Seuran uusi vuosi ja treenihommia.

Viikonloppuna oli seuran hallituksen järjestäytymiskokous, paikkana ABC Masuuni Karkkilassa. Paikalle hurautettiin kimppakyydillä täältä suunnalta tulevien kanssa ja melkein ajallaan saatiin kokous alulle.
Tärkein homma oli jakaa vastuualueet ja nyt kun en jatka enää puheenjohtajana, otin hoidettavakseni varapuheenjohtajan, kilpailuvastaavan ja valmennusvastaavan hommat. Mukaan tuli jopa kolme uutta ja innokasta jäsentä ja hyvää pöhinää saatiinkin aikaiseksi. Seuran uusien numeroliivien tilaus nytkähti taas eteenpäin ja monta muutakin alkuvuoden päätöstä saatiin tehtyä. SuMaRa-CUP järjestetään tällekin vuodelle, viime vuoden cup oli ainakin palautteen mukaan pidetty juttu. Viime vuoden mukaisesti pisteitä jaetaan kaikista kotimaan kisoista, seuran omista kisoista 1,5 -kertaisena.
Näin maanlaajuisena seurana on vaikea keksiä jäsenille etuja, tallin yhteydessä olevilla seuroilla kun on aina mahdollisuus tukea maneesi- ja muissa maksuissa. Toki meilläkin maksetaan jäsenten koulutuksia ja muita osallistumisia sekä annetaan alennusta oman seuran kisamaksuista. Vuosikokouksessa palkitaan myös parhaiten menestyneet sekä ahkerimmat talkoolaiset.

Olin jo aamulla ennen kokousta käynyt Lissun kanssa lenkillä, keli oli mitä parhain ja pohjat hyvässä kunnossa. Lenkki kulki pääosin tietä pitkin, keskivaiheilla oli pieni metsäosuus ja lopussa myös. Keskinopeudeksi 8,4km/h ja matkaa kaikkinensa 7,38km. Tasainen hölköttely onnistuu jo melko mukavasti, kotiinpäin uskaltaa päästellä laukatenkin kun ei ole pelkoa äkkipysähdyksistä. Lissu on nyt varsin innostunut tuosta laukkaamishommasta ja tarjoilee sitä tämän tästä ja kiukuttelee sitten niskojaan nakellen mikäli ei saa tahtoaan läpi.

 Sunnuntaina Lissu saikin lenkkiseuraa kun naapurin Huugo omistajineen tuli meidän mukaan kävelemään. Huugon etukenkä oli mukana parilla naulalla sekä Pyhällä Hengellä, joten lenkki mentiin kävellen. Lissua vähän hirvitti noin iso ja reippaasti kulkeva miesseuralainen, joten se katsoi parhaammaksi hiiviskellä tyypin perässä koko matkan. Matkaa tuli kuutisen kilometriä ja nopeus 6,4km/h. Huugo lupasi lähteä meidän kanssa toistekin reissuun.
 

Ihana talvikeli

Lähdin eilen heti töistä tultuani ratsastamaan Lissulla. Tallissa odotti yllätys, vanha kypäräni oli häipynyt ja tilalle oli tullut joulupukin lupaama Back on Trackin EQ3 -kypärä. Innoissani aloin sitä sovittamaan ja sehän sopi ihan hyvin. Oikeasti kypärä oli siis Hööksiltä, kävimme jouluostoksilla Raision Myllyssä ja jälleen kerran lahjaostosten kanssa myöhässä ollut siippani hövelisti lupasi kustantaa uuden kypärän. Hööksillä oli ale kaikista kypäristä -20%, joten mikäs sen sopivampaa.
Meikäläisellä on niin iso kuuppa, että koot loppuivat kesken, 58 oli myymälässä suurin koko joten tilasin numeroa suuremman.

Ratsastelin kentällä n. 45 minuuttia, lähinnä isoja ympyröitä ja temponvaihteluita, lunta oli jo hitusen liikaa tarkempaan nysväämiseen. Lissu meni pätkittäin hyvin ja otti välillä hepuleita milloin mistäkin, onneksi ne ovat nykyään muutaman askeleen rynnistyksiä. Ajoittain temponvaihtelut menivät jopa pelkillä painoavuilla, mikä oli pienoinen ihme ottaen huomioon viimeaikaisen kouluratsastuslaiskottelun.
Loppujen lopuksi ratsastaja oli puolet hikisempi kuin hevonen, mutta saatiin kuitenkin tehtyä se mitä oli tarkoituskin. Selkeästi kyllä huomaa että ihan keskiverto ratsastustuntiakaan ei kyllä varmaan kestäisi tällä kunnolla, sen verran oli tärinää jaloissa tallihommia tehdessä ratsastuksen jälkeen.

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa ikinä Lissun kanssa kaksistaan säkkipimeään metsään lamput päässä. Hiliman kanssahan Lissu on kulkenut näin jo viime talvena ja kaikki on mennyt ihan hyvin.
Lenkki meni ihan mukavasti, viheltelin kovaan ääneen niin kaikki lähistöllä olleet metsäneläimet ottivat ja läksivät jonnekin muualle, vain jäljistä näki missä oli juuri kuljettu. Hieman kuumottavaa oli kulkea ihan tuoreita hirvenjälkiä seuraten, onneksi tuo kaksikko oli myöskin mennyt menojaan. Lissu ei juurikaan pelkää peuroja enää koska niitä nähdään nykyään tosi usein, mutta hirvi lähietäisyydellä voipi olla sille liikaa. Hirvet ovat mielestäni muutenkin epäluotettavia elukoita kun eivät välttämättä lähde hevosta karkuun.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä päästiin kotiin ja luottavaisin mielin voi näemmä Lissun kanssa yksinäänkin lähteä pimeään hortoilemaan.

Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa uusi.

Niin päättyi vuosi 2018. Paljon tuli tehtyä, paljon jäi tekemättä. Kokonaisuudessaan vuodesta jäi varovaisen positiivinen fiilis. 
Nyt kun sairaudella on nimi, sen kanssa on ehkä hiukan helpompi elää. Tieto lisää tuskaa mutta se auttaa myös ymmärtämään. Netistä löytyy vertaistukiryhmiä joista on ollut paljon apua, pieniä kokemukseen perustuvia asioita joiden avulla pääsee hiukan helpommalla. Älä valvo myöhään, käy saunassa hiukan aiemmin ja lenkitä koirat sen jälkeen ja monta muuta hyvää neuvoa. Edelleen rankemman päivän jälkeen seuraava päivä on pelkkää kuolemaa, mutta jo tieto siitä että pian helpottaa auttaa pääsemään huonon päivän yli.

Toimin vuoden 2018 SuMaRan puheenjohtajana, lähinnä siksi koska vapaaehtoisia ei ollut jonoksi asti. Vuosi oli tapahtumien kannalta melko helppo, kisoja vain muutamat. Tietynlaista jäähdyttelyä juhlavuoden 2017 jälkeen.
Minnan kanssa käytiin Oulussa asti pitämässä starttikurssi ja harjoituskisat. On tämä melkoista kun heppajuttuihin suihkaistaan lentokoneella.
Useammilla seuroilla oli tänä vuonna huonoa tuuria kisojen järjestämisen kanssa ja kisoja peruttiin kalenterista useampia. Toivottavasti uusi vuosi on parempi sen suhteen.
Sen verran tietynlaista heräämistä on tapahtunut, että väki tuntuu tajunneen että kisoja ei tule jollei ole tekijöitä. Uusia paikkoja on löytynyt ja mikä parasta, myös apukäsiä.

Puheenjohtajana toimiminen ei sinänsä ollut sen kummempaa koska olen ollut seuran hallituksessa jo useamman vuoden. Toki ylitunnollisena ylisuorittajana sain senkin asian kanssa liki burnoutin, mutta what else is new?

No et tarvitse kellukkeita, iso hevonen!

Kesä oli kuuma. Aivan helkkarin kuuma ja treenaamisesta tuli luistettua koska hyvä kun sai heiniä kannettua pyörtymättä. Hevosia viilennettiin lammessa luttaamalla ja lopulta netistä kopioidulla idealla suihkusuuttimien kanssa. Hevoset tottuivat niihin nopeasti ja torkkuivat niiden alla tyytyväisinä. Ratsastus oli lähinnä metsässä hortoilua, kentällä tuli mentyä iltamyöhällä.

Hilima kävi Vilskeen luona seksilomalla ja viime kesän pihtailun ja lopulta sairauteni takia kesken jääneen astutusyrityksen jälkeen tänä kesänä hän oli päässyt ns. homman makuun koska kiima ei meinannut loppua millään ja Hilima olisi seksilomaillut hamaan ikuisuuteen asti.
Tiineystarkastuksessa näkyi kuitenkin alkio ja laskettu aika on 2.6.2019. Vilskeen ja meidän Millan syntymäpäivä on 3.6, saapa nähdä meneekö lähelle. 
Vilske syntyi aikoinaan Millan 1-vuotispäivänä ja tokihan yöllä valvoneena unohdin mennä lapsen 1-vuotisneuvolaan. Onneksi asutaan maalla ja perään soitellut neuvolatäti ymmärsi heti että kerrankos sitä neuvolasta myöhästytään elukoiden takia.

Hilima ei ole mitenkään erikoisen paksu vielä, pitkärunkoisena se piilottaa varsamahan vielä helposti. Kirsi on sillä käynyt vielä ratsastelemassa, lähinnä käyntilenkkejä on paarustettu menemään.

+29 astetta

Syksyllä helteet vihdoin hellittivät ja päästiin treenaamisen makuun. Sairastelun ja metsässä hortoilun myötä luottamus Lissun kanssa on vahvistunut, entinen helikopteri säikähtäessään tipahtaa enää 20cm takapuolen alta. Toki sekin tuntuu kuin joku mäjäyttäisi lekalla häntäluun päähän ja selkänikamat ovat taas hiukan lähempänä toisiaan, mutta selästä putoaminen ei ole enää niin lähellä.
Lissun tasapaino on ollut ehkä kehittynein asia viimeisen parin vuoden aikana, mutta hyvä niin. Metsässä se painelee jo kävellen kuin hirvi ja voin antaa sen mennä vapain ohjin, se kyllä katsoo askeleensa vaikeissakin paikoissa. Peurat ovat jo whatever-kamaa, toivottavasti tämä vaikuttaisi myös lehmäpelkoon.

Loppuvuodesta pidettiin seuran pikkujoulut palkitsemisineen ja käytiin porukalla myös perinteinen SRL:n Urheilufoorumi ja lajiseminaari, josta pokkasin vuoden toimihenkilön palkinnon.

Lumikin tuli lopulta hieman ennen joulua ja päästiin Millan kanssa kuvaamaan jouluisia kuvia. Tämä oli itselleni ensimmäinen joulu 20 vuoteen kun en joutunut toimimaan kuskina kenellekään, joten lähdin aamupäivällä ratsastamaan. Tällä reissulla bongasin elämäni ensimmäiset suden jäljet parisataa metriä meidän pihasta. Melko jännää. Tällä hetkellä näyttää että kyseinen yksilö on ollut vain ohikulkumatkalla ja hyvä niin.

Hyvää Joulua!

Halloween-kisat Liedossa

27.10 oli taas perinteisten Halloween-kisojen aika. Alunperin ne piti pitää Lohjalla, mutta ikävä kyllä viimevuotisten useiden väärinkäsitysten vuoksi suunnitelma ei onnistunutkaan. Onneksi Majatallin väki riensi hätiin ja kisat saatiin siirrettyä Lietoon.
Viime vuonna osallistujia oli Kuumassa niin paljon että piti oikein pähkäillä mihin kaikki saadaan mahtumaan.
Tänä vuonna ei ollut sitä ongelmaa.
Ilmoittautumisajan päättyessä listalla oli 15 nimeä. Järjestysporukassa mietittiin järjestetäänkö koko kisaa lainkaan, päätettiin kuitenkin järjestää koska kilpailijat olivat jo todennäköisesti nähneet vaivaa pukujen hankkimisessa. Myöskin seikka mitä monikaan ei taida tietää, todella iso osa järjestelyistä on jo tehty kun ilmoittautumis- ja varsinkin jälki-ilmoittautumisaika päättyy.
Loppuviikosta saatiin vielä isku vyön alle, 4 osallistujaa peruutti tulonsa. Pettymys oli melkoinen. 
 Kaikeksi onneksi poisjääneet olivat 1-tasolta isoimmasta porukasta ja meille jäi 3 virallista luokkaa.

Tällä kertaa olin TPJ:n roolissa, Minna oli luvannut vaihteeksi olla kansliassa. Keräsin aamulla Kaijan kamoineen mukaan ja ajelimme Lietoon, perillä olimme hyvissä ajoin ennen kanslian avautumista 7:30. Majatallin väki oli jo laittanut kisakeskuksen kuntoon, veimme paikalle vielä hiukan lisää koristeita ja kanslia- sekä buffettikamat.

Keli oli onneksi kuiva mutta aivan helkkarin kylmä. Aukealla puhaltava viima jähmetti ainakin toimihenkilöt tehokkaasti. Tosin huomasin, että naamamaali suojasi kasvoja kylmältä melko tehokkaasti. Kyllä kannatti panostaa :)

Pisin luokka oli 52km ja siinä 3 osallistujaa. Startti tapahtui klo 9, reitti koostui kahdesta 26km loopista joiden välissä oli 30min tauko. Kaikki ratsukot pääsivät jatkamaan toiselle lenkille, josta yksi kuitenkin palasi takaisin hevosen pysähdyttyä. Hevostarkastuksessa ei onneksi löydetty mitään hälyttävää ja ratsukko pääsi lähtemään kotimatkalle. Ikävä kyllä myös molemmat maaliin asti päässeet ratsukot hylättiin lopputarkastuksessa.

Kakkostason lyhyempi luokka oli 38km ja siinä oli neljä osallistujaa. Myös tässä luokassa oli kaksi looppia, koska pisin kerralla ratsastettava lenkki voi olla 32km. Välissä tässäkin puolen tunnin tauko. Kaikki pääsivät toiselle lenkille ja hyväksytyn tuloksen sai kolme ratsukkoa. 

1-tason luokka oli pituudeltaan 19km ja kaikki startanneet saivat hyväksytyn tuloksen.

Lisäksi palkittiin vielä paras puku, tällä kertaa jaettuna kahdelle ratsukolle. 

Laitilan kisat

Majatallin peruutettua Liedon kisat rallien takia kilpailukalenteri näytti aika surulliselta. Sitten saatiin viestiä Laitilasta että pellot on puitu ja kilpailut voitaisiin pitää Sumaran nimissä siellä. No, tottahan sitä sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen, heräteltiin keväällä perustettu FB järjestelyryhmä eloon ja hommat pyörimään.

Herätyskello pirahti klo 5, heivasin koirat pissalle ja hevoset tarhaan, kiskoin Millan ylös sängystä ja Kaija ja Eikku kurvasivat pihaan. Tavaroiden lastaus autoon ja nokka kohti Laitilaa. 
Puolentoista tunnin huristelun jälkeen olimme perillä ja samoilla hetkillä saapuivat muutkin toimihenkilöt. Rivakasti viriteltiin kanslia ja kisakeskus käyttöön, paikkana Laitila on tosi kiva kun koko alueen näkee yhdellä silmäyksellä ja tilaa riittää. Ilmoittautuneita koko kilpailuun oli 20 kpl, joista 3 perui tulonsa joko oman tai hevosen sairastumisen takia.

Kilpailijoita alkoi saapua paikalle ja klo 9 starttasi ensimmäinen luokka, taso 3.1 80km. Lähtijöitä oli 3 eli kyseessä oli virallinen luokka. Samassa porukassa starttasi myös luokka 2, jossa oli vain yksi osallistuja.
Harmillisesti luokan 2 osallistujan matka katkesi ensimmäiselle tauolle, mutta luokan 1 kaikki osallistujat pääsivät maaliin asti ja saivat hyväksytyt tulokset. Loppujen lopuksi koko kisassa oli yksi ainoa hylätty tulos.

Pohjat reiteillä olivat kuulemani mukaan tosi hyvät, sadetta on piisannut teitä pehmittämään ja Destia oli lanannut tiet juuri ennen kisaa. Kilpailijat tuntuivat kaikki olevan pohjiin tyytyväisiä ja näkyihän se myös kilometriajoissa sekä hylkäyksien vähyydessä. Luojan kiitos kelikin oli mitä mukavin, kirpakkaa puolipilvistä syyssäätä ilman sadetta.  

 Kisojen teemana oli taide ja käsityöt, palkintoina oli Sissi Kähkösen maalaamia tauluja, meikäläisen valopulloja sekä suklaata.

Iltapäivän puolella alkoi luokkia tulla maaliin, palkintojenjaot saatiin mukavasti pidettyä ilman suurempia odotteluja ja lopulta viimeinenkin luokka saatiin palkittua. Nopeiden suoritusten johdosta kisat taidettiin saada pakettiin ennätysajassa ja pian Skoda kiisikin kohti kotia. 

Reissussa mukana ollut Milla kuvaili koko päivän videopätkiä ja ottai hiukan valokuviakin. Videoista tehtiin kooste kisapäivästä Sumaran YouTube-kanavalle.

Pitkään tässä ei laakereillaan levätä, halloween-kisat saatiin siirrettyä Lohjalta Lietoon ja niihin on enää vajaa kuukausi aikaa. Kutsut ovat jo valmiina ja suunnittelut täydessä käynnissä.

Kouvolan kisat

Lauantaina 25.8 oli jälleen aika kääntää auton keula kohti Kouvolan Sippolaa, tänä vuonna luvassa oli 3-tason kisat. Ilmoittautuneita 25kpl, eli ihan mukava määrä.

Minna kaarsi pihaan kymmenen maissa, pakkasimme autoon kansliakamat ja meikäläisen kamat. Kaija vielä kyytiin naapurista ja matkaan. Välitauko perinteisesti Kausalan Matkakeitaalla (suosittelen!) ja sitten oltiinkin jo perillä.

Minä ja Kaija lähdimme merkkaamaan reittejä tallinpitäjä-Annan kanssa kun Minna jäi vetämään starttikurssia. Merkattavana oli tällä kertaa 16km, 26km ja 32 km lenkit, kaverina iso liuta hirvikärpäsiä, yök. eitit olivat yhtä kivat kuin aiempinakin vuosina ja pohjat todella hyvät. Soraisia kohtia vain muutamassa paikassa.
Useampi tunti siinä vierähti ja palatessamme oli Minna jo saanut kurssin päätökseen ja lähdimme vielä laittamaan kisakeskusta kuntoon.
Jokin epäilys kyti Minnalla koskien kelloja ja päätimme kokeilla varmuuden vuoksi että ne toimivat. Noh, mokomat rakkineet vilkuttivat pelkkää vuosilukua. Ohjekirja oli kadonnut edellisen kaukosäätimen myötä, joten ohjelmointi jäi seuraavalle päivälle.  

Tallikämpässä vielä iltapalaa ja muutama siideri, väsynyttä höpinää ja unten maille.

Sunnuntaiaamuna kello soi kuudelta, aamupalat naamaan ja kisakeskukselle. Minna lähti hoitelemaan hevostarkastusta ja minä ja Kaija laitoimme kanslian kuntoon ja otimme ilmoittautuneita vastaan. Kellotkin saatiin kuosiin kun Heidi saapui stewardoimaan ja toi käyttöohjeen.

Keli pysyi mukavana koko päivän, sopivan viileää ja aurinkokin pilkahteli muutaman kerran. Kerrankin Equipe toimi kiltisti ja sain tulostettua pitkille matkoille jopa väliaikatuloksia. Hylkäyksiä tuli vähän, todennäköisesti mukavasta kelistä ja hyvistä pohjista johtuen. 
En ainakaan huomannut että hevostarkastuksessa olisi ollut isoa ruuhkaa, eli tauolle- ja maaliintulot osuivat mukavasti limittäin.

80km voittajaratsukko suoritti reitin ajassa 5:30:57 keskinopeudella 14,5km/h ja muutkin luokassa startanneet saivat hyväksytyn tuloksen.  

Pikkuhiljaa luokkia saatiin maaliin ja palkittua ja viiden jälkeen saatiin alkaa pakkailemaan tavaroita kotimatkaa varten. 
Paikallinen järjestäjäväki oli innoissaan ja tyytyväisiä ja ensi vuoden kisoja suunniteltiin jo kovasti. Toivottavasti myös silloin riittäisi kisaajia pidemmille matkoille. Paikkanahan Kunnalan Marja ja Matkailu on tosi kiva, vuoden aikana karavaanarialueelle oli ilmestynyt pari uutta majoitusmökkiä eli yönkin yli majoittuminen onnistuu mukavasti.

Kotona oltiin yhdeksän jälkeen illalla ja kaaduinkin melkein suoraan sänkyyn.