Veivaamista ja hierontaa

Perjantaiaamuna lähdin Tepalla taas kärryillä, koska halusin nähdä oliko vielä vinoutta havaittavissa. Valjastaessa kaikki oli ok, häntä pysyi suorassa. Ajaessa se oli ajoittain vielä vinossa, mutta suurimman osan aikaa suorassa. 

Yksi potentiaalinen syykin tässä hevosta kyylätessä selvisi, Tepalla on vasemmassa takavuohisessa iso rupi, joka onkin keskeltä auki ja pikkukärpäset tuppaavat sinne. Sen takia Tepa lepuuttaa tuota jalkaa, koska sillä se pystyy "sulkemaan" haavan piiloon kärpäsiltä. Tiedä häntä miten kauan sillä on tuo rupi ollut. Se myöskin nyppii sitä ylös tiheään tahtiin ja huitoo ötököitä pelkästään sillä jalalla. Vetramil-voiteella loppui jalan lepuuttaminen heti. Se on auttanut myös Bocun haavaan todella hyvin, nyt siinä on rupi päällä eivätkä kärpäset pääse syömään sitäkään enää. Suosittelen!

Lissun kanssa mentiin kentällä, jälleen ihan perusasioita ja meikäläiselle harjoitusta raipan kanssa ratsastamisesta. Tosin tällä kertaa sitä ei tarvittu lainkaan. Lissu meni taas tosi mukavasti, vaikka alkoi olla jo tuskallisen kuuma ja kärpäsiä ja paarmoja aivan älyttömästi.

Vielä kun oppisi ratsastamaan niin ettei tuijota hevosen niskaa koko aikaa niin olis aika kiva. Mutta yritetään nyt selviytyä tuon piiskan kanssa ensin, ettei mene koko täti aivan sekaisin.

Lauantain ja sunnuntain olimme reissussa asuntovaunulla ja hevoset olivat mummin hellässä huomassa.

Maanantaille oli sovittu Tepalle hieroja ja herra nautti toimenpiteestä todella paljon. Hyvä ettei alahuuli valunut lattialle asti kun oltiin niin rentoa poikaa. Varsinaista jumitusta ei löytynyt, kireyttä lantion alueella ja reisissä kyllä. Eli ei mitään ihmeempää. Tepa saa muutaman päivän huilata nyt hieronnan päälle. Sovittiin, että jos Tepa jää tähän meille niin katsotaan uudemman kerran hieronnan merkeissä kun on muutama kuukausi liikutettu.

Nyt pitäisi sitten alkaa päätöksiä tekemään, että onko Tepa se mitä halutaan. Aika vahvasti kyllä näyttää siltä että on, niin kiva se on käytökseltään. Mulle tuo liikennevarmuus ja ajettavuus varsinkin reellä ovat niitä tärkeitä juttuja ja Tepahan vetää vaikka asuntovaunua pikatiellä :-)

Voihan vinous

Tänään lähdin Tepan kanssa ajolenkille jo yhdeksän pintaan aamusta. Reippaasti se lähti pistelemään pihasta tietä pitkin, ötököitäkään ei ollut vielä kiusana mitenkään älyttömästi. Parin sadan metrin jälkeen mua alkoi hämätä kun sen oli häntä koko ajan vinossa vasemmalle. Mietin, että sehän oli samanlailla jo valjastaessa ja Tepa lepuutti koko ajan vasenta takajalkaa. Hmm.

Lenkki itsessään meni hienosti, vaikka Kirsin hepat Martti ja Milli tekivät taas temppunsa, eli ryntäävät tien reunaan tiheästä pajukosta kamalalla ryminällä. Tepa ei pelästynyt, vaan ilmoitti heti että kuka on kingi. Viime kesänähän mä satutin itseni kun ajoin Fannilla samasta kohtaa ja se pelästyi tuota kauhukaksikkoa niin, että heitti ympäri ja mä putosin kärryiltä ja jäin vielä hetkeksi jalastani kiinni ohjiin.

Romppaisen kohdalla hevoset tulivat myös tien viereen ihmettelemään tuota mölytoosaa. Hyvin Tepa kyllä kulki vaikka meteliä pitikin. Ei myöskään ollut puhettakaan mistään kaahailusta enää, ihan kahdella sormella pystyi ajelemaan.

Kotiin päästyä soitin Kaijalle, tulevat Tapsan kanssa katsomaan tuota orin selkää ja ensi viikolle pyydän hierojan käymään katsomassa myös. Mielestäni olen liikuttanut sitä sen verran varoen, että jumeja ei pitäisi syntyä vaikkei sitä olisi aikoihin liikutettu ja kuitenkin se on jonkinlaisessa käytössä ollut.

Tepan jälkeen oli Lissun vuoro, mentiin kentälle vääntämään. Taukoa on ollut viikon verran, kun se oli kolhinut etusensa laitumella ja polkenut kengänkin pois. Jalka oli jokusen päivän aika turvoksissa ja arka, joten kengittäjä kävi vasta eilen.

Pysähdykset onnistuivat heti alusta lähtien pelkillä vatsalihaksilla ja muutenkin meno oli mukavan rentoa. Tehtiin pysähdysten lisäksi voltteja sun muuta veivaamista. Ravissa meno senkuin parani ja mä olin jo ihan suupielet korvissa.
Mulla oli ekaa kertaa piiska mukana, minä onneton en oikein osaa ratsastaa piiska kädessä. On nuo aiemmat hevoset olleet sitä luokkaa, että jarrut on ollut enempi hukassa kuin kaasu.
Lissu on koko ajan saanut ravatessa ns. muulikohtauksia, eli ravista seis ja sitten muulitetaan paikallaan vaikka mitä tekisit. No, nyt kun oli tahtipuikko mukana, jäi muulittelu yhteen yritykseen. Kun huomasin, että oho, veto lakkaa, napsautin raipalla ensin ohi (kunnei vaan osaa...) ja sitten osuman ihan vaan satulahuopaan, niin jopas neiti reipastui ja jatkoi ravaamista kiltisti.

Kaija ja Tapsa kävivät illalla ja Tapsa käsitteli Tepan selkää. Mitään erikoista ei löytynyt ja olin jo päivällä seuraillut, että häntä oli suorassa. Lieneekö eilinen kova vesisade saanut paikat jumiin, mene ja tiedä. Hieroja saadaan toivottavasti ensi viikolle.

Sitten ratsaille

Käynnin kopsuttelua

Eilen sovittelin Tepalle satulaa selkään, Wintecin kaarimittari näyttää punaisen ja valkoisen väliin, joten laitoin Onnin koulusatulan ohuen huovan kanssa kyytiin. Jarruttoman ajoreissun jälkeen ajattelin laittaa kovemmat kuolaimet suuhun ja kokeilla niillä kentällä jottei sitten tule maastossa yllätyksiä. Valkkasin gägit, koska ne ovat kohottavat ja poijjaalla näkyy olevan tapana painaa päätä etujalkojen väliin.

Ravia rauhassa

Selkäännousu meni hyvin, heti kävellessä herra alkoi kiljua Lissulle ja Boculle ja kiskaisi pään alas. Kappas vaan, ilkeä tätipäs nykäisikin sen takaisin paikalleen. Pyöriteltiin voltteja ja tehtiin pysähdyksiä, jotaka menivät välillä jopa ihan hyvin. Ravissa mentiin paikoitellen ihan ok, suurimman osan aikaa voltit mentiin lapa edellä ja keskittyminen oli mitä oli.

Nnnggghhh.. nosta nosta..

Laukannostosta herralla ei ollut hajuakaan ja ajamalla kyllä sain laukat molempiin suuntiin mutta vauhti oli melkoisen vinha. Ravivarmuus huipussaan juu. Tosin laukkaa mentiin sitten kuitenkin yllättävän rauhallista tahtia ravivauhtiin verrattuna.

Laukkaa se!

Tänään meillä oli sitten sovittuna Kirsin ja Martin kanssa yhteinen maastolenkki sillä ehdolla että Tepa osaa käyttäytyä. Lenkki menikin hienosti, kyllä on kiva kun hevonen ei pelkää mitään. Meidän maastot on sellaiset, että hevoselle pelottavia paikkoja tulee tämän tästä vastaan, tämän päivän reitti oli ehkä vaikein, mentiin Kärkkäisen mansikkatilan/kettutarhan pihan läpi joka on mörköjä täynnä. Käveltiin koko lenkki, Tepa on sen luokan pikahiihtäjä että Martti (joka on siis pitkäkinttuinen lv-ruuna) joutui monta kertaa juoksemaan meidät kiinni. Kotiinpäin tullessa alkoi kiljuminen ja mörhellys, pientä ravinnylpytystä jne, mutta ei mitään tosi tuhmaa kuitenkaan. (Paitsi että mulle tuli hankautuma persiiseen siitä hytkymisestä)

Ja kuinkas sitten kävikään

Mä olen Onnin kuoleman jälkeen selaillut hevosten myynti-ilmoituksia vailla sen kummempia ostoaikeita, isäntäkin on moneen kertaan vannottanut että mitään hevosia ei nyt ostella, reenaat tolla valkoisella ny vaan.
No, ihan vahingossa eksyin Tori.fi -sivustolle, josta pompsahti ilmoitus 9-vuotiaasta suomenhevosorista. Ristus, niinkun mä mitään oria ainakaan ostaisin. Eilen illalla se sitten tallusteli rekasta tuohon pihalle. Jotenkin meikäläisen elämä on lakannut tottelemasta minkäänlaisia suunnitelmia.

Tokihan me käytiin sitä ensin kotonansa katsomassa ja kokeilemassa. Siellä 14-vuotias tyttö haki orin tarhasta, jossa se oli kahden kaverinsa kanssa. Valjaat selkään ja ori seisoi vapaana pihalla kun laitettiin kärryt perään. Siitä vaan sitten suoraan asfalttitielle autojen sekaan ja ori toimi kuin ajatus. Hiekkatiellä käytiin vähän juoksua ajamassa ja sitten takaisin tallille. Taas valjaat pois hevonen vapaana, siinä se olla möllötti kiltisti paikallaan. Neiti hyppäsi vielä selkäänkin ja nousipa vielä seisomaankin selässä. Katselin isännän ilmettä, että jopas, sehän on ihan myyty. Lähdettiin siitä kotiinpäin ajelemaan, myyjä lupasi, että orin saa kyllä kotiin kokeiltavaksi jos haluaa. Autossa isännän ensimmäinen lause oli "Mitä sä enää mietit?"
Enhän mä paljon mitään, ainoa asia joka mietitytti, oli mielestäni hienoinen epäpuhtaus ravissa. Mutta isäntä oli sitä mieltä, että otat sen kokeelle ja katsot rauhassa kotona. Eipä siinä sitten muuta kuin soittamaan seuraavana päivänä ja hevonen tuotiin tosiaan pihaan asti.

Tienoo vaan raikaa kun herra ilmoittelee itsestään, siinä se on pelkkä sähkölanka välissä Bocun tarhaan. Bocu tietysti käy härnäämässä ja huudattamassa aidalla minkä ehtii. Ja onnistuihan se kertaalleen liipaisemaan nasakan potkun toista leukaan, kun oikein tähtäsi. Kyllä noilla poneilla vaan on omanlaisensa sisuskalut.

Tänään käytiin koeajolla täällä kotomaisemissa, pyysin naapurin isännän mukaan katsomaan sitä liikkumista. Hienosti meni valjastus ja muu, öryäminen loppuu kun sille murahtaa jotain oosnyssiinäperkele -tyyppistä. Lähdettiin sitten ajelemaan, reipas on herra kulkemaan, tarpoo aika vauhtia. Pään nyökyttely näyttikin olevan enempi ohjastuntumaa vastaan painamista, koska kun päästiin isommalle tielle ja lähdettiin hölkkäämään, niin nyökyttely loppui vaikka tie oli aika kova ja vauhti myös. Naapurin hevoset kun tulivat näkyviin, loppui orilta kuskin kuuntelu ja mentiin aika haipakkaa. Onneksi oli miesvoimaa mukana että lopulta jarrutkin löytyi. Ajeltiin Somerontien kautta kotiin, ensin tuli auto takaa ohi ja sitten iso rekka vastaan. Orilla ei ilmekään värähtänyt vaikka rekka ei himmannut vauhtiaan yhtään.

Huomenna olisi tarkoitus sitten nousta ratsaille, taidan kuitenkin pysytellä ensimmäisen kerran tuossa kentällä.

Väärät kuolaimet

Tänään päätin, että oli helle minkälainen hyvänsä, pitää kiivetä hevosen selkään. Kokeiltiin Lissulle uusia ruskeita releitä, ainoa muotovirhe oli ohjat, jotka olivat siis tumman- eikä vaaleanruskeat, kuten muut kamat. Suitset sopivat hyvin, tilasin cob-kokoiset koska fullit tuntuvat olevan neidille järjestään liian suuria. Laitoin niihin kuparirollerit kun Lissu jää mielellään kuolaimeen kiinni ja pureksii sitä.

Lissun toisissa suitsissa on ollut kolmipalat, joilla se on kulkenut tosi kivasti, tuntuma pysyy tasaisena eikä se nypi päätään. Nyt olikin ihan toinen ääni kellossa, tamma kulki turpa taivaissa ja repi päätään. Välillä sain sen rauhoittumaan hyvin pieniksi pätkiksi, ravatessa en oikeastaan ollenkaan. Tuntumaa ei saanut pidettyä yhtään, joko tamma kaahasi eteenpäin turpa ylhäällä tai sitten pysähtyi kuin seinään.

Kauaa en viitsinyt tällä helteellä tammaa kiusata, vaan menimme talliin ottamaan satulan pois, kuvaajana toiminut Milla haki poninsa ja menimme lampeen luttaamaan. Lissusta on tulossa melkoinen vesipeto, se polskii vuorotellen kummallakin etusella niin että vesi vaan roiskuu. Hivutin sitä pikkuhiljaa eteenpäin ja syvemmälle, se kyllä kävelee kiltisti, muttei oikein tajua lähteä uimaan. Turpakin jää veden alle, vesiraja silmien alapuolella se puhaltaa kuplia muttei tajua nostaa turpaa pinnalle. Voikohan hevonen hukkua? Ja mistä verkkokaupasta saa hevoskokoisia kellukkeita?

Saattaa toki olla, että se olisi siitä ponkaissut uimasille jos olisin vienyt sitä eteenpäin, mutta olen itse niin huono uimari, että sitten olisi pitänyt mulla olla kellukkeet. Onnin kanssa olen uinut aiempina kesinä, mutta se marssikin veteen ja lähti uimaan sen kummempia ihmettelemättä. Mä vaan kelluin sen selän yläpuolella ja pitelin harjasta kiinni.

Jesarilla voi paikata mitä vaan,
vaikka ponin.

Boculla on ollut ikävä haava kyynärpäässä jo jokusen päivän, hevoset ovat sen takia olleet kotipihassa pari yötä. Kärpäset tuppaavat syömään haavaa vaikka siihen laittaisi mitä tököttiä. Ei auta tervalaastari eikä aluspray. Lopulta otimme järeämmät keinot käyttöön, tee-se-itse-hevoslaastari pysyi yllättävän hyvin jopa yön yli ja haava oli saanut kuivahtaa rauhassa.

Hellettä piisaa

Tänään oli kuuma päivä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tein puutarhahommia ja katselin kun Lissu tylsistyi tarhassa, se käveli portille, käveli katokseen, jossa Bocu chillaili ja sitten se käveli taas takaisin portille. Aina kun se näki minut kottikärryjeni kanssa, se hörisi ja kuikuili perään. Kun lopulta sain ruusupuskat siirrettyä, hain Lissun ja menimme lampeen lutimaan.

Mummi, joka toimi kuvaajana, oli ottanut pienen videonpätkänkin:

Rokotuksia ja turhia (?) murheita

Keskiviikkona tuli eläinlääkäri rokottamaan hevoset. Bocu sai pelkän tetanus-rokotteen ja Lissulla aloitettiin koko hevosinfluenssarokotusohjelma alusta. Viime kerrasta oli niin pitkä aika, että ratsastuskisoissa ei moista hyväksytä. Eikä hyväksytä sitäkään, vaikka olisi ravisääntöjen mukaan rokotettu säännöllisesti. Niuhoa meininkiä mutta minkäs teet. Matkaratsastuskisoissa yleensä on alue- ja kansallisiakin luokkia joka kisoissa, niin rokotussäännöt menevät sitten niiden mukaan.

Lissu sai siis nyt ensimmäisen rokotuksen, seuraava pitää antaa 21-92 vuorokauden kuluessa ja sitä seuraava puolen vuoden sisällä. Ja siitä eteenpäin sitten vuosittain. Ravisäännöissä ei muistaakseni tuota puolen vuoden päästä annettavaa tehostetta ole ja siksi ei ratsuväelle kelpaa mokomat tautipesät.

Lissulle tehtiin myös vakuutustarkastus, kunnossa oli koko kopu. Siirrän nyt vakuutukset OP-Pohjolaan, koska jouduin laittamaan Tapiolaan (jonka uskollinen asiakas olen ollut vuodesta 2005 ainakin) kaksi tarjouspyyntöä ennen kuin sain vastauksen, että eivät oikeastaan enää tee pelkkiä hevosvakuutuksia. Eli haluavat myös meidän kotivakuutuksen sinne. Juu ei. If:iltä taas saa kyllä vakuutuksen, mutta siinä ei ole vastuuvakuutusta. Senkin saa jos ottaa kotivakuutuksen heiltä. No juu ei. Pohjolan sivuilla oli kätevä verkkokauppa, josta vakuutuksen voi säätää haluamakseen ja tilata samantein. Mikä sen helpompaa. Sain vielä jotain alennuksiakin, kun ollaan Osuuspankin kanssa naimisissa vielä pitkään asuntolainan kanssa ja saadaan siitä syystä bonuksia, jolla voi maksaa näitä vakuutuksia. Kätevää, vai mitä?

Perjantaina tuli sitten kengittäjä. Olin viime viikolla havahtunut siihen, että Bocuhan on kengitetty viimeksi jo ajat sitten, Lissu jokusen viikon myöhemmin. Kaikki sählinki töissä, Onnin kuolema ja muu yleinen sohlaus oli tehnyt sen, että olin unohtanut koko asian.

Lissu käyttäytyi yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kaviot ovat päässeet kannattomiksi, joten niitä korjaillaan pikkuhiljaa.

Bocu oli yllättävän hankala etupäästään, hyppi pystyyn useamman kerran ja oli hankala. Ajattelin, että nyt ei kyllä ole kaikki kunnossa ja kokeilin kavioita, jotka tuntuivat lämpimiltä. Kengittäjä oli sitä mieltä, että eivät ole mitenkään erikoisen lämpimät, mutta silti. 

Koko illan mylläsin sitten googlessa kaviokuumeen oireita ja välillä hyppäsin talliin ponia tutkimaan niin että sen reppanan meinasi palaa käämit meikäläiseen totaalisesti.

Tänään aamulla kiikutin ponin taas talliin, hoidin sen laitumella saamaa pientä haavaa ja mittailin kuumetta (ei ollut), mittasin sykettä (40, olisi kannattanut vissiin mitata ensin ja sitten vasta suihkia haavasparyta) ja roikuin niissä kavioissa. Lämpimät olivat edelleen, pulssi kyllä löytyi heikkona etujaloista. Samoiten se kääntyi ihan normaalisti ja käveli normaalisti (varsinkin tarhassa mua karkuun kun piti vielä yksi juttu tarkistaa...) Mutta silti.

Päivällä kun alkoi olla melko kuuma, Milla meni Bocun kanssa lampeen viilentelemään ja laitettiin sitten hevoset talliin huilaamaan kuumimman ajan yli. Ne alkoivatkin heti torkkumaan nauttien viileästä tallista ilman kärpäslaumaa. 

Illemmalla kun iskä oli pois kotoa, otimme Millan kanssa molemmat hepat ja menimme lampeen loiskimaan. En tiedä onko Lissu koskaan käynyt uimassa tai kahlaamassa, mutta empimättä se marssi veteen Bocun perässä.