Liedon kisat 8.6

Koskaan ei ole yhtä kiire kuin lomalla, onneksi loma loppui ja pääsin takaisin töihin niin on aikaa päivitellä myös blogia, joka on jäänyt häpeällisen pimentoon.

8.6 oli tosiaan Sumaran kilpailut Liedossa, olimme Kaijan kanssa ilmoittautuneet 1-tason 19km luokkaan. 
Nämä olivat ensimmäiset kisat joita olin sekä järjestämässä että itse kisaamassa ja pakko sanoa, ei ole kyllä meikäläisen juttu tämä. Kun olet tottunut pelkkään järjestelyyn ja toimihenkilöintiin, niin oli todella vaikea koittaa keskittyä kisapäivänä vain kisaamiseen sen sijaan että olet paikalla kaikki langat käsissä.

Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin, koska Liedossa trailerit pitää hevosen purkamisen jälkeen viedä muutaman kilometrin päähän koulun pihaan. Olimme jättäneet kopista takapuomin kokonaan pois ja kas, Lissu pääsi perille persaus ehjänä.

Menimme melko pian saapumisen jälkeen hevostarkastukseen, joka tällä kertaa ei jännittänyt Lissua ollenkaan niin paljon kuin Urjalassa. Sykekin oli maltilliset 43 kun Urjalassa alkusyke oli 60.

Varasimme oman pienen alueen kamoillemme huoltoalueelta ja jonkun aikaa jeesusteltuamme aloimme laittaa hevosille varusteita päälle. Tällä kertaa Lissu oli myös odotellessa rauhallinen, tätä ihmetellessäni Toni totesi "Mä käskin sen seisoa paikallaan." No kappas vaan kun olisikin tullut tuo mieleen jo viime kerralla...

Kymmenisen minuuttia ennen starttia menin verryttelyalueelle kävelemään ja rauhallisuus jatkui, Lissu ei kiljunut koko aikaa kuten Urjalassa.
Siihenpä se rauhallisuus ja järkevä käytös sitten kokolailla loppuikin.

Starttiviiva oli pihasta tielle johtavalla polulla jossa molemmilla puolilla oli isot pyöreät terijoensalavat. Se, mitä en tiennyt, oli että oikeanpuoleisen puun jälkeen on lammastarha jossa on kaksi lammasta.
Lissu pysähtyi kuin seinään, korahti, loikkasi terijoensalavaan ja sieltä pois ja samantein takaisin tulosuuntaan. Siinä meinasi muutama perässä kävellyt toimihenkilökin joutua kiihdyttämään alta pois kun sinkoilimme hetkisen joka ilmansuuntaan.
Sain Lissun hivutettua katsomaan lampaita uudestaan ja se oli edelleen samaa mieltä, lampaat ovat hevosia syöviä pahanhajuisia hirviöitä. Ei toivoakaan mennä niistä ohi. Ajattelin jo että meidän kilpailu oli tässä, mutta sitten steward huuteli takaa että olin jo ylittänyt lähtölinjan, joten ei muuta kuin alas selästä ja uutta yritystä.

Ähräsin siis itseni maan pinnalle, otin ohjan toiselta puolelta irti jotta sain mahdollisimman pitkän narun käteen ja lähdin pinkomaan lammastarhasta ohi minkä lyhyistä töppöjaloistani pääsin.
Luojan kiitos Lissu rynnisti perään ja meikäläisestä ohi ja niin oltiin jo tilanteen paremmalla puolella. Sen verran lihaksetkin lämpesivät että rykäisin takaisin satulaan jopa melko rivakasti. 

Siitä matka sitten jatkuikin paljon mukavammin, tavoitteena oli jonkun verran nopeampi suoritus kuin Urjalassa vaikka ilma olikin hellelukemissa.
Reitti kulki onneksi pitkälti metsän siimeksessä ja pohjat olivat varsinkin alkumatkasta tosi hyvät. Ensimmäinen huolto piti olla jo nelisen kilometrin kohdalla, mutta eiväthän meidän rivakat aviomiehet ehtineet edes paikalle kun olimme jo porhaltaneet siitä ohi.
Suunnilleen puolivälissä matkaa oli ainoa pidempi asvalttipätkä, jonka jälkeen hölköttelimme huoltoon asti. 
Lissu ei halunnut juoda, mikä oli huono juttu, mutta erityisen iloinen olin siitä että viilennysharjoitukset olivat tuottaneet tulosta ja sain kaataa Lissun niskaan kannusta vettä ja lopulta Toni kaatoi myös juomaveden sen niskaan.

Loppumatka meni yhtä lupsakasti, jännitys kasvoi kilometri kilometriltä, noinkohan päästään niiden tappajalampaiden ohi maaliin? Kaijan kanssa tehtiin suunnitelma, että mennään kylki kyljessä ja Lissun pää Leon takana piilossa jottei se näe lampaita.
Suunnitelma onnistui hyvin ja epäileväinen Lissu huijattiin maalilinjan yli huojentuneen huoltajan luokse. Toni-parka oli varmaan käynyt mielessään kaikki mahdolliset vaihtoehdot mistä karannutta hevosta joutuisi hakemaan.

Älä kato vasemmalle, älä kato!

Menimme omalle paikallemme viilentelemään ja juottamaan Lissua, joka vetikin yhdeltä istumalta 2 ämpärillistä mash-vettä.
Hetken viilentelyn jälkeen mittasin sykkeen stetarilla ja sen jälkeen vielä kahvalla ja lukemat tippuivat niin nopeasti ettei kahva meinannut pysyä mukana. Eli ei muuta kuin hevostarkastukseen. Tarkastuksessa syke oli 56 ja muuten kaikki ok, liikkeet olivat alusta asti B. Tämä luultavasti johtui siitä, että Lissu oli aivan liian vanhassa kengässä, en vaan saanut kengittäjää paikalle ajoissa. 
Läpi päästiin kuitenkin ja kilometriajaksi tuli 9,8km/h, eli ei ihan niin reippaasti menty kuin mitä oltiin suunniteltu mutta ehkä parempi niin.

Palkintojenjaossa seistiin hymy korvissa ja sitten ei muuta kuin kotia kohti. 
Kotiin päästyä olin aivan poikki ja ajattelin että otan hevoset ajoissa talliin ja levolle lasken luitani, mutta Hilimapa päätti että ehei, tänään muuten synnytetään. Se onkin sitten jo ihan oma tarinansa se.