torstai 29. kesäkuuta 2017

Kouvolan kisat 10.-11.6.2017

Pidimme viime vuonna ensimmäistä kertaa starttikurssin ja kisat Kouvolassa. Tälle vuodelle sovittiin hyvissä ajoin jatkoa. Luvassa oli taas Sumaran porukalle viikonloppureissu, koska matkaa oli kuitenkin melkoisesti.




Lauantaina aamulla kymmenen aikoihin Minna ajeli pihaan ja sulloimme minun ja Seijan kamat Minnan ja Krissen sekä kansliakamojen joukkoon auton takakonttiin.
Matka kului joutuisasti rupatellessa ja perillä olimme kahden maissa.
Ensin virittelimme tallinkäytävälle tietokoneen ja projektorin starttikurssia varten valmiiksi. Krisse jäi avustamaan Minnaa starttikurssin kanssa kun minä ja Seija lähdimme tallinomistaja-Annan kanssa poikkeamaan kisakeskuksessa ja merkkaamaan reitit.



Kisakeskus oli upeissa puitteissa karavaanialueella ja reitit, myös uudet, loistavilla pohjilla kivoissa maastoissa.
Lenkkejä oli 2, 16km sekä 24km. Merkkaamisessa meni iltaan asti kun osa reitistä kulki metsäpoluilla jotka piti merkata kävellen.
Kun reitit oli merkattu, menimme vielä kisakeskukselle laittamaan tarvittavat kyltit paikoilleen.



Yöpymispaikka meille oli varattu tallikämpästä, jossa oli ihan mukavat tilat. Ilta meni jutellessa ja napostellessa herkkuja. Fresitapullokin korkattiin, sekä minulla että Minnalla ja myös Krissellä oli synttärit tulossa maanantaina. Hassu yhteensattuma kertakaikkiaan.

Sunnuntaina ajoimme kisakeskukselle puoli kahdeksaksi ja kisapäivä pyörähti käyntiin. Krisse ja minä pyöritimme kansliaa,  Minna oli stewardi ja Seija tuomari.
Tracker-seuranta teki tepposet heti alkuun eikä toiminut koko päivänä, mutta koska ratsukoita oli vain kolmetoista, ei siitä koitunut suurtakaan harmia.
Keli pysyi käsittämättömän hyvänä koko päivän, edellisenä päivänä säätiedotus lupasi sadetta koko päiväksi, mutta vettä ripotteli vain hiukan.



Aikataulut oli tiivistetty vähäisen lähtijämäärän vuoksi melko tiiviiksi ja luokat tulivatkin aivan peräperää maaliin. Jokusia hylkäyksiä tuli niinkuin aina, mutta suurin osa sai hyväksytyn tuloksen ja yksi luokka tosiaan palkittiinkin.

Kotimatkalle lähdettiin hyvissä fiiliksissä ja matkalla pohdittiin myös ensi vuotta. Oliko vähäinen osallistujamäärä seurausta siitä, että kyseessä oli 2-tason kilpailu, jossa pitää rokotukset olla ajan tasalla? Ehkä olisi viisaampaa pitää ensi vuonna sittenkin 1-tason kisat.
Näille suunnille on luvassa vielä toinenkin reissu tälle vuodelle kun Virolahdella pidetään kisat syyskuussa.


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pieleen mennyt kisareissu


Olin ilmoittautunut Lissun kanssa hyvissä ajoin Liesjärven kisoihin 27.5. Tarkoitus oli startata lyhin, eli 16km matka koska ajattelin etten hanki D-lupaa tälle vuodelle.

Tulimme saman viikon maanantaina työpaikan palkintomatkalta Budapestista, tiistain olin töissä mutta illalla lävähti pirunmoinen mahatauti. Oliko kyseessä Unkarin tuliainen vai ihan kotimainen basilisko, mene ja tiedä, mutta siinä viikko vilahti rivakasti ja yhtäkkiä oltiin perjantaissa. 

Perjantaina pystyin jo kävelemään ilman suurempia kouristuksia, joten ajattelin että eiköhän tässä sentään yhden 16 kilometriä hevosen selässä pysytä. Pakkailin kamat valmiiksi ja iltasella lähdimme Kaijan kanssa vielä laittamaan kisakeskuksen valmiiksi. Kaija ja Katrin merkkasivat reitit ja minä yritin siivoilla kansliakonttia, joka oli päässyt talven aikana hiukan homeeseen. Välillä huilailin istualtaan kun heikotti mutta hyvin saatiin lopulta kaikki valmiiksi.

Lauantaiaamuna lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, koska Toni ja Tommi olivat menossa hoitamaan kanttiinia ja ajattelin että Lissulle tekee hyvää katsella rauhassa kisakeskuksen meininkiä.
Koppiin Lissu käveli empimättä suoraan, matkalla tuntui muutama isompi kolina mutta muuten kaikki ok.
Perillä avasin lissulle kopin ikkunan ja sieltä se killisteli maailman menoa samalla kun pureskeli heiniänsä.

Tuntia ennen starttia Toni tuli auttamaan ja otimme Lissun pois kopista ja laitoin sille suitset päähän. Tarkoituksena oli kävellä sen kanssa ristiin rastiin kisakeskusta jotta se saisi rauhassa tutustua paikkoihin. Käännyin laittamaan riimun pois kun tajusin että Lissulla on hännäntyven yläpuolella jotain outoa ja kappas vaan, neidin persnahat olivatkin parista kohtaa aivan rullalla. Ilmeisesti matkan aikana oli kykistelty takapuomin alle ja nahat menneet siitä rullalle.


No, eipä siinä sitten enää mitään ollut tehtävissä, lähdin viemään Lissua eläinlääkärintarkastukseen hakemaan kuljetuslupaa takaisin kotiin. Sääntöjen mukaan näin pitää toimia koska olimme käyneet kansliassa ilmoittautumassa. 
Tuo kisakeskukseen tutustuminen olisi tosiaan ollut hyvä idea, Lissu pelästyi kanttiinia  niin kovin, että meinasi kipata meikäläisenkin nurin. Noh, siitä kuitenkin selvittiin ratsastuskentälle, jossa oli eläinlääkärintarkastusalue. 
Eläinlääkäri neuvoi suihkuttamaan nahattomia kohtia ja laittamaan niihin rasvaa, mittasipa vielä sykkeenkin joka oli kanttiinijärkytyksen jäljiltä 120 :)

Lissu kiipesi koppiin yhtä kiltisti kuin lähtiessäkin ja seisoi koko matkan hievahtamatta paikallaan. Ehkä tästä reissusta opittiin ainakin se, että kopissa jos remuaa niin voi tulla takapuoli kipeäksi. Ja meikäläinen askartelee jonkun pehmusteen takapuomiin ennen seuraavia kisoja.

Kun Lissu oli kiikutettu kotiin, pesty ja rasvattu, ajelimme Tonin kanssa takaisin kisakeskukseen jonne olimme jättäneet Tommin paistelemaan makkaraa kanttiiniin. Auttelin sitten kansliassa, järjestelin palkintoja ja tuloksia sekä yritin muistaa ottaa valokuviakin.

Vaikka kisaaminen jäikin tällä kerralla välistä, oli mukavaa olla menossa mukana välillä kilpailijan ominaisuudessa, kolme vuotta kun on mennyt pelkästään toimihenkilöimisessä.