lauantai 28. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa

Teen aamutallin yleensä viikolla 6:30 ja viikonloppuna siinä seitsemän maissa. Seiskalta alkaa olla jo mukavan valoisaa, mutta silti meidän kolmikko rämpii ylös makuulta siinä vaiheessa kun kolistelen tallin ovella.
Hevosilla on jokaisella omat venyttelyrutiininsa, Tepa tekee joogakumarruksen jo karsinassa, samoin Bocu. Lissu taas hieman hitaampana suorittaa sen yleensä tarhaan viedessä ja usein, kuten taaskin tänään, tallin oviaukossa... Siinä saa hetken hosua ettei arvon neiti litisty oven väliin, ovessa on kuitenkin jousi joka vetää sen kiinni kun olen siitä hevosen kanssa marssinut.
Kun kaikki ovat tarhoissaan, haistellaan aidan yli ja vingutaan asiaankuuluvat kiljahdukset ja Tepa pitää oman hörinänsä. Tämän jälkeen alkaa kollektiivinen piehtarointi, Bocu hakee koskemattoman puhtaan lumihangen, Tepa ja Lissu taas köllähtävät mihin sattuu, yleensä alle jää kasa jos toinenkin sitä itseään.
Ylös noustuaan Bocu on puhdas, ehkä hiukan luminen, Tepa kakkahippusien peitossa ja Lissu muistuttaa käytettyä nenäliinaa.
Viime päivinä piehtaroinnin jälkeen ollaan menty vähän pukkilaukkaa ja pään viskelyä, taitaa se olla kevät tosiaan tuloillaan. Tepa pudottelee karvaa, muilla pysyy vielä turkki tiukassa.



Koska tämä päivä oli pyhitetty autotalliprojektille, Milla ratsasti Tepalla sillä aikaa kun itse siivosin tallia. Kenttä on sohjoinen, alla jää, muttei kuitenkaan kovin liukas. 



Boculle kuuluu oikein hyvää, kipulääkityksen loputtua Milla sai alkaa kävelyttämään sitä puolisen tuntia päivässä. Mitään kivuliaisuutta en ole huomannut, kävely on normaalia ja kun se kävelee iltaisin vapaana talliin, on se ottanut itsekseen muutamia juoksupätkiäkin. Kaviot ovat vaihtelevasti joko lämpimät tai viileät aamusella. Pulssia niissä ei ole tuntunut klinikalta tulon jälkeen. 

Kovin yksilöllistä tuntuu tuo kaviokuumeen sairastaminen olevan, tutulla shetlanninponilla oli 6 asteen rotaatio ja se on paljon kivuliaampi koska makoilee koko ajan, vaikka on vielä kipulääkityksellä. Bocusta kun ei näkynyt ulospäin kuin kaikkein pahimpana päivänä, että sillä ei ole kaikki kunnossa. Toki hieman kohonnut syke (38-40) paljasti että kipuja on. 

Olen huomannut, että tuo sykkeen mittaaminen kertoo kyllä paljon mitä ei muuten välttämättä huomaisi. Matkaratsastuksessa kun paljon pelataan sykkeiden kanssa, niin mittaaminen on rutiinia ja omien hevosten peruslukemat muistissa.
Samoja hevosia kun katselee päivät pitkät vuodesta toiseen, niin oppii toki näkemäänkin jos kaikki ei ole kunnossa, mutta syke varmistaa usein epäilyn. Monesti ähkystäkin selviää vähimmällä kun sen huomaa ajoissa ja alkaa hoitamaan sitä samantein.


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kuvapostaus Lissusta

Sain Millan avuksi kuvailemaan muutamana päivänä, joten pari ensimmäistä kuvaa on juoksutuksesta, oli kovin tuulinen päivä ja Lissu paineli kuin viiripää liinan päässä.




 Paljon kauniimpi päivä ja parempia kuvia, tässä meidän selkäännousuäherrys:


Kipuaa kapuaa

Ja palkintoa tarjolla

Nami

Ja sitten odotellaan

Ja odotellaan





lauantai 14. helmikuuta 2015

Anna mun kaikki kestää

Eilen oli perjantai 13. päivä. Luulin päässeeni siitä helpolla kun pääsin kotoa tankille asti pelkällä pyhällä hengellä. Nimittäin töistä lähtiessäni auton mittari ilmoitti että rouvalle olisi n. 10 kilometriä matkaa jäljellä kunnes menovesi loppuu. Piti poiketa matkalla (siinä 10 kilometrin kohdalla) tankkaamassa, mutta hups vaan ajelin kotiin asti. Sieltä kun lähdin takaisin bensa-asemalle päin, mittari näytti että nyt olisi sitten 0 km jäljellä. Mutta niin vaan puksuteltiin 8km tankille.
Hevosillakin oli kaikki kunnossa ja iltatalli meni ok. Perjantai 13. päivästä selvitty, jees. Tai niinhän mä luulin.


Tässä kohtaa on siivottu jo puoli tuntia, loimet ja
muut isommat kamat odottavat pesua pihalla.

Tänään aamulla kun pimeässä kävelin pihan yli talliin, tuli ovella semmoinen kumma tunne. Aivan kuin kaikki ei olisi ihan niinkuin pitää. Avasin sitten tallin oven ja heti oven takaa kurkkasi Tepan naama yhtä iloisena kuin aina. Laitoin valot päälle ja voi sitä hävityksen kauhistusta. 
Selkeästi aikaa oli vietetty useampi tovi tutkien kaikkea mitä pikku karvaturvan eteen nyt sattuikaan tulemaan. Onneksi meillä ei säilytetä tallin puolella ruokia (no Bocun heppanamit oli syöty melkein pusseineen päivineen) eikä mitään terävää tai muuten vaarallista.
Lissun loimet oli levitetty lattialle ja paskottu ja pissattu päälle. Mutta miksi se kallein sadeloimi ja miksi piti pissata sisäpuolelle? Harjalaatikot oli levitelty lattialle, varmaan 15  viiden euron harjaa sikin sokin, mutta ainoa joka oli sotkettu hokeilla päälle oli se 20 euron Stübbenin luxusharja. Ymmärtääkö nämä turrikat niinkuin hintojenkin päälle vai onko niillä joku sisäinen tutka? Oven pielessä ollut Ikean kassi oli käännetty ylösalaisin ja kaikki siellä olleet hevoskirpparille menossa olevat tavarat oli huolellisesti inventoitu ja ripoteltu paskan sekaan. Ja miksi helkkarissa piti paskoa myös mun lampaantaljoista tehdyn rekivällyn päälle?
Myös suolasäkki oli kaadettu koko sotkun päälle ja ilmeisesti sitä oli myös syöty ja syödessä oli tullut jano, koska vesihana oli myös avattu. Siis mikä helkkarin fakiiri tämä hevonen oikein on? Onneksi letkun päässä on pistooli, joten se oli vaan tip-tip-tiputellut jokusen litran vettä pitkin lattiaa. Karsinaan ei oltu päästy takaisin janoa sammuttamaan koska karsinan ovi oli laitettu sieltä poistuessaan takaisin kiinni. !!!! Ja mainitsinko että meillä on karsinoissa aika raskaat liukuovet?


Joka toisen loimeen pissii, antaa sitten
omansa tilalle.

Päivemmällä kaiken siivoamisen ja pesemisen jälkeen menin sitten Lissulla ratsastamaan kentälle. Kyllä kuulkaa viereisessä metsässä ja pellolla koiran kanssa lumikengillä kävelevä metsästäjä saa Neiti Pitkäsääreen liikettä. Mä jo pelkäsin että sen pullahtaa silmät ulos kuopistaan kun mennä toljotettiin vähän miten sattuu. Itse olin myös kuin rautakangen niellyt kun odotin että koskahan tuo kaksikko bongaa jäniksen. Kuitenkin ratsastus meni aivan siedettävästi ja mikä on hauskaa, selkännousu onnistuu aina vaikka missä tilanteessa. Koska leivänpala.

Tepan kanssa oli tarkoitus lähteä liikkeelle kauppareissun jälkeen, mutta koska ostin jossain ihme mielenhäiriössä paitsi lapsille myös itselleni murtsikkasukset, piti niitä toki lähteä testaamaan. Ehkä olisi pitänyt perehtyä enemmän sellaisiin käsitteisiin kuin pito ja voitelu jne, koska sukset lipsuivat joka potkulla lähes saman verran takaisinpäin kuin mitä oli tarkoitus edetä. 2 kilometrin lenkin jälkeen olin niin hapoilla että Tepa sai samantein vapaapäivän.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Bocun kaviokuume

Ypäjän Hevossairaalassa. Totiset on ilmeet.

Maanantai-iltana kun hain hevosia sisään, huomasin Bocun ontuvan oikeaa etujalkaansa. Tutkailin sitä käytävällä mutta en löytänyt mitään ihmeellistä, ei turvotusta eikä reikiä tms. Tiistaiaamuna olikin sitten selvempi oire, oikea etukavio oli sisäsivulta selkeästi lämmin ja siinä tuntui pulssi. Ensimmäisenä mieleen tuli kaviokuume, mutta koska toisessa jalassa ei tuntunut pulssia, mietin josko sille olisi tulossa paise. Viikonloppuna nimittäin se kolhi itseänsä kun isäntä oli päästämässä sitä karsinaan ja minä muistutin ottamaan riimun pois, isäntä nappasi uudestaan riimusta kiinni ja poni pelästyi ja hyppäsi superhessuloikan takaperin kiertäen. Ajattelin, että tässä hässäkässä se on hyvinkin voinut kolhia kavionsa. Varasin heti klinikka-ajan keskiviikolle Ypäjän hevossairaalaan.

Keskiviikkona lähdimme aamusta ajelemaan Bocu kyydissä Ypäjälle, jossa eläinlääkäri katsoi liikkeet ja ponin etujalat röntgenkuvattiin. Bocu sai kehuja kunnostaan, ei ollut yhtään liian lihava ja myös käytöksestään, kuvat otettiin ilman rauhoitusta.
Kuvista sitten paljastuikin ikävä yllätys, kaviokuumehan se sitten kuitenkin oli. Kavioluun rotaatio oli 12 astetta, mikä on aika huono juttu. Kuulemma ennen vanhaan yli 10 asteen rotaatiot tarkoittivat automaattisesti tappotuomiota mutta nykytietojen valossa hevosen kivuliaisuus/kivuttomuus vaikuttaa myös asiaan. Bocuhan antoi nostella jalkoja ihan hyvin ja liikkuikin ihan hyvin, tässä vaiheessa se ontui enää ravissa.
Hoito-ohjeeksi saatiin sairaskengitys sekä kipulääkitys. Kolmen kuukauden päästä pitäisi käydä kontrollikuvissa ja sen jälkeen saa alkaa liikuttaa selästä käsin, siihen asti saa taluttamalla tehdä lyhyitä lenkkejä. Ostimme mukaan myös Formula 4 Feet -kivennäistä joka on kuulemma hyväksi kavio-ongelmaisille.
 
Onnistuinpa ottamaan kuvan jossa pää peittää
koko muun ponin. Tässä ollaan

kengityspajalla.
Koska hevossairaala on samassa rakennuksessa kengityspajan kanssa, saimme mukavasti sovittua että tekevät siellä vielä sairaskengityksen samaan syssyyn. Talutin Bocun pajalle ja ilmestymisemme oviaukosta sai aikaan välittömän ”oiiiii! ihana!” –reaktion opiskelijoiden keskuudessa. Heillä ei kuulemma juurikaan käy tällaisia pikkuasiakkaita. Koska sairaskengityksiäkin pajalle tulee harvakseltaan, kerääntyivät opiskelijat katsomaan kengitystä käytyään ensin tarkastelemassa röntgenkuvia ja eläinlääkärin antamia kengitysohjeita.
Kengitys meni hyvin, mikä omalta osaltaan kertoo ettei Bocu-parka sentään kärsi mitenkään älyttömän kovista kivuista. Bocu sai jalkaansa ns. idioottikengät eli sen omat kengät muotoiltiin ja lyötiin väärinpäin paikalleen. Näin saatiin paine pois kavion kärjeltä, mikä on se kipein paikka. Seuraava kengitys tehdään kuuden viikon päästä. Näillä keinoilla kavioiden pitäisi parantua kavion kasvaessa ja jossain vaiheessa voidaan siirtyä normaaliin kengitykseen.

Syytä yhtäkkiselle kaviokuumeelle on hankala löytää, oikein mikään ei sovi kuvioon. Poni on kuitenkin sopivassa lihavuuskunnossa eikä saa väkirehuja. Toki voihan heinässä olla ollut sokerisempi erä, joka on ongelmat aiheuttanut. Toistaiseksi ainakin Bocu saa heinänsä liotettuna ja ostimme klinikalta mukaan myös Formula 4 Feet –kivennäisvalmistetta tukemaan paranemista.

Tiistai-iltana mieleeni juolahti hassu yhteensattuma, sekä kesällä kun Boculla oli edellisen kerran ongelmia kavioiden kanssa että nyt tällä kertaa poni on saanut rokotuksen joitain viikkoja aiemmin. Bocua ei ole meillä ollessa rokotettu ennen kuin viime kesänä ja silloin alkoivat ongelmat ensimmäisen kerran. Outo yhteensattuma kerta kaikkiaan.

Sen verran jäi vaivaamaan tuo rokotuksen yhteys asiaan, että kysäisin sitä hevosmiesten tietotoimistosta eli ht:netistä. Kas kummaa, sieltä löytyi muutama kohtalotoveri (ja yllättävän vähän kettuilua).

Keskiviikkoaamuna kaviot olivat lämpimät, mutta en löytänyt enää pulssia. Sama homma illalla ja torstaiaamuna. Perjantaiaamuna kaviot olivat jo normaalin viileät. Hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi.