Kirsi lupasi lähteä apukädeksi ja kymmeneltä lähdimme ajelemaan Vuotinaisiin. Kaitsun ohje oli että ensimmäinen peruuttaa portista sisään ja seuraava keula edellä perään. Toivoin etten olisi ainakaan se ensimmäinen.
Perille päästessä Kaija oli tien varressa ohjeistamassa ja kävimme pikaisen keskustelun:
"Peruuta tosta portista tonne perälle." "Öö missäs Tapsa?" "Kävelee tuolta." "Hyvä." Sitten hyppäsinkin pois auton ratista ja Tapsa peruutti yhdistelmän portista sisään.
Keräännyimme koolle hevosinemme, vaihdoimme naruriimut päähän ja Kaitsu piti pienen alkupriiffin. Sitten ei muuta kuin radalle telmimään.
Lissu yllätti todella positiivisesti, kyselemättä se käveli mistä pyydettiin, kiipesi minne haluttiin ja sieti säikkymättä niin savuavan nuotion kuin lipun heilutuksen ympärillään.
Kun koko rata oli käyty läpi maastakäsin, käytiin satuloimassa hevoset ja tehtiin samat temput ratsain. Lissu käveli jopa keinulaudan ja riippusillankin yli niinkuin se olisi ihan jokapäiväistä hommaa.
Koko päivänä ainoa ei-niin-mieluisa homma Lissulle oli vesilaatikko, johon se taluttamalla suostui laittamaan etujalkansa pariin kertaan mutta ratsastamalla ei. En viitsinyt siinä tuhlata aikaa sen enempää kun se kuitenkin menee veteen kotosalla ihan suoraan.
Kaikki jalkanäppäryyttä ja tasapainoa vaativat tehtävät olivat Lissulle helppoja, kyllä tuosta metsässä rämpimisestä on selkeästi ollut hyötyä.
Vitsit, onpas mielenkiintoisen näköinen paikka!
VastaaPoista