sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Lissu ei diggaa hackamoreja


En tykkää!
 Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut kokeilevani Lissulle hackamoreja, koska ajattelin, että matkaratsastuskisoissa kesken matkan juottaminen voisi olla helpompaa ilman kuolaimia. No, tänään ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja virittelin Lissulle hakkikset päähän ja eikun menoksi. No pikkasen oikaisin, ensin raavittiin hevosesta noin 50kg mutaa ja santaa ja muuta skeidaa päältä. Kuvistakin näkee, että se on niin likainen että näyttää keltaiselta. Luonnonvalossa se on lähinnä beige.
Kentällä kiipesin normaalisti selkään, tarjosin leivänpalan ja sitten töppöstä toisen eteen. Paitsi ei sittenkään. Lissu tönkötti paikallaan ja hoputtamalla iski pakin päälle. Enkä ollut vielä ottanut juurikaan edes ohjia käteen. Maiskutin siinä sitten kuin alkeiskurssilainen laiskan tuntijuhdan selässä ja lopulta pääsimme sen verran liikkeelle, että Lissu käveli portilla seisovan mieheni luokse "Vie mut pois täältä, tää on ihan tyhmää." 
Mieheni, joka oli taas pakotettu kuvaamaan sohellustamme, kipaisi hakemaan tahtipuikon tallista ja muutaman muka-pystyynhyppäämisen (20 cm maasta) löytyi suunta eteenpäin.
Voi pojat, mutta voi hevonen saada itsensä korkkiruuville, Lissun kaula selästä katsottuna muistutti kierremakaroonia ja koko olemuksensa kuvasti syvää kärsimystä. Pää oli vinossa oikealle ja leuoilla vielä vemputettiin ja kieli roikkui pihalla. Oikeutta Eläimille olis saanut tästä ratsastuksesta oivallista materiaalia sivuilleen sen haukottelevan hevosen (kuvateksti: ahdistunut hevonen) lisäksi.


En tykkää vieläkään.
Enkä vieläkään.
Kyllä me siinä sitten mentiin ympyrää käynnissä ja ravissa mutta tämä ei selkeästi ole Lissun juttu. Juokoon sitte kuolaimet suussa. Enkä liity Kuolaimetta, Kengättä ja Kannuksetta FB-ryhmään. No en olis kyllä muutenkaan.
Mentiin sitten Lissun kanssa kylpyyn ja oltuaan puhtaan valkoinen noin kolme ja puoli minuuttia tarhaan laskemisen jälkeen hän sitten otti ja sukelsi johonkin kuramömmöön taas. Mitähän sieniä mä olin vetänyt kun sain päähäni että pitää saada valkoinen hevonen ?
Juur pikkasen kurainen neiti
Joku nauttii pesusta
Takaisin lähtöpisteeseen.
Tepan kanssa mentiin myös kentällä, kuvaaja oli lupauksistaan huolimatta kadonnut kuin pieru Saharaan, joten ei kuvia taaskaan.
Tehtiin alkuun pysähdyksiä ja pohkeenväistöä käynnissä. Väistöä tulee aika vähän, mutta selvästi aletaan olla hajulla mistä on kyse.
Sitten ravailtiin pääty-ympyröitä ja muuta notkistavaa, vauhti meinasi välillä kiihtyä, mutta ylättävän tasaisella tahdilla jo mennä puksutellaan ja kiihdytyksetkin hidastuvat ilman vetokilpailua.
En ole juurikaan laukannut Tepan kanssa, koska sillä oli alkuun paljon ongelmia tasapainon kanssa, mutta nyt ajattelin kokeilla onko parannusta tapahtunut myös sillä saralla. Tehtiin nostoja pääty-ympyrällä ja vaikka nostot tulivat rynnistyksen kautta, vauhti ei ollut mitenkään päätä huimaavaa ja tuntui melko mukavalta. Eikä kaaduttu!
Loppuun tehtiin vielä muutama väistöyritys harjoitusravissa ja yritystä löytyi, mutta selkeästi huomasin että nyt ei ole enää kivaa ja lähdettiin loppukäynneille metsään. 
Mitattiin muuten Tepan säkäkorkeus, noin 150cm näytti mitta. Kokolailla kymmenisen senttiä on Tepalla ja Lissulla eroa korkeudessa.

Päivän paras uutinen kuultiin Uusikaarlepyystä, kasvattini Vilske nappasi suomenhevosten kenttäratsastuksen SM-hopeaa tiukassa kisassa. Hyvä Vee!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Taas tuli törsättyä


Olen jo pitkään himoinnut lampaankarvasatulaa ja jokin aika sitten Horzelta tuli joku mainosposti jossa luvattiin merkkituotteet -30%. Tilasin sitten Christ Premium Plus -satulan, jossa on edessä toppaukset jotka estävät ratsastajan luisumista eteenpäin. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen olen todella tyytyväinen ostokseeni. Satulassa on mukavan pehmeä ja yllättävän tukevaa istua. En ole laittanut siihen vielä jalustimia koska olen ratsastanut sillä vain kentällä ja käsittämtöntä kyllä, meikäläisen järjettömästä tarvikevarastosta ei löydy kuin webberssejä, jotka eivät käy tuohon satulaan.

Toinen postin tuoma ilon aihe on Ruuhkavuosiratsastajan Äiti ratsastaa nyt -paita. Olisin jo aiemmin tilannut sellaisen, mutta juuri tuolla tekstillä olevat paidat olivat loppu. Kiitos Facebookin, tieto uusista teknisistä t-paidoista samalla tekstillä tavoitti minutkin ja tilaus lähti heti. Paita istuu hyvin ja oli mukava päällä tämän päivän ratsasteluissa.

Näin juhannuspäivänä oli pitkästä aikaa aikaa ratsastaa molemmat hevoset ja aloitin ensin Lissun kanssa. Koska kiivetessäni Lissun selkään oli muu perhe kömpinyt vasta aamupalalle, ei kuvia ole tarjolla tuota paita-ihkutus-selfietä lukuunottamatta.

Lissulla on ollut työnteossa muutaman viikon tauko, ensin lomareissun takia ja sitten odoteltiin vielä kengitystä viikon verran. Ei sillä etteikö kengittäjä tulisi kun pyydetään, mutta  telepaattista yhteyttä meillä ei vielä ole eli tädin tarttis muistaa lähettää se tekstari.

Tehtiin siinä perusasioita eli pysähdyksiä käynnissä ja haettiin käyntiin tasaista tahtia ja liikettä selän läpi. No ei onnistunut. Paitsi toki pysähdykset, mutta ei muuta kuin seuraavaan tehtävään. Jospa se sitten menis paremmin. Väistettiin pohjetta uran sisäpuolelta uralle, jees, tää me osataan. Hyvin meni kumpaankin suuntaan.
Ravia mentiin pääty-ympyrällä ja tapeltiin siitä, että saako suulla muljata ja kuolainta purra ja tillitellä taivaalle. Lopputulos 50/50 mukavan rentoa ja tahdikasta ravia kuolaintuella sekä edellämainittua vimputusta. Alkutilanteeseen verrattuna sen verran positiivistakin kehitystä on tapahtunut, että kaasu ei hirtä enää pohjaan vaan roppa ravaa tasaista tahtia pikku pään duunatessa omiaan siellä riukukaulan päässä.
Lopuksi vielä muutama epäonnistunut laukannosto ja vielä ravailua ja loppukäynnit. Huomaa että neidillä on ollut ohjelmassa lomailua ja laiskottelua.



Tepan kanssa menin lampaankarvasatulalla. Aloitettiin pienellä kuvaussessiolla koska pahaa-aavistamaton mieheni sattui juuri parahiksi tulemaan pihalle kun olin ähertämässä pallilta satulaan. Pienen neuvonpidon (kinuamista, kiristystä ja uhkailua) jälkeen otettiin muutama kuva joista löytyi jopa jokunen julkaisukelpoinen.
Kiukkuisen isännän marssittua matkoihinsa keskityttiin tekemiseen. Alkuun pysähdyksiä, meillä alkaa olemaan aikas kivasti jarrut! Vielä kun paikallaan voisi seistä kahta sekuntia pidemmän ajan, niin olis kiva.
Tepankin kanssa väistettiin pohjetta. Ensin uran sisäpuolelta uralle, sitten peffaa uralta ulospäin ja vielä ympyrälläkin jonkinlaista yritystä.
Ravissa tehtiin siirtymisiä käyntiin pitkän sivun keskellä.
Sitten alkoikin sataa ja meinasin, että johan sitä tulikin tehtyä yhdelle päivälle.


Tepan edistyksestä sen verran, että alkuun vaivannut kompurointi on loppunut kokonaan ja tosiaan jarrut alkavat pikkuhiljaa toimia paremmin. Hyvähyvä.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rodos 2015


Saimme joululahjaksi lahjakortin matkatoimistoon ja aloimme jo alkuvuodesta suunnittelemaan koko perheen matkaa jonnekin lämpimään. Aikaisemmin olen ollut Alanyassa ja Kanarialla, mutta rantalomailu ei ole noiden reissujen jälkeen juurikaan kiinnostanut.
Paikaksi valikoitui Rodos koska monilla tutuillamme oli sieltä hyviä kokemuksia. Matkatoimistomme myi vain Apollomatkojen matkoja, joten heidän sivujaan selatessa löysin mukavan hotellin läheltä rantaa. Matkan hinta meille neljälle olisi ollut 2900€, mutta katsoin vielä vastaavan setin omatoimimatkana ja kappas, sama lento+hotelli samaan aikaan 1900€! Pikaisen neuvonpidon jälkeen matkatoimiton täti varasi matkan meille omatoimimatkana ja tuo toinen tonni säästyi sitten paikan päälle käytettäväksi.

Lähtöpäivä oli torstai, kuten aiemmillakin reissuilla, veimme auton Lentoparkkiin ja huristelimme bussilla lentokentälle. Lento meni mukavasti, tosin yllätyksenä tuli että lennolla tarjotaan enää kahvia ja mustikkamehua, kaikki muu pitää ostaa.
Perillä Rodoksella olimme iltaseitsemältä, nappasimme taksin jonosta ja ajoimme hotellille. Kuski oli mukava ja kertoili paljon nähtävyyksistä ja antoi jopa kartankin kaupungilla kuljeskelua varten. Matka hotellille kesti parisenkymmentä minuuttia ja maksoi 20€.



Majoituimme Atlantis City Hotellissa, joka oli saanut hyvät arviot TripAdvisorissa. Vastaanotossa oli Antonio, joka neuvoi meille hyviä ravintoloita ja antoi vinkkejä lomatekemiseen. Menimmekin heti hänen neuvomaansa ravintolaan muutaman kymmenen metrin päähän hotellista ja ruoka oli todella hyvää ja edullista.
Hotellihuone oli erittäin hyvä, ilmastointi pelasi hyvin ja meillä oli parvekkeet kahteen suuntaan. Olin varannut meille superior-huoneen muutaman kympin lisämaksulla, en tiedä paljonko eroa oli tavalliseen huoneeseen verrattuna.



Perjantaina lähdimme aamupalan jälkeen Ellin rannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa. Vuokrasimme aurinkotuolit ja varjot ja rannalla kuluikin koko päivä. Itse en tarjentunut kuin kahlaamaan vedessä mutta muu perhe kyllä pulikoi senkin edestä.
Ainoa hieman häiritsevä asia olivat tuolien välissä kulkeva kauppiasväki, koko ajan oli joku huutamassa "Colaa, Birraa, Water!" "Hjuva munkkii, dounat, kaffe!" "Fresh Fruits, Cola, Birraa!" ja sitten hierontaa tarjoavat aasian tuliaiset "Masaas, pliis?!?"



Viiteen mennessä olin polttanut itseni vähän sieltä sun täältä ja porukka oli muutenkin väsyksissä joten lähdimme hotellille. Pienen lepäämisen jälkeen kävimme kävelemässä vanhassa kaupungissa sekä syömässä ja menimme kaupan kautta takaisin hotellille.



Lauantaina lähdimme aamusta satamaan josta lähdimme päiväksi risteilemään pienellä laivalla. Laiva ajoi itärannikkoa pitkin etelään Lindoksen kaupunkiin. Perillä lähdimme kiipeämään korkean kallion päällä olevaan linnoitukseen, tosin lapsille ostimme kyydin aasien selässä. Yleensä en harrasta ulkomailla mitään eläinjuttuja, koska eläimet ovat usein huonosti pidetyn näköisiä, mutta nämä aasit olivat hyvässä lihassa ja hyvinhoidetun näköisiä. Linnake oli huikean hieno ja näköalat mahtavat. 
Käpsyttelimme hiljalleen mäkeä alas ja rantaan päästyämme menimme rantaravintolaan syömään lounasta.
Sitten olikin aika nousta laivaan joka lähti ajelemaan takaisinpäin. Teimme matkalla kaksi pysähdystä, ensimmäisellä pysäkillä Kalithean rannalla halukkaat pääsivät uimaan ja seuraava pysähdys oli rannalla jossa on kuvattu Navaronen Tykit -elokuva.








Sunnuntaina suuntasimme taas rannalle ja tällä kertaa uskalsin itsekin uimaan. Päivä kului nopeasti, tosin aivan yhtä kauaa kuin ekana päivänä emme jaksaneet rantsuilla.
Lähdimme takaisin hotellille ja suihkun ja levon kautta uudelleen kaupungille.
Ensin menimme Tuulisen rannan ja Ellin rannan erottavan niemen kärjessä olevaan akvaarioon ihmettelemään mereneläviä.


Tämän altaan asukkaisiin oli jopa lupa koskea!

Seuraavaksi menimme "sukellusvene" ajelulle, eli veneeseen, jossa oli veden alla lasi-ikkunoilla varustettu tila. Vene ajoi hiljakseen rannan tuntumassa ja katselimme kirkkaassa vedessä uivia kaloja. Vene pysähtyi ja veteen hyppäsi sukeltaja joka esitteli meille kivien välistä löytämäänsä hummeria ja pikkukalaparvea joka seurasi hänen perässään.







Ajelun loputtua kävelimme satamassa ja Toni ja Tommi lähtivät vielä pikaveneajelulle. Minä ja Milla kävelimme hotellille ja miesväen saavuttua lähdimme porukalla uudelleen kaupungille. Menime ensin katsomaan 9D-elokuvan Throne of Helios, joka kertoi Rodoksen saaren synnystä ja historiasta. Näytös kesti 20 minuuttia ja oli upea. Teatterilta kävelimme vanhaan kaupunkiin josta ostimme tuliaisia ja istuimme drinksuilla ja pirtelöillä.



Maanantaina starttasimme taas heti aamusta linja-autoasemalle, josta lähti ilmaiskyyditys Falirakiin euroopan suurimpaan vesipuistoon. Linja-auto oli kymmenisen minuuttia myöhässä ja kuski aivan raivona. Ensin hän karjui kyytiläiset ulos autosta ja uudet sisään ja lähti paahtamaan kohti Falirakia. Koko matkan hän jupisi itsekseen, avasi välillä ikkunan ja karjui hävyttömyyksiä edessä tupeksiville ja paineli torvea kuin mielipuoli. Hetken luulin että hän ajaa edessä hidastelevan Micra-mummon yli, mutta mummon petti hermo ja hän ohjasi tien laitaan. Perillä väki syöksyi ovista ulos hyvinkin reippasti ja kuski lähti kaahaamaan takaisinpäin. Huh.
Water Park oli tosiaan huikea elämys, liukumäkiä oli vaikka minkämoisia, myöskin aaltoallas sekä löysempää menoa tarjoavat Lazy Riverit oikein kaksin kappalein. Rannekeeseen sai kätevästi ladattua ruokarahaa, jolla voi maksaa puiston lukuisissa ravitoloissa ja jäätelökioskeissa.





Paluumatkalla oli kuskikin jo rauhoittunut eikä ajanut kenenkään yli.
Illalla lähdimme vanhaan kaupunkiin syömään viimeistä illallista ja katsomaan vielä tuliaisia.