolla erityisen mukavaa ohjelmaa kun suuntasimme Kaijan kanssa aamusta Ypäjälle koulutuspäivään. Kouluttajana oli Ruotsin matakaratsatusmaajoukkueen eläinlääkäri, FEI Vet 4* Official Endurance Veterinarian Mia Svensson.

Ensin käytiin läpi hevosen fysiologiaa ja mitä hevoselle tapahtuu rasituksen lisääntyessä, mm. miten syntyy lämpöhalvaus, miten metaboliset muutokset etenevät ja miten näitä vältetään/vähennetään/hoidetaan. 
Hevosessa on nestettä 0,55-0,77l/kg ja tästä määrästä hukkuu rasituksessa jopa 15l/h. Ensimmäiset 2 tuntia neste otetaan solujen ulkopuolelta, tämän jälkeen solujen sisäpuolelta, joka taas johtaa veren määrän vähenemiseen. Tämä taas johtaa siihen, että pintaverenkierto vähenee, jolloin lämmön poistuminen vähenee. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen ja huolellisella viilennyksellä ja juottamisella vähennetään tuota oravanpyörää. Järkeenkäypää, eikö totta? 

Luennossa käytiin läpi myös hevostarkastus ja mitä tulee ottaa huomioon, milloin metaboliset muutokset ovat niin pitkällä että hevonen pitää hylätä ja missä vaiheessa tarvitaan eläinlääkärin hoitoa. Myös juoksutuksia katsottiin videolta ja arvioitiin liikettä.

Lounasta syötiin ravintola Ratsumestarissa ja hyvää olikin!


Lounaan jälkeen ajettiin Haimi-hallille, jonne saimme kaksi pitkähermoista suomenhvostammaa demohevosiksi. Näiden kanssa harjoiteltiin hevostarkastusta ja miten sen saa tehtyä hyvässä järjestyksessä aikaa säästäen.  

Kaiken kaikkiaan mukava päivä, vaikka luento olikin tarkoitettu pääasiassa eläinlääkäreille, se oli hienosti suunniteltu niin että myös me toimihenkilöt pysyimme kärryillä mistä puhutaan.