Kesäkuulumisia

Pitkän hiljaisuuden jälkeen pitäisi kirjoitella myös hevosten kuulumisia. Pitkin kevättä ja alkukesää napsin kuviakin touhuiluista mutta ei ollut muka aikaa kirjoitella.

Saatuani jollain tasolla toimivan lääkityksen fibromyalgiaani (sekä Kirsin potkiessa meikäläistä persiille) tammojen kanssa päästiin aika mukavaankin vauhtiin treenailussa, tosin vain tietä pitkin laiskuuksissamme. Alkukesän helteillä tuli harjoiteltua paljon myös lammessa lutraamista, vihdoinkin Lissulle sopi mennä veteen ratsastaja selässä eikä aina niin että joudun vetämään sen perässäni. Hilima suhtautuu hommaan paljon epäileväisemmin, etujalat voi kastaa jotta ylttyy vesiheiniin mutta takajalat pysyvät rannalla mahdollisen hukkumisen estämiseksi.

Hiliman varsotusprojekti jäi viime kesänä tyngäksi johtuen omasta sairastelustani, mutta tänä vuonna hommaan ryhdyttiin astetta vakavammalla asenteella ja kesäkuun lopulla poikettiin Ypäjän hevossairaalalla kiimakontrollissa ja Hilima reissasi heti seuraavana päivänä Vihtiin Vilskeen luokse.
Homma menikin sitten ihan lortosteluksi, 8 päivän aikana Vilske astui Hiliman 4 kertaa ja ilmeisesti vieläkin olisi maittanut, mutta tulehdusriskin takia ajateltiin että nyt saa jyystäminen jo loppua. 

19.7 oli kalenterissa uusi reissu Ypäjälle, jossa ultrassa näkyi pikkuinen rakkula. Vuorokausia kasassa suunnilleen 13, eli voisi vastata kyllä osumaa. Vielä tarvittiin uusi reissu jotta saadaan varmempaa tietoa tai ainakin komennus uuteen astutusreissuun.

Tänään käytiin sitten aamusella vielä pyörähtämässä Ypäjällä ja varsa siellä hiliman mahssa tosiaan kasvaa :) Alkio oli hieman oudon mallinen, soikea, joten käydään vielä kertaalleen varmuuden vuoksi tarkistuttamassa ettei siellä ole kaksosia jotka olisivat niin lähekkäin että näyttävät yhdeltä alkiolta.

Hilima seksilomalla

Tässä sairastelun ja seurahommien lomassa olen yrittänyt seurailla Hiliman kiimoja ja pari viikkoa sitten oltiin siinä tilanteessa ettei kiimaa ole sillä hetkellä. Laskekskelin että seuraava kiima ajoittuu näihin aikoihin ja viime torstaina ratsastamaan lähteissä Hilima näytti olevan vähän sinne päin menollaan.

Viestittelin Lauralle että viikonloppuna voitaisiin tulla poikkeilemaan ja sunnuntaille sitten sovittiin treffit. Mitään täyttä varmuutta ei kiimasta ollut kun eläinlääkäriä en saanut näin lyhyellä varoitusajalla ultraamaan. Meillä ei omassa pihassa ole oria ja Bocu-parka ei aiheuta kyllä kummassakaan tammassa mitään värinöitä, mutta toin sen kuitenkin kokeeksi Hiliman tarhan portille pussailemaan ja Hilima kyllä hörisi sille ja olisi seurustellut enemmänkin. Normaalisti se laittaa korvat luimuun ja vihoittelee Boculle, joten ajattelin ystävällisen käytöksen viittaavan kiiman suuntaan.  

Sunnuntaina lastattiin Hilima koppiin ja ajaa hurautettiin Vilskeen kotitallille Kirkkonummelle. Käytiin tervehtimässä ensin rauhallisempaa setämies-oria, joka kohteliaasti hörhötteli Hilimalle, joka vaan killisteli takaisin sen kummempia pissimättä tai muutenkaan innostumatta.
Päätettiin aloittaa kokeilemalla mitä Hilima tykkää astutusliinoista ja jatkaa sitten siitä. Noh, pienen tasajalkahypyn se otti kun ensin potkaisi paarmaa ja liina nykäisi kintusta. Sen jälkeen remmit jaloissa oli ihan kuin jokapäiväinen tilanne, joten uskallettiin ottaa estradille myös toinen päivän päänäyttelijöistä.
Vilske olikin jo virittäytynyt tunnelmaan nähtyään karsinansa ikkunasta että astutuspuomilla seisoo naikkonen remmit kintuissa. Aiempi hikitreeni ratsastuskentällä ei paljon jaloissa painanut kun herra tulla möyrysi taluttajat perässään Hiliman luo.
Hilima, joka oli keskittynyt ruohon syöntiin, pelästyi pahan kerran mokomaa mölyävää ukkelia ja pahastui moisesta härskistä lähentelystä. Vilskeen hypätessä selkään Hilima väisteli alta ja lopulta pukkasi orin alas selästään. Tässä kohtaa Vilskekin yritti hieman romanttisempaa lähestymistapaa ja Hilmakin kyllä pissaili, mutta koska herne oli nenässä niin se pysyi siellä.
Sovittiin että Hilima jää yökylään ja aamulla otetaan uusi yritys.  

Maanantaina töissä vilkuilin kelloa koko aamupäivän ja mietin että mitenköhän siellä mahtaa mennä, kunnes lopulta tuli viesti että onnistuttu on ja Hilima on huomannut rakastuneensa palavasti. Huh. 
Illalla ajelimme hakemaan Hiliman kotiin ja nyt sitten vaan toivotaan että saatiin varsa alulle.