maanantai 25. maaliskuuta 2019

Stewardiharjoittelu Hyvinkäällä Stable Novassa

Tässä kun vauhtiin päästiin näiden stewardiharjoittelujen kanssa niin rykäisinpä vielä viimeisenkin pois listalta, paikkana Stable Nova Hyvinkäällä.
Kisoissa oli mukana kaikki tasot, Racing Noviisisarja ja muita nuorten hevosten luokkia 2-tasolla sekä kansalliset 120, 130 ja 140-luokat.



Lähdin aamulla puoli seiskan maissa ajelemaan Hyvinkäälle ja perillä Stable Novassa olin 8 maissa. 1-tason luokat olivat juuri alkamassa joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Verryttelymaneesina toimi hyvinkään Urheiluratsastajien maneesi, joten tilaa oli mukavasti. Päästewardi Nina Konkarin ja stewardi Nina Heikinheimo perehdyttivät meikäläisen systeemeihin sisään ja siinä sitten päivä lähti pyörimään. Luokkien välillä napsittiin verkkaesteet radan keskelle pois lanauksen tieltä ja laitettiin merkkiteipit tolppiin luokkien korkeuksien mukaan.




Juurikaan mihinkään ei päivän aikana tarvinnut puuttua, ehkä kolmella ratsukolla oli nuorten hevosten luokissa vääränlaiset takasuojat, siinä kaikki. Tekeminen oli enemmän aikataulujen tiedottamista ja apukäden ojennusta.



Ratsukoissa oli paljon samoja kuin viikko sitten Ypäjällä, ihan sieltä huipulta lähtien. Yhtä mukavasti kuin viikko sitten, myös tällä kerralla yhteistyö pelasi verryttelyssä vaikka väkeä oli aika ajoin melko paljonkin. Toki muutaman kerran kävi niin, että joku hevosista säikähti tai sai muuten vaan perseilykohtauksen ja porukalla meni rytmi sekaisin, mutta sen kummempia vaaratilanteita ei saatu aikaan. Aika pitkälle porukka varmaan kyllä tietää myös toistensa hevosten temput ja vaikeampia ykisilöitä osataan varoa. 


Nyt olisi sitten pakolliset harjoittelut suoritettu ja toimihenkilöoikeuden hakemuslomakkeen saisi lähettää liittoon. Lajistewardiasioita en kyllä ala ihan hetkeen edes ajattelemaan.

Seuraavaksi polkaistaan käyntiin seuravalmennukset, porukkaan pitäisi nyt saada väkeä mukaan. Ajattelin itsekin ilmoittautua ja vihdoin asettaa jonkunlaisia tavoitteita Lissun kanssa kisaamiselle.

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Stewardiharjoittelussa Ypäjällä

Koska lääkäri oli määrännyt minulle kolme viikkoa tylsistymistä, havahduin siihen tosiasiaan että nyt jos koskaan on hyvä aika suorittaa loput stewardiharjoittelut jotta saa laittaa toimihenkilöoikeuksien hakemuslomakkeen eteenpäin. Itseltäni puuttui vielä kolme harjoittelua, Kaijalta kaksi.
Ilmoittauduimme siis reippahasti Ypäjälle Hevosopisto Horse Show:hun lauantaille ja sunnuntaille. Päästewardina oli Pia "Piude" Myrskog ja hänen kanssaan Satu Peltomäki. 

Hurautimme paikalle lauantaiaamuna klo 7 ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme opastajamme. 
Vietimme käytännössä koko päivän Ypäjä-hallissa joka toimi verryttelyalueena. Maneesi oli jaettu kahtia, toisessa päässä oli sileän verkka ja toisessa hypättiin. Tilaa oli niin paljon, ettei verryttelijöiden määrää oltu rajoitettu ja homma menikin tosi sujuvasti koko päivän.


Päivä alkoi nuorten hevosten luokalla, joten verryttelijöiltä katsastettiin että varustus, pääasiassa suojat ovat sääntöjen mukaiset. Ja näinhän kaikilla olikin, koko päivän aikana ei tarvinnut kenenkään varusteisiin puuttua. Parin ratsastajan kanssa stewardit joutuivat ottamaan pienen keskustelun hevosen kohtelusta, mutta nekin varsin lievällä tasolla. Verryttelyssä oli ajoittain paljonkin verkkaajia, kuitenkin kaikki toimivat sulassa sovussa, esteitä nostettiin, laskettiin ja nostettiin taas. Tunteet eivät juurikaan kuumenneet vaikka meno ajoittain hektistä olikin. Muutama silmienpyörittelijä mukaan mahtui mutta kenenkään ego ei onneksi vaatinut liikaa tilaa.
Kertaalleen käytiin myös tallit läpi sekä piha-alue traileriparkkeineen, sielläkin oli kaikki kunnossa mutta samalla tuli opittua mitä puututtavaa voi tulla vastaan. 
Lauantaina toimimme iltapäivän osalta myös verkan "ulosheittäjinä", eli ilmoitimme radiopuhelimella portille mitkä ratsukot ovat lähteneet verryttelystä kohti kilpailumaneesia.



Kilpailun järjestäjänä toimi Pp-Horseshow, joka on tuttu mm. Powerparkin kisoista sekä Tuurin MiljoonaHevosesta. Tosi kiva porukka ja järjestelyt sujuivat ainakin meikäläisen näkökulmasta hyvin. Luokkien välissä nappasimme pikaisesti verkkaesteet kentän keskelle ja kenttä ajettiin isolla jyrällä tasaiseksi. 
Toimihenkilöistä pidettiin hyvää huolta, Ypäjä-hallissa oli saatavilla lämmintä juotavaa ja leipää/sämpylää, Opistohallissa taas lämmin ruoka, lauantaina jopa kahteen kertaan.

Oli erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan verryttelyä ihan kentän keskeltä, kuunnella valmentajien ohjeita ja seurata miten jotain asiaa korjattiin. Mukana oli suomen huippunimiä, kuten Granroth, Jensen, Backlund ynnä muut. Ratojakin ehdin nähdä päivän aikana muutaman, lähinnä ruokatauoilla.

Päivä oli pitkä mutta erittäin opettavainen, kotiin päästiin klo 21 pintaan iltasella.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Hormoonihuuruista meininkiä ja katkenneita luita


Kolmisen viikkoa sitten päästiin yhteislenkille Lissun ja Vilskeen kanssa kun Kirsi tuli ratsastamaan. Hälle asia tuli kyllä pienenä yllätyksenä, luuli ratsastavansa Hilimalla. Olin kaukaa viisas ja otin Vilskeen valmiiksi jo käsittelyyn niin Kirsi ei paljoa ehtinyt vinkumaan kun hoputin hänet satulaan. "Et sä edes huomaa niitä palleja."
Reissu meni ihan hyvin, jutteluetäisyydellä pystyy hyvin ratsastamaan, meni Vilske sitten edellä tai takana. Mentiin lähiteitä edestakaisin niin nähtiin samalla että ensimmäistä kertaa yksinään pihaan jäänyt Hilima ei sekoillut itsekseen kun käpsyteltiin pihan ohi.



 Maanantaina 25.2 kävin pikaisesti Lissun kanssa ihan teitä pitkin hölköttelemässä. Yllättävän hyvässä kunnossa tienpohjat, joten mentiin paikoin melko rivakkaakin ravia. Siinä on hyvä tarkastaa että peli vetää symmetrisesti. Aika kivasti saatiin myös löysä siirtymä laukkaan ja myös koko laukkapätkä ilman kiihdyttelyjä tai ryntäilyjä. Syynä voi toki olla kiima, Lissu on aina ekstramukava ratsastaa kiimassa. Se vaan mennä jeesustelee eikä säiky tai säpsy niinkuin normaalisti.

Seuraavat yhteislenkkitreffit oli sovittu tiistaille, mutta fibromyalgian pirulainen veti meikäläisen niin kanveesiin että nukahdin töissäkin kertaalleen istualtaan työpisteelläni. Kotiin päästyä nukuin iltaan asti, kävin tekemässä iltatallin ja nukuin aamuun. 


Torstaina olikin sitten helvetti irti. Katselin sattumalta töissä tallin valvontakameraa ja siellähän näkyi Lissu Hiliman tarhan taka-aidan takana metsässä. Soitin Tonille, joka onneksi oli talvilomalla kotona ja meni samantein pihalle. No siellähän olikin sitten Vilske Lissun kaverina nyppimässä mustikanvarpuja lumen alta ja voimme vain kuvitella mitä muuta kuin syömistä metsän siimeksessä on harrastettu.
Sanoin Tonille että nyt pitää sitten varoa kun menee Vilskettä pyydystämään, koska ainakin astutushommissa se on aika karjas ja keulii helposti. Ja sitten katselin valvontakamerasta kun hän reippahasti marssi toiminnan ytimeen ja talutti Vilskeen riimusta talliin. Mitäpä sitä nyt mitään ohjeistusta kuuntelemaan...

Soittelin sitten eläinlääkärille että mitäs nyt tehdään. Hieman huvittunut tohtori kertoi, että eipä tässä hätiä mitiä, tehdään treffit parin viikon päähän ja annetaan kiimapiikki. Samalla saa Vilske sitten rokotuksen, että ei tule laskua pelkän seksihurjastelun takia. Pelkän tuurin varaan en uskalla jättää, ikävä kyllä valvontakameran tallennin oli pois päältä niin ei pääse sieltäkään katsomaan onko astumista tapahtunut vai ei.

Lissun porttiin lisättiin lisävahvistusta, se nimittäin oli kontannut portin alta ja mennyt Vilskeen luo häröilemään eikä toisinpäin niinkuin voisi kuvitella. 

 Toissa sunnuntaina menin Vilskeen kanssa peltoradalle, käveltiin ensin muutama kierros ja lähdettiin sitten hölkkäämään. Radalla on yhdessä kohdassa jäinen lätäkkö, jota olin väistämässä, otin ilmeisesti vähän liian napakasti kiinni ja Vilske heitti protestipukin. Tämä olisi ollut ihan jees, mutta samalla se astui radan hankikantoisen reunan päälle, kompastui ja hävisi meikäläisen alta.
Sain pidettyä oikeasta ohjasta hetken kiinni niin että laskeuduin ihan optimaalisesti oikealle kankulle enkä päälleni kuten yleensä. Häntäluukin säästyi osumalta, mutta loppu kroppa laskeutui myös radan reunan päälle sillä seurauksella että pari kylkiluuta napsahti murteille. Tässä kun ei varsinaisesti oltu ekaa kertaa pappia kyydissä luunmurtumien kanssa niin arvasin heti mitä oli käynyt. Haukoin ilmat takaisin keuhkoihin ja lähdin hölkkäämään Vilskeen perässä kotiin. Hän siellä olikin muun perheen kanssa makkaranuotiolla joten sen kummempaa pyydystämisoperaatiota ei tarvittu vaan kipusin takaisin selkään ja menin kentälle tekemään vielä puolisen tuntia jotakin.

Maanantaina kävin sitten lääkärissä joka määräsi kolmisen viikkoa ratsastus- , nostelu- ja kiertoliikekieltoa. Suunnittelin kyllä että viikon hulimisen jälkeen Kirsi olisi voinut teipata tuon kyljen ratsastamisen ajaksi, mutta tuo ovela yksilö olikin vihjannut yhteiselle lääkäritutullemme suunnitelmistani ja sain kiukkuisen puhelun ja luennon mitä tapahtuu jos kylkiluu menee keuhkosta läpi.
Lupasin pyhästi pysyä paikallaan, varsinkin kun hän kertoi nämä asiat ensin puolisolleni joka lupasi varmistaa että näin tapahtuu.
Eli tässä on nyt sitten luettu kirjaa, syöty suklaata ja juotu viiniä sohvalla (jälkimmäinen ihan lääkärin määräyksellä). Ja rasvailtu varusteita sillävälin kun Kirsi on liikuttanut hevosta. Ja tehty 2 päivää stewardiharjoittelua, koska nythän on mitä loistavin aika siihen kun ei voi muutakaan tehdä.