tiistai 29. syyskuuta 2015

Projektien pyörteissä

Blogin kirjoituksissa on ollut pitkähkö paussi johtuen jumalattomista kiireistä. Kesä on kaikilla mittareilla mitattuna loppunut, mutta kesälle suunnitellut projektit ovat vielä hyvinkin kesken.

Projekti 1:

Pikku Velmu eli Jaxonville Ärräpussi Jussi noudettiin kotiin jokunen viikko sitten ja päiviin lisättiin merkittävästi lattianpesua ja pienen koiruuden nurmikolle kiikuttamista. Yllättävän pikkuveljen saanut Ässä oli alkuun aivan ihmeissään, nyt se jo juoksee normaalisti tulijaa vastaan ovelle, tuskin huomaten poskinahassaan roikkuvaa pentua.

Projekti 2: 

Kuinka iloiseksi voikaan ihminen tulla vuosimallin -73 teollisuuspesukoneesta? Voin kertoa että aivan äärettömän iloiseksi! Uusi rakkaimpani pesee loimetkin hetkessä puhtaaksi. Nouto ja asennus vaati verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta nyt on paikallaan ja toimii.

Projekti 3:

Ratsastuskentän pinta on ollut jo pitkään liian kova ja epätasainen. Kolmen viikon odottelun jälkeen kentälle ajettiin tonneja ja taas tonneja hiekkaa ja viikonloppuna naapurin isäntä kävi kaivinkoneen kanssa levittämässä hiekat kentälle. Vielä kun löytäisi jostain aikaa sen kentän käyttämiseenkin.



Valmis!

Projekti 4:

Tarhoihin ajettiin viime syksynä portin eteen kivituhkaa, joka on ollut hyvin kantavaa, mutta pelottelin itseäni googlen kanssa hiekkakertymistä hevosen mahassa ja nyt porteille ajettiin 8-16 mursketta ilman vatsaan kertyvää nollaa. Tarhat myös siivottiin kaivinkoneella ja tehtiin kunnon väliaidat sähköpylväistä. Kyllä nyt kelpaa Lissun juoksennella päin aitaa.


Sorat levitetty, tolpat kaivettu paikoilleen

Pohja siivottu ja tasoitettu

Työnjohtaja tarkastaa välineet

Ja maalaustyön jäljen

Vuorokausi tallissa odottelua...

...kerää hiukkasen painetta

...joka purkautuu mitä kummalisemmilla tavoilla.

Ja saatiinhan se pontuskin villiintymään.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Suomenratsujen Kuninkaalliset 2015

Tulihan se vuoden odotetuin viikonloppu lopultakin, lauantaina huikkasin heipat perheelle ja kaasuttelin Ypäjälle. Katselin suurimman osan orikavalkadia, hiukkasen sateli mutta ihme kyllä loppui kokonaan. Kävin expoalueen kevyesti läpi, mukaan tarttui ihme kyllä vain 3 sankoa kympillä.
Laura, Vilske ja Katja saapuivat hyvissä ajoin ennen SM-luokan ensimmäisen osakilpailun alkua. Siinä sitten pyöriskeltiin hetkisen aikaa ja sitten mentiin laittamaan Vilskettä kuntoon. Hokitus aiheutti päänvaivaa mutta meni kuitenkin nappiin.
110cm radalta yksi puomi alas ja 2. sija. Virhepisteitä seuraavalle päivälle 1. Sitten jo perinteiselle skumpalle Subarun telttaan ja siitä kotiin. 
Vilske majoittui Tepan karsinassa ja seurana tallissa oli Bocu, joka urheasti puhisteli nenät vastakkain kaltereiden läpi Vilskeen kanssa. Vaikkei hän oikein edes ylttynyt, niin periksi ei annettu eikä tuumaakaan väistetty. Sitten molemminpuoleinen ahneus vei voiton pullistelusta ja tilanne julistettiin tasapeliksi. Kovia jätkiä ollaan molemmat.
Ilta meni siinä grillaillessa ja paljuillessa, suoritus tuli analysoitua ja seuraava päivä suunniteltua.


Ekan 110 palkintojenjako

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin Ypäjälle ja kierreltiin ensin expossa. Olin ajatellut hankkia itselleni sinisen toppaliivin ja Tepalle jotain vihreää, mutta trendiurpo on vissiin taas vuoden - pari jäljessä muotivirtauksista joten eipä löytynyt sinistä eikä vihreää.
Sitten mentiin laittamaan Vilskettä kuntoon ja huomattiin että kappas, Lauran saappaat onkin meidän eteisessä. Ja luokan alkuun vajaa puolisen tuntia. Soitin Tonille, joo hän on heinäreissussa. Eipä siinä sitten muuta kuin meikäläinen Lauran auton rattiin ja lämä tiskissä kotia kohti. Ehdin saappaineni juuri parahiksi perille ja ratsukko pääsi verkkaamaan. Sori vaan sille pösökuskille jota ihan pikkuisen hiillostin lisäämään vauhtia.


Mitali kaulassa

Toinen osakilpailu oli myöskin 110cm, josta tuli yksi puomi alas, kolmella puhdas rata. Kyllä meni jännäks. Väliaika viimeistä vetoa odottaessa meni lähinnä sekavaan häröilyyn ja aika nopeasti olikin jo aika. 
Kiivettiin taas Katjan kanssa katsomoon, minä jännitin ja hän kuvasi. Ja sitten siinä kävi niin, että viimeinenkin este jäi tolpilleen. Siitä me sitten pompattiin kiljuen pystyyn ja rouva kasvattaja, joka oli saanut tähän asti pidettyä itsensä kasassa, pirskahti juur pikkasen nolosti itkemään siinä katsomon edestä kipittäessä. No, ehkä kaikki luuli että mulla meni ötökkä silmään. Molempiin.
Loppujen lopuksi Vilske teki ainoan puhtaan radan joka tarkoitti pisteissä puolen pisteen eroa kultamitalisti K.P. Sampoon. Sen lähemmäs parasta ei pääse ku ite paras!
Palkintojenjakoseremonian jälkeen käytiin vielä skumpalla ja syömässä ja katseltiin samalla Kelmi küria. Sitten oli aika sanoa heipat ja lähteä kotiin talikon varteen.

Hieno viikonloppu kerta kaikkiaan.

Edit 9.9.2015 sain Tilves Photographyltä luvan liittää Vilskeen kisakuvat tähän perään.