Näkemiin talvi

Kuten viime talvikin, nin myös tämä oli huono rekiajeluiden kannalta. Lopulta kuitenkin ajelemaankin päästiin ja siinä on homma josta Tepakin tykkää kovasti.
Varsinkin nyt kun en ole ollut ratsastuskuntoinen, oli rekiajelu mukavaa ja mieltä nostavaa hommaa.
Muutama kuvakin reissuista saatiin muistoksi.

Kokeiltiinpa kerran myös hiihtoratsastusta, sain Susannan houkuteltua mukaan suksille. Hienosti meni tämäkin kokeilu, Tepalle on näemmä se ja sama mitä siellä perässä roikkuu.

Ei menny niinko Strömsössä

Tepa tosiaan pääsi palleistaan eroon tiistaina. Ohjelmassa oli alkuun kevyesti liikutusta, viikonloppuna tarhaan ja enemmän liikutusta. Toimenpiteen jälkeinen turvotus kuitenkin sai loppuviikkoa kohden mentäessä aikaan sen, että haavakohdat nousivat hieman liikaa sivulle ja veren ja kudosnesteen poisvaluminen vaikeutui ja tavara valuikin esinahan alla joten Tepan jäljelläolevat vehkeet muistuttivat kokoluokaltaan norsun vastaavia.

Piikitetään keskittyneesti

Nyt ei näytä hyvältä

 Eläinlääkäri kävi maanantaina katsastamassa tilanteen ja totesi itse leikkauskohdan turvotuksen hellittäneen mukavasti ja aukotkin olivat oikeaan suuntaan, mutta toinen oli mennyt umpeen. Se avattiin uudelleen (ihan reippaasti sormella kaivelemalla, yök) ja hoito-ohjeeksi tarhailua ja lisää reipasta liikutusta. 
Tepa katseli Kilpistä tällä kertaa hieman epäluuloisemmin. Kuules ukko, viimeksi kun sä tökkäsit mua tolla piikillä niin mä heräsin ilman palleja...
Penisiliinikuuria pidennettiin myös jokusella päivällä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.
Liikutus on 20 minuuttia reipasta juoksutusta kaksi kertaa päivässä. Käytännössä aamulla ennen töihin lähtöä ja sitten iltasella töistä tullessa. 

Taash mä oon gännissä

Jo alkaa turvotus laskemaan

Meillä on ruuna!

Tepa vietti tänään viimeisen päivänsä orina. Päätös oli tehty jo ajat sitten, mutta halusin odottaa viileitä kelejä. Luonteensa puolesta Tepa olisi joutanut olla orinakin, mutta jos tässä halutaan käydä kisoissa ja varsinkin jos Milla haluaa niin se reissaaminen on paljon mukavampaa ruunan kanssa.

Toimenpide valmis.

 Puoliltapäivin eläinlääkäri Kilpinen ajoi pihaan ja alettiin hommiin. Ensin laitettiin herra tainnoksiin ja tarkistettiin nivuskanavat. Ne olivat riittävän pienet jotta ruunaus voitaisiin suorittaa pystyssä.
Ensin avattiin kivespussi ja laitettiin klipsu siemenjohtimiin. Neljän minuutin päästä napsaistiin kives pois ja klipsi irti. Sama toiselle puolelle ja homma oli penisilliiniä vaille valmis. 

Kulkuset lattialla

Samalla tainnutuksella raspattiin vielä hampaat ja niissä olleet "koukut" sähköraspilla. Hiissasin kännispäisen ruunani karsinaan selvittelemään päätään ja siivoilin jäljet.
Tunnin päästä potilaani oli kuin kuka tahansa sairaalapotilas, närkästynyt palvelun hitauteen ja ruuan vähyyteen.

Tämä ja huominen päivä menee karsinalevossa, to ja pe käydään kävelemässä muutama lenkki. Lauantaina saa tarhailla tunnin ja sunnuntaina pitää hiukan juostakin.
Viikon verran pistetään penisiliiniä 35ml päivässä.

Viime viikon heppailut

Lauantaina meillä kävi Minttu Ypäjältä, hän olisi vailla ratsastettavaa hevosta ja lupasin, että meiltähän näitä löytyy. Testiin pääsi Tepa ja kuulemma teki niin positiivisen vaikutuksen, että ratsastusapua saadaan jatkossakin. Mulla kun noita projekteja riittää niin aina saa huokaista kun joku innokas tulee hevosia höykyttämään.

Sunnuntaina päivä kului pihanhoidollisissa merkeissä. Ajelin myös pari mönkijäkuormaa ylimääräistä hiekkaa kentältä Lissun tarhaan ja lanasin kentän. Lanaamisen pitäisi tiivistää kenttää, mutta musta kyllä tuntuu että mä voin ajella vaikka maailman tappiin rinkiä lanani kanssa eikä tilanne silti parane ennen kuin saadaan kunnolla vettä. Näillä näkymin vettä on luvassa torstaille. 

Mihin se ny jäi?

Aina saa varrota

Illemmalla käytiin maastoilemassa Millan kanssa Tepalla ja Boculla n. 4km lenkki. On se hassua, miten erilailla hevoset käyttäytyvät kun keli on kirpakampi. Viikko sitten tehtiin sama lenkki ja meidän lähtiessämme pihasta jäi Lissu kiljumaan ja juoksentelemaan päättömästi tarhaansa. Romppaisten tallin kohdalla laitumella olevat hevoset tulivat aidan viereen, nostivat hännät pystyyn ja päräyttivät kiitolaukkaa laitumen toiseen päähän. Tässä kohtaa jopa Bocu heräsi, että "Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?!?" 

 Tällä kertaa lämpimän päivän kääntyessä iltaan Lissu jäi tarhaan haukottelemaan viimeiseen auringonsäteeseen ja Romppaisen hevoset tassuttelivat raukeina aidan viertä meidän mukana. Oli vissiin zenit paremmin kohdillaan kaikilla.

Maanantaina oli taas tuhannen asiaa jonossa töiden jälkeen joten pääsin Lissun selkään vasta illan pimettyä. Meillä on kentällä valot ja siinä on ihan ok mennä pimeälläkin. En tiedä onko Lissu joutunut töihin pimeällä, mutta ihan hyvin homma sujui. Kentän pehmeyden takia mentiin isoja ympyröitä ja varsinkin ravissa piti mennä aika reippaasti jottei homma mennyt ihan kahlaamiseksi. No, voimatreeniä tässä toki tarvitaankin.

Perusmeininkiä

Hiukkasen on ollut kirjoittelussa taukoa, tätiä on viety taas nin että hippulat vinkuu. Ei siis hevoset vaan tää elämä. On käyty Särkänniemi ja Linnanmäki ja hallituksen kokous ja vaikka mitä. Hevosia treenattu ja taloa maalattu. Kannattaa jättää kaikki kesän viimeiselle kahdelle viikolle.

Toissapäivänä ratsastin Tepalla kentällä ja se oli tosi hyvä. Muuten ollaan löysäilty maastossa keskenään ja naapurin heppojen kaverina. Tepa on suosittu maastokamu, se kun ei pelkää mitään. 

Lissukin oli Tepan mukana 8km lenkillä kun Susanna lupasi lähteä mukaan ja hienostihan se sujui. Autokin tuli vastaan ja nähtiin jopa ihmisiä, voi valtava.

Bocu on treenaillut lähinnä lammessa. Veden laskettua siinä pääsee kiertämään kävellen n. 8m ympyrää, joka on mukavaa treeniä näin helteillä.

Löysiä päiviä

Perjantaina tein molempien hevosten kanssa ohjasajoa kentällä, koska kranion jälkeen pitäisi seuraava päivä päästä helpommalla. Molemmat hevoset olivat kranion jäljiltä ihan omia itsejään eikä suurempaa kompurointia ainakaan ollut havaittavissa.

Menin ensin Lissun kanssa, aloitettiin ihan vaan kiertämällä kenttää ja tekemällä muutamia pysähdyksiä. Sitten tehtiin päätyihin isot ympyrät, vaihdettiin suuntaa ja sama toiseen suuntaan. Kokeilin tehdä myös ratsastuskoulublogista jo selästäkäsin kokeilemaani harjoitusta, jossa tehtiin pitkän sivun lopussa iso voltti ja perään täyskaarto. Ja sama toisessa päässä. Sekin sujui oikein hienosti. Lopuksi mentiin ravia ympyrällä molempiin suuntiin niin, että ulko-ohja tuli käteen Lissun takapuolen ympäri. Mietin ensin, että mitähän se siitä mahtaa tykätä kun muutenkin säikkyy välillä kosketusta, mutta yllättäen se ei haitannut neitiä yhtään.

Tepan kanssa tehtiin samoja juttuja, se oli hieman hätäinen ja ihmeissään että mitä hittoa tässä nyt oikein tehdään, mutta hyvin saatiin harjoitukset tehtyä. Lopuksi juoksutin sitä ihan normaalisti liinassa molempiin suuntiin.

Bocu piti vapaapäivää, mutta sai jotain omia hepuleitaan ja kirmaili tarhassa sinne tänne ja esitti melkoista liitoravia aidan vierustaa pitkin. Sitten se sai villittyä Lissunkin mukaan riehumaan ja mä jo mietin, että noinkohan saa soitella kengittäjää lyömään irtokenkää, mutta onneksi monot pysyivät jalassa.

Lauantaina ratsastin ensin Lissun, mentiin aika kevyesti testaillen mikä on olotila. Kävely oli rentoa ja myös ohjastuntumalla askel pysyi yhtä pitkänä kuin löysin ohjin. Ravissa oli enemmän hakemista kuin normaalisti, tasapaino oli hiukan hukassa ja sitä Lissu mielellään korjaa lisäämällä vauhtia. Pidettiin tehtävät helppoina ja mentiin ravia isolla ympyrällä.

Tepan kanssa oli hiukan sama fiilis. Menin lampaankarvasatulalla, koska sillä tuntee hevosen liikkeet paljon paremmin. Tehtiin käynnissä ympyröitä ja pohkeenväistöä, joka alkaa muuten pikkuhiljaa onnistua paremmin ja paremmin. Ravissa tehtiin siirtymisiä käyntiin ja loivaa kiemurauraa, semmoinen lievä hortoilun tunnelma siinä kyllä oli.

Yhteenvetona voisi todeta että kuten Suvi etukäteen kertoikin, kranion jäljiltä voi tuntua muutamana päivänä että tasapaino on hieman hukassa. Molemmat hevoset kun ovat vinoja ja korjaavia toimenpiteitä on tehty, niin voihan siinä toki ollakin vähän sukat sekaisin.

Kraniohoito koko poppoolle

Meidän koko lauma hoidettiin eilen torstaina kranio-sakraalihoidolla. Olen kuullut ja lukenut aiheesta paljon positiivista joten ajattelin kokeilla hoitoa meidänkin heppoihin. Kaikki kolme ovat kovin erilaisia ja niillä on hyvin erilainen historia, josta johtuen jokaisella on omat ongelmakohtansa.
Otin yhteyttä Tmi Pure Heartin Suvi Suur-Inkeroiseen ja sovittiin aika näin meikäläisen loman ajalle. Suvi tekee kraniota vielä toistaiseksi opiskelijahinnalla, joten kustannuskaan ei ollut suuri.

Lyhyt määritelmä kranio-sakraalihoidosta Pure Heartin sivulta:
"Hoidolla pyritään vapauttamaan jännityksiä tuki- ja liikuntaelinsysteemistä, joka vaikuttaa kudosten avulla ja johdosta koko kehoon. Kranio-sakraalihoito on selkäydinnesteenkiertoon perustuva hoito, jonka ote on hyvin kevyt.

Hoitoon ei kuulu fyysinen luiden tai kudosten manipulointi.

Kranio-sakraalihoidolla voidaan vaikuttaa mm:

- Hermojärjestelmään ja aivonestekiertoon

- Imunestekiertoon, immuunijärjestelmään

ja verenkiertoon

- Lihaksiin sekä fascioihin (kalvoihin)

- Eläimen tasapainoiseen liikkumiseen

- Umpieritysjärjestelmään ja ruuansulatukseen

- Akuutteja ja kroonisia häiriötilojasekä

käytösongelmia

(lähde. Tampereen kraniokoulu)"

Kaikista hevosista huomasi selkeästi, että jotain tapahtuu, koska kraniossa otteet ovat pehmeitä ja pitkälti paikallaan olevia ja silti koko kolmikko kiemurteli kuin niillä olisi ollut muurahaisia kalsareissa. Massutettiin suulla, haukoteltiin, kuovittiin ja nosteltiin koipia muuten.

Lissu pääsi ekana käsittelyyn ja ongelmakohtia löytyi kaulasta, etupäästä muutenkin sekä ristiselästä. Yllätyksenä ei tullut mikään niistä, sillä ratsastaessa Lissu menee jäykäksi kaulastaan jos tehdään jotain ei-kivaa ja se hermostuu. Etupää on ollut tönkkö koko ajan, käynti ohjastuntumalla on ollut haasteellista alusta asti ja sen kanssa tehdään edelleen paljon töitä. Ja sinne taaksehan tämä kaikki myös vaikuttaa.

Lissun jälkeen oli Tepan vuoro, sillä oli sanomista myös sekä etu-että takapäässä ja vähän päässäkin. Kuitenkaan selkeitä lihasjumeja ei kuulemma löytynyt, eli kaveri on vaan niin vino että suoristelussa menee aikaa.

Tepa on yleensä käytävällä seistessään kuin liimaantunut lattiaan, eväkään ei värähdä kun se torkkuu paikallaan. Nyt se vääntyili ja kääntyili, nosti takajalkaa mahan alle jne. Karsinaan päästyään se pissasi pitkään ja hartaasti ja myös paskoi itsensä varmaan tyhjäksi asti.

Bocu riiviöi kaikista eniten, mikä nyt ei oikeastaan tullut yllätyksenä, se käveli ja hyöri ja pyöritteli päätään, kuopi lattiaa raivostuttamiseen asti jne. Silläkin oli jäykkyyksiä peräpäässä ja ylhäällä niskassa. Varmaan kuluma kun aina pitää päätä ruuvata niin kauan että riimu irtoaa. Käsittelyn loputtua kun vein sitä tarhaan, siltä lumpsahti ensin etujalka pois alta aivan kuin se olisi astunut tyhjään ja muutaman askeleen päästä toinen takanen teki saman tempun. Poni katsoi mua aivan hämmennyksissään, että voitko lakata kampittelemasta. Tästä Suvi oli kyllä varoittanutkin, että jumien auetessa saattaa liikkumisessa näkyä hassuja juttuja muutamana päivänä.

Käsittelyä seuraavan päivän liikunta pitäisi olla kevyttä ja vielä sitä seuraavanakin taidan ottaa varovasti. Jännä seurata onko mitään selkeää muutosta nähtävissä/tunnettavissa.

Lomaviikon kiireitä

Viikonlopun kisahumun jälkeen alkoivat lomakiireet. Luulisi, että lomalla olis aikaa heppailla rauhassa ja niin eespäin, mutta eihän se niin mene. Rästihommia oli listassa vaikka kuinka, joten hevoset on liikutettu vähän silleen vasemmalla kädellä, Lissu polkaisi kengänkin irti niin sen kohdalla ei sitäkään vähää. Mutta loimet on pesty!
Mentiin me Lissun kanssa sentään tiistaina ohjasajoa kentällä, joka sujui muuten hienosti! Tehtiin kahdeksikkoa, voltteja, ympyröitä ja ties mitä. 
SM-kisoissa jaettiin biothane-materiaalista tehdyt juoksutusliinat kaikille toimihenkilöille ja koska Einellä ei ole hevosia, hän antoi omansa minulle. Ja niistä tuli loistavat ohjasajo-ohjat.

Tepan kanssa on yritetty harrastaa jotain joka päivä, vähintäänkin juoksutusta. Eilen, eli keskiviikkona mentiin 8km maastolenkki, seuraksi saatiin Kaija ja Leo. Alkumatkasta on pari kilometriä metsäpolkua ja vuoron perään pojat kompuroivat samoihin kiviin ja kantoihin, kyllä oli ratsastajilla vatsat hellinä. Illemmalla saapui vielä kengittäjä Lissua laittamaan ja nyt on taas kalusto käyttökunnossa.

Tänään koko poppoolla on ohjelmassa kranio-sakraalihoito, josta enemmän sitten tuonnempana.

Ukkosta pelkäävä hevonen ja muita oivalluksia

Lauantaina käytiin 6km käyntimaasto, Susanna oli Tepan kanssa vetohevosena ja Lissu kipitteli kiltisti perässä. Yhden talon pihalla oli rouva kukkapuskassa ja se aiheutti ylimääräisiä väristyksiä, mutta hetken toljottelun jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Metsäpolut ovat ikävä kyllä tosi pehmeitä, pelkäsin että joku kenkä jää sille tielleen, mutta ei onneksi sentään.

Sunnuntaina meinasi aika loppua taas päivästä kesken, joten otin Lissun ihan talutettuna mukaan Bocun ja Millan maastolenkille. Käytiin n. 4km lenkki joka meni ihan rauhaksiin, paitsi molempien piti oikein erikseen pelästyä mustikoita poimivaa naapurin setää. Selkeästi Lissu ei ole mikään kivien/postilaatikkojen kyylääjä, vaan äänet ja epämääräisesti liikkuvat asiat ovat se pelottava juttu.

Tepan kanssa menin kentällä, jotenkin tekemisen meininki puuttui ratsastajalta joten mentiin maapuomia käynnissä, ravissa ja pari kertaa laukassakin. Kokeilin Tepalle omppu-pelhameita, joilla se meni ihan mukavasti. En oikein tykkää pessoasta, joka nyt vaihtuukin pelhamiin. Koko ratsastus toimitettiin vesisateessa, joka alkoi selkään noustessa ja loppui loppukäynteihin. Toki myös jyrisi ja salamoi ja tulipa huomattua Lissusta uusi ulottuvuus: neiti pelkää ukkosta. Lissu seisoi tarhan portilla ja kun ensimmäisen kerran jyrähti kunnolla, se ryntäsi aaaaapuuaaa! -tyylillä katokseen niin nopeasti että luulin sen tupsahtavan peräseinästä läpi. Sieltä se sitten kuikuili jyrinän välissä että vieläkö Tepa kiertää kenttää.