keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ei menny niinko Strömsössä

Tepa tosiaan pääsi palleistaan eroon tiistaina. Ohjelmassa oli alkuun kevyesti liikutusta, viikonloppuna tarhaan ja enemmän liikutusta. Toimenpiteen jälkeinen turvotus kuitenkin sai loppuviikkoa kohden mentäessä aikaan sen, että haavakohdat nousivat hieman liikaa sivulle ja veren ja kudosnesteen poisvaluminen vaikeutui ja tavara valuikin esinahan alla joten Tepan jäljelläolevat vehkeet muistuttivat kokoluokaltaan norsun vastaavia.

Piikitetään keskittyneesti

Nyt ei näytä hyvältä
 Eläinlääkäri kävi maanantaina katsastamassa tilanteen ja totesi itse leikkauskohdan turvotuksen hellittäneen mukavasti ja aukotkin olivat oikeaan suuntaan, mutta toinen oli mennyt umpeen. Se avattiin uudelleen (ihan reippaasti sormella kaivelemalla, yök) ja hoito-ohjeeksi tarhailua ja lisää reipasta liikutusta. 
Tepa katseli Kilpistä tällä kertaa hieman epäluuloisemmin. Kuules ukko, viimeksi kun sä tökkäsit mua tolla piikillä niin mä heräsin ilman palleja...
Penisiliinikuuria pidennettiin myös jokusella päivällä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.
Liikutus on 20 minuuttia reipasta juoksutusta kaksi kertaa päivässä. Käytännössä aamulla ennen töihin lähtöä ja sitten iltasella töistä tullessa. 

Taash mä oon gännissä
Jo alkaa turvotus laskemaan



tiistai 24. marraskuuta 2015

Meillä on ruuna!


Tepa vietti tänään viimeisen päivänsä orina. Päätös oli tehty jo ajat sitten, mutta halusin odottaa viileitä kelejä. Luonteensa puolesta Tepa olisi joutanut olla orinakin, mutta jos tässä halutaan käydä kisoissa ja varsinkin jos Milla haluaa niin se reissaaminen on paljon mukavampaa ruunan kanssa.


Toimenpide valmis.

 Puoliltapäivin eläinlääkäri Kilpinen ajoi pihaan ja alettiin hommiin. Ensin laitettiin herra tainnoksiin ja tarkistettiin nivuskanavat. Ne olivat riittävän pienet jotta ruunaus voitaisiin suorittaa pystyssä.
Ensin avattiin kivespussi ja laitettiin klipsu siemenjohtimiin. Neljän minuutin päästä napsaistiin kives pois ja klipsi irti. Sama toiselle puolelle ja homma oli penisilliiniä vaille valmis. 


Kulkuset lattialla

Samalla tainnutuksella raspattiin vielä hampaat ja niissä olleet "koukut" sähköraspilla. Hiissasin kännispäisen ruunani karsinaan selvittelemään päätään ja siivoilin jäljet.
Tunnin päästä potilaani oli kuin kuka tahansa sairaalapotilas, närkästynyt palvelun hitauteen ja ruuan vähyyteen.

Tämä ja huominen päivä menee karsinalevossa, to ja pe käydään kävelemässä muutama lenkki. Lauantaina saa tarhailla tunnin ja sunnuntaina pitää hiukan juostakin.
Viikon verran pistetään penisiliiniä 35ml päivässä.

Lajiseminaari 2015

Olen itse ollut lajiseminaarissa viimeksi vuonna 2012. Viime vuonna olisi ehdottomasti pitänyt olla paikalla koska säännöt muuttuivat niin paljon, mutta koko sääntömuutos pääsi hieman yllättämään muutenkin.
Tänä vuonna sovimme jo hyvissä ajoin että hallitus lähtee lajiseminaariin ja varasimmepa vielä majoituksenkin jotta päästään näkemään myös iltagaala.
Minna oli paikalla koko päivän, eli myös Urheilufoorumin, me muut tulimme paikalle vasta lajiseminaariin.

Kellonaikojen kanssa oli melkoista säätöä ja lopulta siinä kävi niin, että me olimme hyvinkin aikaisessa ja osa väestä oli myöhässä.
Alkuun käytiin läpi kurinpitoasioita, mutta jotenkin tunnelma oli niin jännittynyt ettei kunnon keskustelua syntynyt. Itsekään en sitten viitsinyt alkaa sen kummempia kyselemään vaikka kysyttävää olisi ollut runsaastikin. Harmi sinänsä.
Itse foorumissa summattiin kulunutta vuotta ja käytiin läpi sääntömuutoksia. Viime vuoteen verrattuna niitä oli vain muutamia ja nekin parempaan päin. Esimerkiksi eläinlääkärintarkastuksessa voi olla käytössä sykkeen mittaukseen laite, eli käytännössä sykekahva. Nopeuttaa varmasti tarkastuksia, hyvä juttu. Myös kisojen jälkeisiin lepoaikoihin tuli muutoksia.

Vuoden ansioituneimmat henkilöt palkittiin myös, sekä PM-joukkue.

Tällä kertaa vaihtui myös koko matkaratsastuskomitea ja halukkaat saivat ilmoittautua mukaan. Lopullinen valinta kuullaan vasta myöhemmin, mutta paikan päällä ilmoittautui ihan hyvä määrä väkeä.

Rider's Galassa illalla oli hyvä tarjoilu, palkitsemisia sekä muuta ohjelmaa. Ilta venyi pikkutunneille asti, kerrankin oli aikaa jutella seuran (ja vähän koko maailmankin) asioista ja lopulta kellahtaa sänkyyn.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kun blogi on hiljaa niin akkaa viedään

Taas on menty niin että höyhenet pölisee. Koska talvi ei ota tullakseen, valmiiksi saadut projektit ovat poikineet uusia projekteja. Viikonloput on painettu aamuhämärästä iltahämärään tukka tuubilla.



Ensin paloi pinna kentän pehmeyteen. Alkuun kun hiekka oli ajettu ja tasoitettu, uskottelin itselleni että sade sen sitten tiivistää kivaksi. No, Vaulammillahan ei vettä nähty seuraavaan kuuteen viikkoon. Sitten sitä vettä tuli muttei se mitään auttanutkaan. Kaveri lohdutti että ei heilläkään alkuun, mutta kolmen vuoden päästä siitä tuli ihan hyvä. No ei ole aikaa odotella kolmea vuotta, joten eikun kitinä ja valitus pystyyn niin rakas siippani hommasi käden käänteessä lainaan pienen kaivurin, jolla näppärästi siirtyi hiekka kentältä mönkijän kärryyn. Ajelin ylimääräiset sitten tarhoihin ja siivottiinpa vielä lammen rantakin.


Välillä ehdin jopa ratsastamaan ja ihan pikkasen shoppailemaankin. Lissu sai FB-kirppikseltä liilat matkaratsastussuitset sopuhintaan. Kokeiltiin niitä kentällä ja kivasti meni. Sitten Milla haki ponin tarhastaan ja Lissu pimmastui niin, että laukkasi kiukuspäissään ihan oikeaa laukkaakin muutaman kierroksen! Ja minä kun luulin ettei se osaa laukata lainkaan.


Tepankin kanssa treenailtiin lähinnä kentällä illan jo pimennyttyä. Saatiin myös heposen murjoma Minttu taas mukaan remmiin, joten luvassa on helpotusta liikutuksen suhteen.



Ja jottei illat kävisi tylsäksi, laitoin kutomiani heijastavia ratsastusvillasukkia FB:n kirppikselle myyntiin. Kappas vaan, tunnissa oli kaikki kuusi paria myyty ja kuusi tilausta jonossa. Ja siitä tunnin päästä olin vastannut 17:lle etten voi ottaa enempää tilauksia vastaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Halloween -kisat

Lauantaina oli SuMaRan perinteisten Halloween-kisojen aika. Heräsin aamulla viiden jälkeen tekemään aamutallia ja klo 7 starttasimme Tommin kanssa kohti Kuumaa.
Perillä kannoimme kanttiinikamat kahvioon ja tarjottavat tiskille järjestykseen.
Tommi jäi hoitelemaan kanttiinia ja minä menin järjestelemään tulospalvelua.


Tällä kertaa olimme suunnitelleet kansliahommat niin, että tulospalvelu oli omassa rauhassaan eri paikassa ja kanslia kanttiinin yhteydessä. Nina oli lupautunut kansliahommiin osaksi päivää ja otti ilmoittautuneet vastaan, tarkisti rokotukset ja antoi kilpailijoille kansiot joissa olivat numerolaput ja kartat.


Kisapäivä pyöri mukavasti eteenpäin, saimme vielä aiemmin pidetyltä Orimattilan starttikurssilta muutaman mukanaolleen harjoittelemaan kilpailujen pitämistä.
Alkuun näytti siltä, ettei pukeutuneita ollut juuri lainkaan, mutta kyllähän siellä lopulta alkoi karmivampaakin sakkia näkyä.


Tulospalvelun eriyttäminen omiin oloihinsa osoittautui toimivaksi ideaksi ja saimme tuloslistoja valmiiksi ennätysajassa.
Kaiken kaikkiaan onnistuneet kisat, harmi vaan että poisjääntejä oli niin paljon että lopulta matkaan lähti vain 18 ratsukkoa. Se lienee tämän lajin perusongelma, että ensin valitetaan ettei ole tarpeeksi kilpailuja ja sitten niihin järjestettyihin kisoihin tulee niin vähän lähtijöitä että seura jää tappiolle, sillä tilavuokrat ja eläinlääkärin palkkio ovat niin suuret.


perjantai 30. lokakuuta 2015

Halloween-valmisteluja

Lauantaina lähdimme jo aamusta Millan kanssa Tepalla ja Boculla maastoilemaan. Yhteensä matkaa tuli yli 6km, eli ihan mukavan mittainen lenkki. Törmättiin pariin sienestäjäänkin, luulin ensin että metsässä on hirvi tai peura kun Tepa niin katseli, mutta sieltähän tupsahtikin punatakkinen ukko ja hetken päästä akka. 
Boculla kun ei juurikaan ole minnekään kiire ja kolmasosan matkasta ollessa metsäpolkua saatiin aikaakin kulumaan puolisentoista tuntia.



Lissun kanssa menin kentällä, muutama sadepäivä ei ainakaan vielä ole saanut kenttää tiivistymään, joten se on edelleen melko upottava. Metsän puoleinen ptkä sivu on parempi, samoin kuin perimmäinen pääty. Tehtiin sitten pohkeenväistöjä sun muuta hyvällä pohjalla ja ravissa vain isot pääty-ympyrät.
Ratsastuksen jälkeen Lissu pääsi taas pesulle ja käytiin kävelemässä kuivattelukävely postilaatikolle ja takaisin.

Sunnuntaina Milla ratsasti Tepalla kentällä ja itse lapioin hiekkaa mönkijän kärryyn ja ajelin sitä Bocun tarhaan.

Bocu pääsi (melkein) lempparihommaansa eli kärryjen eteen ja Milla ajeli sillä ensin kenttää ympäri kun minä lapioin edelleen sitä hemmetin hiekkaa. Karmeet rakot käsissä.
Käytiin vielä kilometrin verran tielläkin, postilaatikolle ja takaisin.

Lissun juoksutin liinassa koska toki kun lapiointi lakkasi ja olisin itse päässyt kivampiin hommiin, alkoi vesisade. Käytiin Lissunkin kanssa lopuksi kävelemässä postilaatikolle ja ihmeteltiin ohiajavia autoja.

Viikolla ei sitten ihmeempiä tapahtunutkaan, koska lauantaina on SuMaRan perinteiset Halloween-kisat Kuumassa eli meiltä käsin katsottuna toisella puolella Jokioista. Askartelin kunniakirjoja kun ensin olin saanut metsästettyä niihin materiaalit ja loppuviikosta leivoin puffettiin Halloween -leivoksia. 

lauantai 24. lokakuuta 2015

Viime viikon heppailut

Lauantaina meillä kävi Minttu Ypäjältä, hän olisi vailla ratsastettavaa hevosta ja lupasin, että meiltähän näitä löytyy. Testiin pääsi Tepa ja kuulemma teki niin positiivisen vaikutuksen, että ratsastusapua saadaan jatkossakin. Mulla kun noita projekteja riittää niin aina saa huokaista kun joku innokas tulee hevosia höykyttämään.


Sunnuntaina päivä kului pihanhoidollisissa merkeissä. Ajelin myös pari mönkijäkuormaa ylimääräistä hiekkaa kentältä Lissun tarhaan ja lanasin kentän. Lanaamisen pitäisi tiivistää kenttää, mutta musta kyllä tuntuu että mä voin ajella vaikka maailman tappiin rinkiä lanani kanssa eikä tilanne silti parane ennen kuin saadaan kunnolla vettä. Näillä näkymin vettä on luvassa torstaille. 


Mihin se ny jäi?



Aina saa varrota
Illemmalla käytiin maastoilemassa Millan kanssa Tepalla ja Boculla n. 4km lenkki. On se hassua, miten erilailla hevoset käyttäytyvät kun keli on kirpakampi. Viikko sitten tehtiin sama lenkki ja meidän lähtiessämme pihasta jäi Lissu kiljumaan ja juoksentelemaan päättömästi tarhaansa. Romppaisten tallin kohdalla laitumella olevat hevoset tulivat aidan viereen, nostivat hännät pystyyn ja päräyttivät kiitolaukkaa laitumen toiseen päähän. Tässä kohtaa jopa Bocu heräsi, että "Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?!?" 

 Tällä kertaa lämpimän päivän kääntyessä iltaan Lissu jäi tarhaan haukottelemaan viimeiseen auringonsäteeseen ja Romppaisen hevoset tassuttelivat raukeina aidan viertä meidän mukana. Oli vissiin zenit paremmin kohdillaan kaikilla.




Maanantaina oli taas tuhannen asiaa jonossa töiden jälkeen joten pääsin Lissun selkään vasta illan pimettyä. Meillä on kentällä valot ja siinä on ihan ok mennä pimeälläkin. En tiedä onko Lissu joutunut töihin pimeällä, mutta ihan hyvin homma sujui. Kentän pehmeyden takia mentiin isoja ympyröitä ja varsinkin ravissa piti mennä aika reippaasti jottei homma mennyt ihan kahlaamiseksi. No, voimatreeniä tässä toki tarvitaankin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kilpajuoksua talven kanssa


Taas on yli viikko vierähtänyt, upeat syksyiset kelit pitävät meikäläisen aika vahvasti ulkosalla iltaan asti. Projekteja on saatu talven alta valmiiksi ja samalla keksitty lisää, saa nähdä miten tässä kilpajuoksussa käy, vieläkö vasara heiluu lumituiskussa.


Pikku Velmu-koira tilasi itselleen ja Ässälle pikavauhtia kopin tarhaan syömällä kotiteatterin syöttöjohdot kymmenen sentin pätkiksi. Mutta nyt on hieno koppi, selektiivilaseilla ja lämmön eristävällä eteisellä.


Viime viikolla saatiin lupa käyttää naapurin sänkipeltoa ratsastamiseen joten pikapikaa naputeltiin tukeista ja lankusta silta ojan yli. Perjantaina päästiin sitten kokeilemaan sillan kestävyyttä, Milla oli Bocun kanssa minun ja Tepan mukana. Käveltiin ensin kerran pellon ympäri, sitten ravattiin toinen kierros. Otin Tepan kanssa muutamat laukat vielä ja loppukäynnit tiellä.





Lauantaina Milla ja Bocu olivat pellolla minun ja Lissun henkisenä tukena, silta ylitettiin hienosti eikä avaralla pellolla käpsyttelykään saanut riehaantumista aikaan. Ravattiin myös kierros, joka meni alkuun ihan hyvin, mutta Bocun vaihtaessa laukalle Lissukin sai pienimuotoisia hepuleita. Se hyppäsi kuin esteen yli konsanaan ja otti muutaman laukka-askeleen, mutta kun olisin antanut sen jatkaa laukassa, se vaihtoi kuitenkin peitsille ja kipitteli menemään vähän miten sattuu. En reagoinut sen hessuiluun oikeastaan mitenkään ja muutaman loikan jälkeen jatkettiin hölköttelyä.
Tepan osalta lauantain liikutuksen hoiti Milla, joka höntsäili sen kanssa kentällä. Kenttä on upottavan pehmeä edelleen, koska luonnollisesti taivaalta ei ole tullut pisaraakaan vettä uusien hiekkojen levittämisen jälkeen. No, kuka oikeasti edes haluaa mennä kentällä jos vaihtoehtona on sänkkärillä kaahailu?


Sunnuntaina päästiin oikein koko orkesterin voimalla maastoon, kun Kirsi tuli ratsastamaan Lissulla, itse vedin jonoa Tepalla ja Bocu kipitteli Millan kanssa perässä.  
Viikonloppuna rakennettiin myös Boculle katosta ja projekti jatkuu paraikaa kun minua lukuunottamatta muu perhe on syyslomalla. Isot hevoset ainakin käyttävät omaa katostaan ahkerasti, toivottavasti myös Boculle kelpaa säänsuoja kun kelit huononevat.




Tiistaina kävin maastoilemassa Tepalla Millan ja Bocun kanssa. Aika nopeasti saa kipaista ratsaille töistä tultua jos haluaa valoisalla päästä vielä kotiinkin. Heijastimet kaivelin kesäsäilytyksestä jo viime viikolla.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Projektien pyörteissä

Blogin kirjoituksissa on ollut pitkähkö paussi johtuen jumalattomista kiireistä. Kesä on kaikilla mittareilla mitattuna loppunut, mutta kesälle suunnitellut projektit ovat vielä hyvinkin kesken.

Projekti 1:

Pikku Velmu eli Jaxonville Ärräpussi Jussi noudettiin kotiin jokunen viikko sitten ja päiviin lisättiin merkittävästi lattianpesua ja pienen koiruuden nurmikolle kiikuttamista. Yllättävän pikkuveljen saanut Ässä oli alkuun aivan ihmeissään, nyt se jo juoksee normaalisti tulijaa vastaan ovelle, tuskin huomaten poskinahassaan roikkuvaa pentua.

Projekti 2: 

Kuinka iloiseksi voikaan ihminen tulla vuosimallin -73 teollisuuspesukoneesta? Voin kertoa että aivan äärettömän iloiseksi! Uusi rakkaimpani pesee loimetkin hetkessä puhtaaksi. Nouto ja asennus vaati verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta nyt on paikallaan ja toimii.

Projekti 3:

Ratsastuskentän pinta on ollut jo pitkään liian kova ja epätasainen. Kolmen viikon odottelun jälkeen kentälle ajettiin tonneja ja taas tonneja hiekkaa ja viikonloppuna naapurin isäntä kävi kaivinkoneen kanssa levittämässä hiekat kentälle. Vielä kun löytäisi jostain aikaa sen kentän käyttämiseenkin.



Valmis!

Projekti 4:

Tarhoihin ajettiin viime syksynä portin eteen kivituhkaa, joka on ollut hyvin kantavaa, mutta pelottelin itseäni googlen kanssa hiekkakertymistä hevosen mahassa ja nyt porteille ajettiin 8-16 mursketta ilman vatsaan kertyvää nollaa. Tarhat myös siivottiin kaivinkoneella ja tehtiin kunnon väliaidat sähköpylväistä. Kyllä nyt kelpaa Lissun juoksennella päin aitaa.


Sorat levitetty, tolpat kaivettu paikoilleen

Pohja siivottu ja tasoitettu

Työnjohtaja tarkastaa välineet

Ja maalaustyön jäljen

Vuorokausi tallissa odottelua...

...kerää hiukkasen painetta

...joka purkautuu mitä kummalisemmilla tavoilla.

Ja saatiinhan se pontuskin villiintymään.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Suomenratsujen Kuninkaalliset 2015

Tulihan se vuoden odotetuin viikonloppu lopultakin, lauantaina huikkasin heipat perheelle ja kaasuttelin Ypäjälle. Katselin suurimman osan orikavalkadia, hiukkasen sateli mutta ihme kyllä loppui kokonaan. Kävin expoalueen kevyesti läpi, mukaan tarttui ihme kyllä vain 3 sankoa kympillä.
Laura, Vilske ja Katja saapuivat hyvissä ajoin ennen SM-luokan ensimmäisen osakilpailun alkua. Siinä sitten pyöriskeltiin hetkisen aikaa ja sitten mentiin laittamaan Vilskettä kuntoon. Hokitus aiheutti päänvaivaa mutta meni kuitenkin nappiin.
110cm radalta yksi puomi alas ja 2. sija. Virhepisteitä seuraavalle päivälle 1. Sitten jo perinteiselle skumpalle Subarun telttaan ja siitä kotiin. 
Vilske majoittui Tepan karsinassa ja seurana tallissa oli Bocu, joka urheasti puhisteli nenät vastakkain kaltereiden läpi Vilskeen kanssa. Vaikkei hän oikein edes ylttynyt, niin periksi ei annettu eikä tuumaakaan väistetty. Sitten molemminpuoleinen ahneus vei voiton pullistelusta ja tilanne julistettiin tasapeliksi. Kovia jätkiä ollaan molemmat.
Ilta meni siinä grillaillessa ja paljuillessa, suoritus tuli analysoitua ja seuraava päivä suunniteltua.


Ekan 110 palkintojenjako

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin Ypäjälle ja kierreltiin ensin expossa. Olin ajatellut hankkia itselleni sinisen toppaliivin ja Tepalle jotain vihreää, mutta trendiurpo on vissiin taas vuoden - pari jäljessä muotivirtauksista joten eipä löytynyt sinistä eikä vihreää.
Sitten mentiin laittamaan Vilskettä kuntoon ja huomattiin että kappas, Lauran saappaat onkin meidän eteisessä. Ja luokan alkuun vajaa puolisen tuntia. Soitin Tonille, joo hän on heinäreissussa. Eipä siinä sitten muuta kuin meikäläinen Lauran auton rattiin ja lämä tiskissä kotia kohti. Ehdin saappaineni juuri parahiksi perille ja ratsukko pääsi verkkaamaan. Sori vaan sille pösökuskille jota ihan pikkuisen hiillostin lisäämään vauhtia.


Mitali kaulassa

Toinen osakilpailu oli myöskin 110cm, josta tuli yksi puomi alas, kolmella puhdas rata. Kyllä meni jännäks. Väliaika viimeistä vetoa odottaessa meni lähinnä sekavaan häröilyyn ja aika nopeasti olikin jo aika. 
Kiivettiin taas Katjan kanssa katsomoon, minä jännitin ja hän kuvasi. Ja sitten siinä kävi niin, että viimeinenkin este jäi tolpilleen. Siitä me sitten pompattiin kiljuen pystyyn ja rouva kasvattaja, joka oli saanut tähän asti pidettyä itsensä kasassa, pirskahti juur pikkasen nolosti itkemään siinä katsomon edestä kipittäessä. No, ehkä kaikki luuli että mulla meni ötökkä silmään. Molempiin.
Loppujen lopuksi Vilske teki ainoan puhtaan radan joka tarkoitti pisteissä puolen pisteen eroa kultamitalisti K.P. Sampoon. Sen lähemmäs parasta ei pääse ku ite paras!
Palkintojenjakoseremonian jälkeen käytiin vielä skumpalla ja syömässä ja katseltiin samalla Kelmi küria. Sitten oli aika sanoa heipat ja lähteä kotiin talikon varteen.

Hieno viikonloppu kerta kaikkiaan.

Edit 9.9.2015 sain Tilves Photographyltä luvan liittää Vilskeen kisakuvat tähän perään.