Kisapäivän aikataulutus

Kilpailupäivän sujuvuuden kannalta aikataulutus on pirun tärkeä asia. Miten saada päivä läpi niin, ettei hevostarkastukseen muodostu pitkää jonoa? 
Noh, kristallipalloa kun ei kisajärjestäjän varusteista löydy niin pitää vaan koittaa arvioida miten paljon aikaa tarvitaan lähtöjen väliin ja missä järjestyksessä luokat kannattaa järjestää.
Perinteisin tapa on laittaa luokat starttaamaan numerojärjestyksessä tunnin tai puolentunnin välein. Johonkin väliin voi jättää enemmän aikaa tai sitten laittaa lyhyemmän luokan keskelle päivää. Jossain ulkomailla lähtevät kuulemma liki samaan aikaan ja putkahtelevat sitten luokkien pituuden mukaan maaliin. 

Tältä näyttäisi jos kaikki luokat lähtisivät yhtä aikaa

Tulevaan Laitilan kisaan laitoin 80km luokan starttaamaan klo 9:00 ja 70km luokan klo 9:30. Sitten starttaa 1-tason 20km luokka klo 10:00 ja se on maalissa ja palkittu toivottavasti ennen kuin seuraavat luokat tulevat tauolle tai maaliin.
50km luokka starttaa klo 11:00 ja 30km luokka klo 11:30. 30km luokka ehtii maaliin ennenkuin 50km luokka saa tulla ja todennäköisesti 50km luokka on tullut maaliin ennenkuin 70km luokka on maalissa.

Tässä ensimmäinen versio jossa lähdöt olisivat tunnin välein ja lyhyt luokka pidempien välissä.

 Arvioidut tauolletuloajat taas pitää arvioida ihan perstuntumalla, yleensä nopeusluokassa painellaan reippaasti ja 30km matkaan ei paria tuntia enempää välttämättä käytetä. Lyhyet luokat tulevat yleensä maaliin melko liki ensimmäistä sallittua maaliintuloaikaa.

Kun ilmoittautuminen on päättynyt ja lähtölistat nähtävillä voi vielä arvioida millaista vauhtia mikäkin ratsukko yleensä menee, onko mukana kylmäverisiä tai poneja.

Lopputulema on sitten jotain sinnepäin.

Diagnoosi: Fibromyalgia

2 vuoden kärvistelyn ja tutkimisen jälkeen työterveyslääkärini sai puristettua diagnoosin. Kaiken kurjuuden aiheuttaja on fibromyalgia, jota aiemmin on kutsuttu pehmytkudosreumaksi.
Reumaliitto kertoo sairaudesta näin:

Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa. Fibromyalgia aiheuttaa kipua lihaksissa ja sidekudoksissa. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen ohella potilaat kärsivät lepoa antamattomasta yöunesta ja heti heräämisestä alkavasta uupumuksesta. Lisäksi heillä on erilaisia psyykkisen ja neurologisen tyyppisiä oireita. Oireiden kuva ei ole yhteneväinen. Sen vuoksi usein puhutaan oireyhtymästä.

Fibromyalgian tärkein oire on kehon eri osissa tuntuva lähes jatkuva kipu, johon vaikuttavat erilaiset ulkoiset tekijät. Potilaat kuvaavat kipua kolottavana, jäytävänä, polttavana, kirvelevänä tai viiltävänä. Kipua pahentavat kylmä, kostea ja vetoinen ympäristö sekä psyykkinen stressi. Saunassa kipu lievittyy, mutta saunan jälkeen kivut pahenevat (saunakrapula).
Fibromyalgiaa sairastavilla väsymys, uupumus ja voimattomuus, turvotuksen ja puutumisen tunne ovat myös yleisiä. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen lisäksi heillä voi olla päänsärkyä, kuukautis-, maha- ja virtsaelinkipuja. Monet potilaat kokevat niveltensä turpoavan, vaikka lääkäri ei tällaista havaitsisikaan.
Sairastuneet uupuvat ja väsyvät nopeasti henkisessä paineessa. Lähes kaikki potilaat kertovat kärsivänsä lepoa antamattomasta unesta.

Lääkitystä tähän ei oikeastaan ole, itselläni aloitettiin Venlafaksin joka parantaa unta ja nostaa kipukynnystä. Lääkäri kertoi että lääkkeessä on alkuun sivuoireita jotka vähenevät ajan myötä ja voi pojat mutta kyllä niitä sitten olikin.
Lääkitys aloitettiin ensin puolikkaalla annostuksella ja talvilomaviikko menikin sohvalla istuskellessa ja hammasta purressa ettei oksennus tupsahda syliin. Sunnuntai oli jo hyvän tuntuinen päivä ja sitten annos jo tuplattiinkin ja taas voitiin pahoin. Lääkepakkauksesta löytynyt sivuoirelista oli metrin pituinen ja vaikka onneksi sieltä sain vain valikoituja oireita, oli niissäkin kestämistä. Melko jännää oli esim. yhtäkkinen verenvuoto ikenistä, päänsärkykin kesti 3 päivää, yhtäkkiä pissalla käydessä sai aikaiseksi pienen lirun ja toki olotila oli puolet päivästä kuin reippaassa humalassa. 

Vielä kuulemma pitää selvittää miksi varastorauta-arvo oli edelleen noussut kesästä. Naisilla viitearvon yläraja on 150, kun viimeisessä verikokeessa se oli 175. 

Nyt kun lääkitystä on jatkunut kolmatta viikkoa, alkaa olo olla taas ihmismäinen ja pää toimii jollain tavalla. Positiivinen ylllätys oli myöskin se, että kun sain perjantaina migreenin vahvan aura-oireen, ei särky alkanutkaan ollenkaan. Jos lääkitys teki tämän, niin olen todella tyytyväinen.