sunnuntai 14. elokuuta 2016

Miten harrastaa matkaratsastusta ilman hevosta?

Aamut on kauniita, miksi tuhlata niitä nukkumalla? (Lieto, SM 2015)

Joskus sitä löytää itsensä tilanteesta että sitä kilpahevosta seuraaviin mr-kisoihin ei olekaan.
Tässäkään tilanteessa ei kannata jäädä mukavasti loikoilemaan sinne sohvannurkkaan, vaan säilyttää kisoissa ramppaamisen tasainen rytmi. Näinollen aikainen aamuherätys säilyy rutiininomaisena eikä tunnu melkein yhtään kamalalta kun on taas aika tunkea sitä omaa vastahakoista karvapalleroa kuljetuskoppiin.

Hei me huolletaan! (Haanjamaa 2015)
Moniin tiimeihin ylimääräinen käsipari on enemmän kuin tervetullut. Huoltaminen on oiva tapa nähdä kolikon kääntöpuoli, samalla saa ideoita omiin kisarutiineihin ja tutustuu uusiin ihmisiin. Tällä tavalla verkostoitumalla saattaa löytää myös itselleen huoltoapua tulevaisuutta varten.

Todistettavasti myös toimihenkilöt ehtivät joskus syömäänkin (Liesjärvi 2015)

Kilpailujen järjestäjä pystyy kysyttäessä luettelemaan sekunnissa tusinan tehtäviä joihin tarvittaisiin tekijää. Mikäli haluat olla auringon pilkahdus kisajärjestäjän synkässä päivässä, ilmoittaudu ihmeessä vapaaehtoiseksi toimihenkilöksi. Jälleen pääsemme aiheeseen uuden oppiminen: toimihenkilön pestissä pääsee verestämään sääntöjen osaamistaan, saa paremman kokonaiskuvan kisapäivän kulusta ja jälleen oppia omaan tekemiseen.
Ei kannata jäädä pois ajatellen: "Koska en osaa." Oikeasti toimihenkilöiden tehtävät ovat melko helppoja, niitä on vaan niin pirun paljon. Esimerkiksi heti, kun ajanottaja saa kaverikseen kirjurin, homma helpottuu puolella. Ja onhan se kiva kun päivän aikana pääsee syömään ja jopa vessaankin!

No mitä hommia siellä sitten on tarjolla ja mitä niissä tehdään?

Eläinlääkäri, sihteeri ja tuomari hevosen kimpussa. (Lapua 2016)

Eläinlääkärin sihteeri
Ehkä mielenkiintoisin pesti, pääset näkemään kaikki hevostarkastukset. Eläinlääkäri tarkastaa hevosen ja sihteeri kirjaa tulokset tarkastuslappuun. Hevoselta mitataan syke sekä hengitystiheys, kuunnellaan suolistoäänet, arvioidaan kuivumista ja katsotaan liikkeet. Hyväksytään tai hylätään. Pienemmissä kisoissa sihteeri katsoo myös järjestyksen, jossa hevoset ovat tulleet sykeportista odottelemaan tarkastukseen pääsyä. Isommissa kisoissa tähän saa kyllä apua ja sykkeitä mittaamassa voi olla jo odotusalueella stewardi tai tuomari.


Tällä kelillä ei toimi enää kuin lyijykynä (ajanottaja maalilinjalla) (Vesilahti 2016)

Ajanotto
Kisoissa on kaksi ajanottopistettä: maali/taukoportilla sekä sykeportilla. Ajanottajan tehtävä on kirjata ylös aika kun hevonen ylittää maalilinjan/tulee sisään sykeportista. Näiden kahden portin välissä saa aikaa kulua tauolla 20min ja maalissa 30min.
Eli maalissa/taukoportilla aikaa ottava henkilö merkkaa ajan lomakkeeseensa ja ilmoittaa sen la-puhelimella kansliaan. Helppoa, eikö totta? No, voihan niitä hevosia tulla laukaten maaliin vaikka viisi yhtä aikaa, joten kaverin kanssa tämä homma on kyllä helpompaa. Tällaisessa tapauksessa katsotaan ensimmäiselle hevoselle tuloaika ja muut sitten järjestyksessä sekunnin välein.
Sykeportilla on hieman enemmän tehtävää, siinä kirjataan myös ensin sisääntulo (joka ilmoitetaan kanslialle), mutta tauon ollessa kyseessä siinä myös kirjoitetaan pienelle lapulle kanslian ilmoittama seuraavalle etapille lähtöaika, joka annetaan ratsukolle sen poistuessa (hyväksytystä) tarkastuksesta. Tällä pisteellä toimii sama ruuhkaohje kuin maalissakin, ensimmäiselle katsotaan aika ja seuraaville tästä sekunnin välein. Kaverista on tässäkin kovasti hyötyä, kaikki ratsastajat eivät muista lappua pyytää niin siinähän sitten kirmaat niiden perässä pitkin huoltoaluetta.

Sykeportin henkilö kököttää kuvassa koivun alla (Liesjärvi 2015)
Liikenteenohjaus
Ainakin omasta mielestä tylsin paikka, ohjaat saapuvia kilpailijoita parkittamaan tiiviisti ja sitten juokset perässä kun ne ajavat aivan eri suuntaan kuin mitä olit ohjeistanut. Jos olet virtuoosimainen tetriksen pelaaja, siitä taidosta on hyötyä tässä hommassa sitä enemmän mitä vähemmän on parkkitilaa.

Buffetin tiskin takaa voi löytyä mitä vaan (Kuuma Halloween 2015)
Buffetti
Kisojen leppoisin pesti, sen kun keittelet kahvia ja toimihenkilösoppaa, rahastat asiakkaita ja teet laadunvalvontaa maistelemalla tuotteita koko päivän. Toki buffa saatetaan perustaa mitä eksoottisempaan paikkaan, joten satunnainen rankkasade, lumituisku tai ampiaisparven hyökkäys saattaa hiukan latistaa tunnelmaa.

Reittiselostus menossa (Liesjärvi 2015)

Reittimestari
Varmasti kisojen fyysisesti rankin homma, ajat kisareitit ja hyppäät autosta pois n. tuhat kertaa sitoaksesi reittimerkin puun oksaan tai sitten paukutat sen kepukkaan kiinnitettynä maahan. Ja luultavasti kisojen päätytyyä ajat samat reitit ja hyppäät taas sen tuhat kertaa autosta poimimaan reittimerkit pois.
Reittimestari pitää myös joka luokalle oman reittiselostuksen n. 45minuuttia ennen luokan lähtöaikaa.

Kanslia
Kisapäivän hermokeskus, jossa tapahtuu kaikki ja tietysti yhtä aikaa. Aamulla otetaan ilmoittautuvat ratsastajat vastaan, tarkistetaan rokotukset (onneksi vain hevoselta) ja annetaan ratsastajalle kisakansio, jossa on numerolappu ratsastajalle ja huoltajalle sekä kartat ja eläinlääkärin tarkistuslomake.
Kilpailun kuluessa otetaan ylös ratsukoiden tauolle saapumiset ja tieto jatkamaan pääsystä. Equipe, tuo vihattu ja rakastettu ohjelma laskee kaiken puolestasi, mutta saattaa myös jumittaa tai pyörtyä juuri ratkaisevalla hetkellä. Silloin kun homma toimii, se menee suunnilleen näin: ensin merkataan taukoportin ilmoittama saapumisaika. Seuraavaksi merkataan sykeportille saapumisaika. Tässä kohtaa Equipe kertoo jos ratsukko on muninut liian kauan huilaamassa (=hylky). Sitten odotellaan vielä syke, raja on 64 ja Equipe kyllä tietää senkin, että jos meni yli niin otetaan hetken päästä uusi yritys mikäli 20 minuutissa on vielä minuutteja jäljellä. Hyväksytyn tarkastuksen jälkeen Equipe kertoo ratsukon seuraavalle etapille lähtöajan 30 tai 40 minuutin tauon jälkeen. Tämä kerrotaan la-puhelimen välityksellä sykeportille, joka antaa tiedon ratsastajalle. Maaliin saapuvilla ratsukoilla taas on 30 min aikaa saapua lopputarkastukseen, mutta tarkastus pitää läpäistä kerrasta.
1-tason luokat ovat helppoa kamaa kun kaikki hyväksytyn tuloksen saaneet ovat samanarvoisia. 3-tasolla nopeusluokissa maaliintulojärjestys kertoo palkittavat. 2-tasolla on mahdollista käyttää pisteytystä, jossa pisteet määräytyvät nopeuden ja palautumisen perusteella. Kiva pikku lisä kanslian kiireellisimpään aikaan on tämä pistelasku kyllä.
Tätä prosessia toistetaan koko kisapäivä kunnes viimeinenkin ratsukko on kirjattu saapuneeksi ja tarkastetuksi. Samalla kirjataan tuloksia myös hevosten kilpailukirjoihin sekä kirjoitetaan kunniakirjoja ja katsotaan palkintoruusukkeet sekä palkinnot. 
Loppupäivästä kun kansliassa tehdään kaikkea edellämainittua yhtä aikaa, loppupäivästä alkavat kilpailijat vielä palauttaa kilpailukansioitaan ja nekin pitäisi tarkistaa että kaikki sinne kuuluva on myös siellä seuraavaa käyttökertaa varten.

Ja sitten kun tähän hommaan hurahtaa pahemman kerran kuten esim. allekirjoittanut, on mahdollista kouluttautua tuomariksi tai stewardiksi. Se tapahtuu käymällä ensin koulutus (joita on viime aikoina ollut harmillisen vähän) ja tekemällä vaaditut harjoittelut kisoissa. Mutta se on jo toinen stoori, palataan siihen sitten myöhemmin!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Matkaratsastuskisat Liesjärvellä 6.8.2016


 Ja sitten saapui aika seuraavien kisojen. Olin haudannut haaveet osallistumisesta Lissun kanssa, koska treenaaminen oman sairasteluni kanssa on ollut kuitenkin niin vähäistä. Elisa, joka oli vastuussa kisajärjestelyistä, oli taas innokkaana lähdössä kisaamaan joten sovimme että minusta tulee kilpailunjohtaja. Helppo nakki, järjestelyt melkein tehty ja tuttu kisapaikka jossa ihanat isännät joiden kanssa kaikki hoituu jouhevasti. Jep.
Noh, kisapaikka ja isännät olivat yhtä ihanat kuin aina ja Elisa oli hoitanut hommansa hyvin. Pirullisella stressaamisella saatiin loppusilauskin tehtyä ja ilmoittautumisajan päätyttyä ilmoittautuneita oli 35 kappaletta. Hyvät hyssykät, enpä muista koska olisi ollut kisaajia tällainen määrä. Toimihenkilöitä taasen ei ollut jonoksi asti, mutta saimme kivasti apua toiselta matkaratsastusseuralta VARMA:lta sekä mukaan ilmoittautui kisajärjestämisestä kiinnostunut seuran jäsen.


Perjantaina sain töissä kamalan migreenikohtauksen ja lähdin kotiin jo klo 14 aikaan. Söin lääkekaapin tyhjäksi ja koitin nukkua muutaman tunnin, tosin puhelimen soidessa puolen tunnin välein ei siitä oikein tullut mitään. Lopulta oli pakko nousta ja lähteä kisapaikalle järjestelemään kisakeskusta ja vastaanottamaan muutamaa yöksi saapuvaa kisaajaa. Tommi lähti onneksi mukaan, niin sain kantoapua. Pidempää matkaa kilpaileville oli suunniteltu huoltoalue ratsastuskentän toiseen puoliskoon ja jaoimme siihen puomeilla omat paikat kisaajille. Yöpyvät ratsastajat saapuivat ja reitinmerkkaajatkin poikkesivat paikalla. Illan hämärtyessä ajelimme Tommin kanssa kotiin ja hiukan ennen puoltayötä päästiin nukkumaan.

Aamulla kello soi 4:30, en ollut nukkunut jostain syystä juuri ollenkaan mutta ei muuta kuin Tommia herättämään ja aamupalaa naamariin. 5:10 startattiin matkaan, poimittiin Eikku mukaan Forssasta ja ajeltiin Liesjärvelle. Perillä oltiin tasan klo 6.
Muitakin toimihenkilöitä alkoi saapua paikalle, samoin kuin kilpailijoita. Olin ensin ohjaamassa saapuvia kilpailijoita parkkiin kunnes siihen koko päiväksi nakitettu henkilö saapui paikalle. Ohjeistin myös muita toimihenkilöitä omiin hommiinsa ja pian jo ensimmäinen luokka starttasikin matkaan.
Sitten sattui päivän dramaattisin hetki, paikalla oli aivan hitokseen ampiaisia ja yksi niistä tikkasi meikäläistä etusormeen. Elämäni ensimmäinen ampiaisenpisto ja minä kun olen aina pelännyt ampiaisia aivan hysteerisesti. Ajattelin että kuolen pelkästä järkytyksestä, mutta siinä sitten tuijotin kimmoilevaa etusormeani ja mietin että nyt sattuu - meneekö henki tukkoon - ei vielä ainakaan - ei vieläkään - eikä vielä - perkele mutta tekeepä kipeää - vieläkin kulkee henki - jaha tarttis varmaan ryhdistäytyä kun ei näytä mitään tapahtuvan.


Kisapäivä rullasi omaa tahtiaan, yritin olla apuna sekä ajanotossa että sykeportilla joissa molemmissa oli ekakertalaiset henkilöt, hienosti molemmat selvisivät hommistaan kyllä.
Kansliahenkilö poistui puoliltapäivin koska hänellä oli tärkeä sovittu meno ja minä ja reittimestari koitimme sitten selviytyä kahdestaan.
Iltapäivällä saatiin ell-tarkastukseen pirunmoinen ruuhka, kun pitkää matkaa kisaavat saapuivat tauolle yhtä aikaa kun lyhyemmät luokat saapuivat maaliin. Lopulta kaikki saatiin tarkastettua ja alkoi armoton pisteiden lasku ja palkintojenjakoja pidettiin sitä mukaa kun saatiin luokkien tuloksia valmiiksi. Pahin tilanne on kansliassa se, että kaikki luokat ovat auki kun jokaisesta puuttuu yhden tai kahden ratsukon tulos eikä Equipe anna sulkea luokkaa ennenkuin kaikilla on tulos.
Onneksi keli josta oli luvattu kaikkea muuta paitsi lumisadetta ja pakkasta, pysyi poutaisena ja puolipilvisenä melkein loppuun asti. 
Kun palkinnot oli jaettu viimeiseenkin luokkaan jäi Seija naputtelemaan tuloksia valmiiksi, minä menin siivoamaan ratsastuskenttää jossa jo reipas tuleva kisajärjestäjä huhki talikon kanssa. Toki satoi vettä mutta silti oli niin kuuma että sadetakki päällä olisin varmaan saanut sydärin. 
Sitten olikin aika pakata kamat autoon ja tilanne olikin niin hauska, että kyytiin oli tulossa buffetti-, kanslia- ja palkintotarvikkeet sekä ajanotto- ja seurantalaitteet. Muuten ihan jees mutta ei tuo Skodakaan ihmeisiin pysty. Sullottiin se niin täyteen kuin pystyttiin ja Seija lupasi tuoda loput.
Pudotettiin Eikku matkalla kotiinsa ja ajeltiin kotiin, pihassa taidettiin olla joskus kuuden pintaan. Saunan kautta peiton alle ja taju pois.





Tänään, eli sunnuntaina oli vielä vuorossa auton purku ja tavaroiden järjestely. Kaija haki palkintokamat sekä kellot ja trackerit, kanslian kamat lienevät minulla seuraaviin kisoihin asti. Buffetin kamat hakee Elisa kun ehtii. Numerolaput rykäisin pesukoneesta läpi, ne kun olivat melkein kaikki enempi tai vähempi kosteita. Tuleehan siinä hiki kun mennä rytkyttää hevosen selässä tuntitolkulla kesäkelissä.
Enää ei ole jäljellä kuin jälkipuinti ja saapuneiden valitusten käsittely, toistaiseksi ei onneksi ole mitään vakavampaa eikä suurempia haukkujakaan.
Erittäin ylpeä olen meidän Tommista joka nurisematta jaksoi perjantain ja koko kisapäivän olla auttelemassa, teki hommia buffassa, juoksi jalkansa rakoille viedessään kilpailijoille lähtöaikalappuja ja ell-papereita kansliaan ja onpa osa näistä kuvistakin Tommin napsimia.


Jatkoa ajatellen pitää taas laittaa mietintämyssy päähän. Esimerkiksi aikataulutus on meikäläiselle vielä täysin hepreaa. Tällä kertaa ei mennyt aivan putkeen ja pitääkin miettiä ajan kanssa millä muutoksella ruuhkatilanne olisi voitu välttää. Koskaanhan ruuhkia ei pysty täysin ennakoimaan koska on mahdotonta arvioida etukäteen ratsukoiden matkavauhtia.
Toinen homma mitä pitää miettiä on se, että millä saisi ratsastajat lukemaan kilpailijatiedotteen. Siinä on kuitenkin paljon asiaa mukaanlukien viime hetken muutokset. Isoissa kisoissa sen merkitys kasvaa että kaikki tietävät miten kisapaikalla pitää toimia eikä ratsukoita tarvitse pyydystää pois isäntäväen pellosta jonne ei ole lupa mennä. Näissä kisoissa voisin väittää että hyvä jos puolet oli perehtynyt tiedotteeseen.
Kisapaikan järjestelykin voisi seuraavalla kerralla olla ehkä toisenlainen, yksi ehdotus onkin jo mielessä.
Noh, siihen on onneksi aikaa varmaankin vuoden verran.
Se on muuten hauskaa kun luulet että nyt mä hanskaan tän homman ja kaikki on selvää niin eikös aina joku pamauta jonkun kysymyksen tai tilanteen mihin et ole yhtään varustautunut tai ainakaan osaa vastata mitään järkevää. No, seuraavalla kerralla taas hiukan viisaampana.