Koottuja kuulumisia

Eipä olisi kannattanut nuolaista ennenkuin tipahtaa, pelkkää kortisolin puutosta mulla ei sitten ollutkaan. Olen suhannut Forssan ja Turun väliä lääkärissä, pää on kuvattu jo magneetilla ja aivolisäkehormonit on tutkittu. Kaikki viitearvoissa mutta alarajalla. Kilpirauhanen ultrattiin ja se oli kunnossa, nyt epäilyksen alla on jokin sidekudossairaus. Sydän temppuilee, 24h Holter-tutkimuksessa oli erittäin runsaasti hyvänlaatuisia lisälyöntejä. Ei vaarallisia mutta todella vittumaisia.
Kuvioon on tullut jatkuva kuumeilu sekä kummallinen yöllinen hikoilu. Lähetteet on sydämen ultraan ja rasitus-ekg:hen. Vielä kun löytäisi motivaation varata ajat.

Klinikalla tiineystarkastuksessa

Hiliman kanssa käytiin ultrassa klinikalla, ei ole varsaa tulossa ensi kesälle. Hiukan näin arvelinkin kun kiima jatkui vielä pitkään astutuksen jälkeen. Ultrauspäivänä olisi pitänyt heti lähteä uudestaan orin luo, mutta olin itse niin huonossa kunnossa etten oikeastaan edes harkinnut lähtemistä. Lisäksi vielä toki sem että Vilskeeltä löytyi etusesta hankositeen tulehdus, jota nyt parantelee niin seksin merkeissä riehuminen ei ehkä olisi hyväksi.

Tammoilta otettiin kengät pois heinäkuun lopulla, ajatelin että olkoot ilman ja kasvatelkoot kavioita. Noh, se suunnitelma meni sitten persiilleen kun kavioista vuoltiin ensin hiukan liikaa ja sitten alkoi vaan näyttää siltä että tarhojen pohja on tottumattomille paljasjaloille liian krouvia tavaraa. 
Otin tämän merkkinä korkeammalta taholta, että kyllä, nyt on aika kokeilla niitä liimakenkiä mitä olen havitellut jo jonkin aikaa mutta en ole saanut aikaiseksi. Siinä sitä sitten askarreltiin melkoisella räpeltämisellä molemmille tammoille popot jalkaan. 
Glushut pysyivät jalassa yllättävän hyvin, Lissulta tipahtivat kertaalleen molemmat takakengät mutta ne oli helppo liimata itse takaisin.
Tällä hetkellä kengät ovat toista kengitysväliä jalassa, kolmatta tuskin enää kestävät. Testiympäristö on kylllä ollut kova, tarhan pohja on isohkoa mursketta ja osittain kuraa ja mitälie lillua.

Tuolla pjaskan alla on glushu :)

Ratsastamaan on päästy silloin tällöin, maastoiltu metsäpolkuja. Jotain hyvääkin sentään, Lissun käytös maastossa on nykyään puolet rennompaa kuin ennen, peurojakin on nähty ja opittu hyppäämään ojan yli. 

Kisojakin on pidetty, Liesjärvellä 3-tason kisat ja Lohjalla 2-tason. Molemmissa olin hoitamassa tulospalvelun, kisaajia oli ihan mukavasti ja kaikki meni hyvin. Lisäksi olin puhenjohtajatuomarina Matkalaukan 3-tason kisoissa Urjalassa. Viimeiseksi vielä marraskuun alussa käytiin Kuuman Halloween-kisat, joissa olin jälleen kansliassa. 

Askartelin Halloween-kisohin palkinnot ja kuppikakkuja

Valmiina kisakansliaan!

Palkintojenjaossa

Hilima seksilomalla

Tässä sairastelun ja seurahommien lomassa olen yrittänyt seurailla Hiliman kiimoja ja pari viikkoa sitten oltiin siinä tilanteessa ettei kiimaa ole sillä hetkellä. Laskekskelin että seuraava kiima ajoittuu näihin aikoihin ja viime torstaina ratsastamaan lähteissä Hilima näytti olevan vähän sinne päin menollaan.

Viestittelin Lauralle että viikonloppuna voitaisiin tulla poikkeilemaan ja sunnuntaille sitten sovittiin treffit. Mitään täyttä varmuutta ei kiimasta ollut kun eläinlääkäriä en saanut näin lyhyellä varoitusajalla ultraamaan. Meillä ei omassa pihassa ole oria ja Bocu-parka ei aiheuta kyllä kummassakaan tammassa mitään värinöitä, mutta toin sen kuitenkin kokeeksi Hiliman tarhan portille pussailemaan ja Hilima kyllä hörisi sille ja olisi seurustellut enemmänkin. Normaalisti se laittaa korvat luimuun ja vihoittelee Boculle, joten ajattelin ystävällisen käytöksen viittaavan kiiman suuntaan.  

Sunnuntaina lastattiin Hilima koppiin ja ajaa hurautettiin Vilskeen kotitallille Kirkkonummelle. Käytiin tervehtimässä ensin rauhallisempaa setämies-oria, joka kohteliaasti hörhötteli Hilimalle, joka vaan killisteli takaisin sen kummempia pissimättä tai muutenkaan innostumatta.
Päätettiin aloittaa kokeilemalla mitä Hilima tykkää astutusliinoista ja jatkaa sitten siitä. Noh, pienen tasajalkahypyn se otti kun ensin potkaisi paarmaa ja liina nykäisi kintusta. Sen jälkeen remmit jaloissa oli ihan kuin jokapäiväinen tilanne, joten uskallettiin ottaa estradille myös toinen päivän päänäyttelijöistä.
Vilske olikin jo virittäytynyt tunnelmaan nähtyään karsinansa ikkunasta että astutuspuomilla seisoo naikkonen remmit kintuissa. Aiempi hikitreeni ratsastuskentällä ei paljon jaloissa painanut kun herra tulla möyrysi taluttajat perässään Hiliman luo.
Hilima, joka oli keskittynyt ruohon syöntiin, pelästyi pahan kerran mokomaa mölyävää ukkelia ja pahastui moisesta härskistä lähentelystä. Vilskeen hypätessä selkään Hilima väisteli alta ja lopulta pukkasi orin alas selästään. Tässä kohtaa Vilskekin yritti hieman romanttisempaa lähestymistapaa ja Hilmakin kyllä pissaili, mutta koska herne oli nenässä niin se pysyi siellä.
Sovittiin että Hilima jää yökylään ja aamulla otetaan uusi yritys.  

Maanantaina töissä vilkuilin kelloa koko aamupäivän ja mietin että mitenköhän siellä mahtaa mennä, kunnes lopulta tuli viesti että onnistuttu on ja Hilima on huomannut rakastuneensa palavasti. Huh. 
Illalla ajelimme hakemaan Hiliman kotiin ja nyt sitten vaan toivotaan että saatiin varsa alulle.

Pieleen mennyt kisareissu

Olin ilmoittautunut Lissun kanssa hyvissä ajoin Liesjärven kisoihin 27.5. Tarkoitus oli startata lyhin, eli 16km matka koska ajattelin etten hanki D-lupaa tälle vuodelle.

Tulimme saman viikon maanantaina työpaikan palkintomatkalta Budapestista, tiistain olin töissä mutta illalla lävähti pirunmoinen mahatauti. Oliko kyseessä Unkarin tuliainen vai ihan kotimainen basilisko, mene ja tiedä, mutta siinä viikko vilahti rivakasti ja yhtäkkiä oltiin perjantaissa. 

Perjantaina pystyin jo kävelemään ilman suurempia kouristuksia, joten ajattelin että eiköhän tässä sentään yhden 16 kilometriä hevosen selässä pysytä. Pakkailin kamat valmiiksi ja iltasella lähdimme Kaijan kanssa vielä laittamaan kisakeskuksen valmiiksi. Kaija ja Katrin merkkasivat reitit ja minä yritin siivoilla kansliakonttia, joka oli päässyt talven aikana hiukan homeeseen. Välillä huilailin istualtaan kun heikotti mutta hyvin saatiin lopulta kaikki valmiiksi.

Lauantaiaamuna lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, koska Toni ja Tommi olivat menossa hoitamaan kanttiinia ja ajattelin että Lissulle tekee hyvää katsella rauhassa kisakeskuksen meininkiä.
Koppiin Lissu käveli empimättä suoraan, matkalla tuntui muutama isompi kolina mutta muuten kaikki ok.
Perillä avasin lissulle kopin ikkunan ja sieltä se killisteli maailman menoa samalla kun pureskeli heiniänsä.

Tuntia ennen starttia Toni tuli auttamaan ja otimme Lissun pois kopista ja laitoin sille suitset päähän. Tarkoituksena oli kävellä sen kanssa ristiin rastiin kisakeskusta jotta se saisi rauhassa tutustua paikkoihin. Käännyin laittamaan riimun pois kun tajusin että Lissulla on hännäntyven yläpuolella jotain outoa ja kappas vaan, neidin persnahat olivatkin parista kohtaa aivan rullalla. Ilmeisesti matkan aikana oli kykistelty takapuomin alle ja nahat menneet siitä rullalle.

No, eipä siinä sitten enää mitään ollut tehtävissä, lähdin viemään Lissua eläinlääkärintarkastukseen hakemaan kuljetuslupaa takaisin kotiin. Sääntöjen mukaan näin pitää toimia koska olimme käyneet kansliassa ilmoittautumassa. 
Tuo kisakeskukseen tutustuminen olisi tosiaan ollut hyvä idea, Lissu pelästyi kanttiinia  niin kovin, että meinasi kipata meikäläisenkin nurin. Noh, siitä kuitenkin selvittiin ratsastuskentälle, jossa oli eläinlääkärintarkastusalue. 
Eläinlääkäri neuvoi suihkuttamaan nahattomia kohtia ja laittamaan niihin rasvaa, mittasipa vielä sykkeenkin joka oli kanttiinijärkytyksen jäljiltä 120 :)

Lissu kiipesi koppiin yhtä kiltisti kuin lähtiessäkin ja seisoi koko matkan hievahtamatta paikallaan. Ehkä tästä reissusta opittiin ainakin se, että kopissa jos remuaa niin voi tulla takapuoli kipeäksi. Ja meikäläinen askartelee jonkun pehmusteen takapuomiin ennen seuraavia kisoja.

Kun Lissu oli kiikutettu kotiin, pesty ja rasvattu, ajelimme Tonin kanssa takaisin kisakeskukseen jonne olimme jättäneet Tommin paistelemaan makkaraa kanttiiniin. Auttelin sitten kansliassa, järjestelin palkintoja ja tuloksia sekä yritin muistaa ottaa valokuviakin.

Vaikka kisaaminen jäikin tällä kerralla välistä, oli mukavaa olla menossa mukana välillä kilpailijan ominaisuudessa, kolme vuotta kun on mennyt pelkästään toimihenkilöimisessä.

Miten harrastaa matkaratsastusta ilman hevosta?

Aamut on kauniita, miksi tuhlata niitä nukkumalla? (Lieto, SM 2015)

Joskus sitä löytää itsensä tilanteesta että sitä kilpahevosta seuraaviin mr-kisoihin ei olekaan.
Tässäkään tilanteessa ei kannata jäädä mukavasti loikoilemaan sinne sohvannurkkaan, vaan säilyttää kisoissa ramppaamisen tasainen rytmi. Näinollen aikainen aamuherätys säilyy rutiininomaisena eikä tunnu melkein yhtään kamalalta kun on taas aika tunkea sitä omaa vastahakoista karvapalleroa kuljetuskoppiin.

Hei me huolletaan! (Haanjamaa 2015)

Moniin tiimeihin ylimääräinen käsipari on enemmän kuin tervetullut. Huoltaminen on oiva tapa nähdä kolikon kääntöpuoli, samalla saa ideoita omiin kisarutiineihin ja tutustuu uusiin ihmisiin. Tällä tavalla verkostoitumalla saattaa löytää myös itselleen huoltoapua tulevaisuutta varten.

Todistettavasti myös toimihenkilöt ehtivät joskus syömäänkin (Liesjärvi 2015)

Kilpailujen järjestäjä pystyy kysyttäessä luettelemaan sekunnissa tusinan tehtäviä joihin tarvittaisiin tekijää. Mikäli haluat olla auringon pilkahdus kisajärjestäjän synkässä päivässä, ilmoittaudu ihmeessä vapaaehtoiseksi toimihenkilöksi. Jälleen pääsemme aiheeseen uuden oppiminen: toimihenkilön pestissä pääsee verestämään sääntöjen osaamistaan, saa paremman kokonaiskuvan kisapäivän kulusta ja jälleen oppia omaan tekemiseen.
Ei kannata jäädä pois ajatellen: "Koska en osaa." Oikeasti toimihenkilöiden tehtävät ovat melko helppoja, niitä on vaan niin pirun paljon. Esimerkiksi heti, kun ajanottaja saa kaverikseen kirjurin, homma helpottuu puolella. Ja onhan se kiva kun päivän aikana pääsee syömään ja jopa vessaankin!

No mitä hommia siellä sitten on tarjolla ja mitä niissä tehdään?

Eläinlääkäri, sihteeri ja tuomari hevosen kimpussa. (Lapua 2016)

Eläinlääkärin sihteeri
Ehkä mielenkiintoisin pesti, pääset näkemään kaikki hevostarkastukset. Eläinlääkäri tarkastaa hevosen ja sihteeri kirjaa tulokset tarkastuslappuun. Hevoselta mitataan syke sekä hengitystiheys, kuunnellaan suolistoäänet, arvioidaan kuivumista ja katsotaan liikkeet. Hyväksytään tai hylätään. Pienemmissä kisoissa sihteeri katsoo myös järjestyksen, jossa hevoset ovat tulleet sykeportista odottelemaan tarkastukseen pääsyä. Isommissa kisoissa tähän saa kyllä apua ja sykkeitä mittaamassa voi olla jo odotusalueella stewardi tai tuomari.

Tällä kelillä ei toimi enää kuin lyijykynä (ajanottaja maalilinjalla) (Vesilahti 2016)

Ajanotto
Kisoissa on kaksi ajanottopistettä: maali/taukoportilla sekä sykeportilla. Ajanottajan tehtävä on kirjata ylös aika kun hevonen ylittää maalilinjan/tulee sisään sykeportista. Näiden kahden portin välissä saa aikaa kulua tauolla 20min ja maalissa 30min.
Eli maalissa/taukoportilla aikaa ottava henkilö merkkaa ajan lomakkeeseensa ja ilmoittaa sen la-puhelimella kansliaan. Helppoa, eikö totta? No, voihan niitä hevosia tulla laukaten maaliin vaikka viisi yhtä aikaa, joten kaverin kanssa tämä homma on kyllä helpompaa. Tällaisessa tapauksessa katsotaan ensimmäiselle hevoselle tuloaika ja muut sitten järjestyksessä sekunnin välein.
Sykeportilla on hieman enemmän tehtävää, siinä kirjataan myös ensin sisääntulo (joka ilmoitetaan kanslialle), mutta tauon ollessa kyseessä siinä myös kirjoitetaan pienelle lapulle kanslian ilmoittama seuraavalle etapille lähtöaika, joka annetaan ratsukolle sen poistuessa (hyväksytystä) tarkastuksesta. Tällä pisteellä toimii sama ruuhkaohje kuin maalissakin, ensimmäiselle katsotaan aika ja seuraaville tästä sekunnin välein. Kaverista on tässäkin kovasti hyötyä, kaikki ratsastajat eivät muista lappua pyytää niin siinähän sitten kirmaat niiden perässä pitkin huoltoaluetta.

Sykeportin henkilö kököttää kuvassa koivun alla (Liesjärvi 2015)

Liikenteenohjaus
Ainakin omasta mielestä tylsin paikka, ohjaat saapuvia kilpailijoita parkittamaan tiiviisti ja sitten juokset perässä kun ne ajavat aivan eri suuntaan kuin mitä olit ohjeistanut. Jos olet virtuoosimainen tetriksen pelaaja, siitä taidosta on hyötyä tässä hommassa sitä enemmän mitä vähemmän on parkkitilaa.

Buffetin tiskin takaa voi löytyä mitä vaan (Kuuma Halloween 2015)

Buffetti
Kisojen leppoisin pesti, sen kun keittelet kahvia ja toimihenkilösoppaa, rahastat asiakkaita ja teet laadunvalvontaa maistelemalla tuotteita koko päivän. Toki buffa saatetaan perustaa mitä eksoottisempaan paikkaan, joten satunnainen rankkasade, lumituisku tai ampiaisparven hyökkäys saattaa hiukan latistaa tunnelmaa.

Reittiselostus menossa (Liesjärvi 2015)

Reittimestari
Varmasti kisojen fyysisesti rankin homma, ajat kisareitit ja hyppäät autosta pois n. tuhat kertaa sitoaksesi reittimerkin puun oksaan tai sitten paukutat sen kepukkaan kiinnitettynä maahan. Ja luultavasti kisojen päätytyyä ajat samat reitit ja hyppäät taas sen tuhat kertaa autosta poimimaan reittimerkit pois.
Reittimestari pitää myös joka luokalle oman reittiselostuksen n. 45minuuttia ennen luokan lähtöaikaa.

Kanslia
Kisapäivän hermokeskus, jossa tapahtuu kaikki ja tietysti yhtä aikaa. Aamulla otetaan ilmoittautuvat ratsastajat vastaan, tarkistetaan rokotukset (onneksi vain hevoselta) ja annetaan ratsastajalle kisakansio, jossa on numerolappu ratsastajalle ja huoltajalle sekä kartat ja eläinlääkärin tarkistuslomake.
Kilpailun kuluessa otetaan ylös ratsukoiden tauolle saapumiset ja tieto jatkamaan pääsystä. Equipe, tuo vihattu ja rakastettu ohjelma laskee kaiken puolestasi, mutta saattaa myös jumittaa tai pyörtyä juuri ratkaisevalla hetkellä. Silloin kun homma toimii, se menee suunnilleen näin: ensin merkataan taukoportin ilmoittama saapumisaika. Seuraavaksi merkataan sykeportille saapumisaika. Tässä kohtaa Equipe kertoo jos ratsukko on muninut liian kauan huilaamassa (=hylky). Sitten odotellaan vielä syke, raja on 64 ja Equipe kyllä tietää senkin, että jos meni yli niin otetaan hetken päästä uusi yritys mikäli 20 minuutissa on vielä minuutteja jäljellä. Hyväksytyn tarkastuksen jälkeen Equipe kertoo ratsukon seuraavalle etapille lähtöajan 30 tai 40 minuutin tauon jälkeen. Tämä kerrotaan la-puhelimen välityksellä sykeportille, joka antaa tiedon ratsastajalle. Maaliin saapuvilla ratsukoilla taas on 30 min aikaa saapua lopputarkastukseen, mutta tarkastus pitää läpäistä kerrasta.
1-tason luokat ovat helppoa kamaa kun kaikki hyväksytyn tuloksen saaneet ovat samanarvoisia. 3-tasolla nopeusluokissa maaliintulojärjestys kertoo palkittavat. 2-tasolla on mahdollista käyttää pisteytystä, jossa pisteet määräytyvät nopeuden ja palautumisen perusteella. Kiva pikku lisä kanslian kiireellisimpään aikaan on tämä pistelasku kyllä.
Tätä prosessia toistetaan koko kisapäivä kunnes viimeinenkin ratsukko on kirjattu saapuneeksi ja tarkastetuksi. Samalla kirjataan tuloksia myös hevosten kilpailukirjoihin sekä kirjoitetaan kunniakirjoja ja katsotaan palkintoruusukkeet sekä palkinnot. 
Loppupäivästä kun kansliassa tehdään kaikkea edellämainittua yhtä aikaa, loppupäivästä alkavat kilpailijat vielä palauttaa kilpailukansioitaan ja nekin pitäisi tarkistaa että kaikki sinne kuuluva on myös siellä seuraavaa käyttökertaa varten.

Ja sitten kun tähän hommaan hurahtaa pahemman kerran kuten esim. allekirjoittanut, on mahdollista kouluttautua tuomariksi tai stewardiksi. Se tapahtuu käymällä ensin koulutus (joita on viime aikoina ollut harmillisen vähän) ja tekemällä vaaditut harjoittelut kisoissa. Mutta se on jo toinen stoori, palataan siihen sitten myöhemmin!

Oikeaoppinen hevoskauppa (ja sitten tämä meikäläisen tapa)

Tepan ostajat olivat kuunnelleet hyviä neuvoja ja tekivät kuten fiksu hevosenostaja tekee, eli käyvät kokeilemassa kentällä ja maastossa, teettävät eläinlääkärintarkastuksen, tekevät hevosesta ajoissa riittävän tarjouksen ja maksavat hevosen noudettaessa. Näinhän se kannattaisi aina tehdä, lopputulos on varmemmin halutun kaltainen.

Vaan mitä tekee meikäläinen, ihastuu hevoseen kuvan ja videon perusteella, maksaa kauppasumman tuntemattoman ihmisen tilille toiseen päähän suomenmaata, tilaa hevoselle rekkakyydin läheiselle raviradalle ja istuu aamuyöllä raviradan parkkipaikalla kynsiään purren jännittämässä että millainen peto sieltä rekasta putkahtaakaan. 
No, hyvinhän siinä kävi, mutta älkää lapset tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon :)

Tarkoituksenani oli tosiaan vähentää treenattavien hevosten määrää yhteen, jotta aika ja jaksu riittäisi paremmin. Samalla mielessä kyti sama tauti kuin joka kevät; varsakuume. Että jos ostaisi/liisaisi/lainaisi/varastaisi jostain tamman jonka astuttaisi Vilskeellä.
Viimeistään tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää pitää kaikki hevosenmyyntisivustot visusti kiinni, mutta tokihan niitä piti hiukan kurkata jotta tietää missä hinnoissa liikutaan jos sitten ehkä joskus mahdollisesti. Ja sitten sieltä pisti silmään 6-v kulomusta sh-tamma. Ei olisi pitänyt soittaa, mutta soitin kumminkin. Terve, täysipäinen, hyväajoinen. Just kuin meille tehty, nuorikin vielä niin varsomisvuoden jälkeen vielä paljon aktiivivuosia jäljellä. No, helkkarin kaukana, ei millään viittis ajella Ruukkiin noutamaan. Seuraavana päivänä FB:ssä ilmoitus kimppakyydistä Rovaniemi - Oulu - Seinäjoki - Tampere - Helsinki. Jos tämä ei ole merkki universumilta, niin mikä sitten?

Tässä välissä toki käytiin myös melkoinen vääntö isännän kanssa, kovasti perustelin hänelle miksi juuri tämä tamma nyt vaan pitäisi saada. Hän sanoi painavan sanansa, eli EI missään tapauksessa. Ja tuolla se Hilima nyt mutustelee heiniä tarhassa.

Pieni takapakki suunnitelmiin kyllä tuli, eli kaikenlaiset astutussuunnitelmat kiellettiin aivan täysin totaalisen ehdottomasti. No, mitenkäs se Mamba taas lauloikaan? "Vielä on kesää jäljellä..."

Se oli sittenkin cushing?

Pian on vuosi Bocun kaviokuumeilusta. Sitä puoli vuotta aiempi lievä kipuilu sekä oikein kunnon kaviokuume viime tammikuussa lähtivät molemmat alulle rokotuksen jälkeen. Tätä eläinlääkärinkin kanssa pohdittiin ja hänkin sanoi taudin yleensä liittyvän johonkin aineenvaihdunnan ongelmiin tai muuta sellaista. Kuitenkaan cushingin taudista ei silloin tullut puhe eikä vuosi sitten oireitakaan ko. tautiin ollut kuin tuo kaviokuume.
Vuoden mittaan Boculle on kuitenkin ilmestynyt noita oireita yksi kerrallaan, ensin talvikarva, joka lähti vasta heinäkuussa. Tästä syytin kylmää alkukesää. Sitten selän lihasten putoaminen (johon taas selityksenä sairasloma ja ratsastamattomuus) sekä rasvakertymät hännänjuuressa ja niskassa. Nyt syksyllä on juominen lisääntynyt ja sitä myöten pissaaminen. Myöskin tietty apaattisuus on tullut kuvaan, vaikka Bocu onkin welshinä sieltä leppoisammasta päästä niin sitä vuosia seuranneena selkeä ero on esim. viime kevääseen, vaikka poni oli silloin vielä toipilaana.
Näillä oireilla päätettiin eläinlääkärin kanssa kokeilla cushing-taudin lääkitystä ja katsoa onko siitä apua.
Netistä aiheesta löytyy tietoa mm. Vetcaren sivuilta:

Aivolisäkkeen toimintahäiriön taustaa

Hevosen aivojen pohjassa sijaitsevat hypotalamus ja aivolisäke toimivat hormonituotannon säätelykeskuksena. Hormonit, jotka toimivat kemiallisina viestinviejinä, leviävät verenkierron avulla ympäri hevosen elimistöä kaikkiin kudoksiin. Terveellä hevosella hormonituotanto on tasapainossa ja hormonit säätelevät tarkasti elimistön toimintaa. Sairastuneilla hevosilla aivolisäkkeen keskilohkon toimintaa hillitsevät hermosolut surkastuvat, mikä johtaa hormonien ja muiden aineiden liikaeritykseen aivolisäkkeestä. Aineiden liikaeritys aiheuttaa taudin moninaiset oireet.

Lääkitys aloitettiin puolen tabletin annostuksella, mutta jo viikon jälkeen alkoi ei-toivottu sivuoire, ruoka lakkasi maistumasta. Tai tarkemmin ottaen vain väkirehu, aiemmin hyvin kelvannut Marstallin Vito + Force jäivät koskemattomina ruokakippoon. Annostus pienennettiin 1/4 pilleriin josta nostetaan 1/3.

Nyt lääkitystä on mennyt nelisen viikkoa ja ihmeenpää muutosta ei ole vielä näkynyt, tosin maastolenkillä Bocu käveli normaalin reippaasti eli "uneliaisuus" on ainkin vähentynyt. Ja tärkeintä toki on, että lääkitys estäisi uudet kaviokuumeet.

Ei menny niinko Strömsössä

Tepa tosiaan pääsi palleistaan eroon tiistaina. Ohjelmassa oli alkuun kevyesti liikutusta, viikonloppuna tarhaan ja enemmän liikutusta. Toimenpiteen jälkeinen turvotus kuitenkin sai loppuviikkoa kohden mentäessä aikaan sen, että haavakohdat nousivat hieman liikaa sivulle ja veren ja kudosnesteen poisvaluminen vaikeutui ja tavara valuikin esinahan alla joten Tepan jäljelläolevat vehkeet muistuttivat kokoluokaltaan norsun vastaavia.

Piikitetään keskittyneesti

Nyt ei näytä hyvältä

 Eläinlääkäri kävi maanantaina katsastamassa tilanteen ja totesi itse leikkauskohdan turvotuksen hellittäneen mukavasti ja aukotkin olivat oikeaan suuntaan, mutta toinen oli mennyt umpeen. Se avattiin uudelleen (ihan reippaasti sormella kaivelemalla, yök) ja hoito-ohjeeksi tarhailua ja lisää reipasta liikutusta. 
Tepa katseli Kilpistä tällä kertaa hieman epäluuloisemmin. Kuules ukko, viimeksi kun sä tökkäsit mua tolla piikillä niin mä heräsin ilman palleja...
Penisiliinikuuria pidennettiin myös jokusella päivällä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.
Liikutus on 20 minuuttia reipasta juoksutusta kaksi kertaa päivässä. Käytännössä aamulla ennen töihin lähtöä ja sitten iltasella töistä tullessa. 

Taash mä oon gännissä

Jo alkaa turvotus laskemaan

Murheita vedestä, sekä juodusta että taivaalta tippuneesta

Keskiviikkona ratsastin Tepalla kentällä ja tällä kertaa meni tosi hyvin. Käynnissä tehtiin siirtymisiä ja ravissa myös isolla ympyrällä. Ravi pysyi tosi rauhallisena ja Tepa taipui hyvin, lampaankarvasatulallakin oli mukava istua kyydissä.

Torstain ja perjantain liikutukset hoituivat Susannan toimesta, joten voin itse keskittyä muihin hommiin, kuten heinien hakuun, turpeen hankkimiseen ja yleiseen murehtimiseen.
Männä kesänä kun on ollut melko vetiset kelit, niin tilanne on se, että turpeen toimittajalla ei ole turvetta ja heinäntoimittajan heinät on edelleen pellossa. Kymmenen palloa hällä on mulle vielä varastossa viimevuotista heinää. 
Soittelurumban jälkeen turvekuorma on tulossa näinä päivinä ja mahdollinen heinäntoimittajakin on löytynyt. Tosin tarjolla on esikuivattua, joka ei tahdo säilyä loppuun asti syömäkelpoisena kolmen hevosen kulutuksella ja haaskoon menee melkoinen määrä, ainakin aiemmilla kerroilla näin on käynyt. Suunnitelmissa on hakea ensin yksi paali testiin ja katsoa miten käy.