maanantai 2. toukokuuta 2016

Hilima tuli taloon

Hilima saatiin lopulta perille muutaman jännitysmomentin jälkeen vappuaaton aamuna klo 6. Hevosrekka kaarsi Pilvenmäen raviradan parkkikselle puoli kuuden maissa, sain hevosen ja paperit käteen ja ei muuta kuin hevonen koppiin ja kotia kohti. Koska oli jo aamu, Hilima pääsi suoraan tarhaan venyttelemään matkajännitykset kropastansa.


Viereiseen tarhaan kiikutin erittäin innostuneen valkoisen ohjukseni, joka liiteli häntä soihtuna ympäri tarhaa yrittäen ilmeisesti tehdä vaikutuksen uuteen tulokkaaseen. Hilima katseli sitä hetken aikaa, huokaisi ja jatkoi tarhansa tutkimista. "Että tommonen kaveri, tosi kiva juu. Not."
Hetken päästä Lissukin rauhottui syömään ja haisteltiin sitä aidan ylitsekin nenät vastakkain. Ilmeisesti seura oli kuitenkin tyhjää parempi, koska siinä vierekkäin sitten pisteltiin evästä poskeen.

Hei! Kato mua! Hei! Heiii!!

Tepan kyyti tuli iltapäivällä ja herra muutti uuteen kotiinsa reilun kymmenisen kilometrin päähän meiltä. Toisaalta haikeaa, mutta hyvään kotiin Tepa pääsi ja katsomaankin pääsee halutessaan pienellä vaivalla.

Vesiastia karsinassa pelotti mutta tää heinäpytty on ihan ok.

Illalla otin hevoset normaalisti sisään, enkä sen kummemmin taas ajatellut että Hilima on tosiaan ollut pihatossa viime ajat. Karsinassa ollut vesitynnyri sai aikaan paniikin, arvon neiti oli sitä mieltä että minähän en tänne tuon hirvityksen kanssa jää. Päättäväisesti hän marssi karsinanovesta ulos kun avasin sen heittääkseni heiniä. Yhtä päättäväisesti nappasin hänet lennosta kiinni ja pyöräytin takaisin karsinaan.

Hilima löysi heti Tepan lempparipaikan. Tästä näkyy toi heinäpaali niin hyvin.

Seuraavana päivänä neidit bondasivat jo useampaan otteeseen aidan yli, hiukan piti kiljahdella ja nakella niskojaan. 

Aamupäivällä sain melkein sydärin kun Hilima oli pötköllään tarhassa ja osa heinistä vielä syömättä. Ajattelin heti, että okei, nyt tuli ähky ja kuolema ja ties mitä muuta. Hilima nousi kuitenkin heti ylös kun menin lähemmäs, otin sen sen verran tallin käytävälle että harjailin sitä ja kuuntelin mahaa. Suolistoäänet olivat kuitenkin ihan ok ja kuin todistaakseen olevansa kunnossa Hilma töräytti kunnon paskat siihen käytävälle. 
Kun siinä sitten oltiin jo tekemisen alussa, niin käytiin sitten kävelemässä kentän nurkat ympäri ja tutustumassa piha-alueeseen muutenkin. Sitten päästin hölmistyneen tulokkaan jatkamaan päiväuniaan.

Toisena iltana kelpasi karsinakin ilman mukinoita ja oli siellä ihan pötköllään nukuttu eli hyvin alkaa kotiutuminen. 

2 kommenttia:

  1. Moi, sulla on aivan ihana blogi! Odotan innolla aina uusia postauksiasi

    VastaaPoista