Talvi alkaa

Viikko meni pakkasellisissa tunnelmissa, ensilumi satoi ja jäi maahan. Täti sai rokotuksen ja kärsi siitä monta päivää, lämpöilyä ja nivelsärkyä riitti kyllästymiseen asti. Hevoset viettivät tyytyväisenä vapaata.

Poseeraa? Miten muka?

Onko nyt hyvä?

Viikonlopun tullen oli pakko jo skarpata ja tänään viluissani laitoin Hilimalle lampaankarvasatulan ja menin humpsuttelemaan kentälle. Kenttä on yllättävän hyvässä kunnossa, ei yhtään jäässä vaikka piha on kokonaan kuin asvalttia. Veivattiin siinä alkuun notkistelua volteilla ja pohkeenväistöillä. Sitten tehtiin ravi-käynti-siirtymisiä ja lopuksi ravia pääty-ympyrällä. Kun tädin sisuskaluja oli riittävästi vatkattu, käytiin vielä metsässä lampsimassa pieni lenkki.

Turvenaama

Hiliman jälkeen nappasin heti Lissun mukaani ja käytiin kävelemässä n. 2,5km metsälenkki. Hilimakaan ei itkeskellyt perään sen kummemmin kun heitin sille heinäkasan eteen. Lissu oli alkuun tiellä kävellessä pörhäkkänä, otti muutaman juoksuaskeleenkin välillä siinä rinnalla kävellessä mutta kun päästiin metsään, niin poluilla käveltiin sitten peräkanaa kaikessa rauhassa. Muuten ihan kiva lenkki, mutta ratsastukseen soveltuva vaatetus oli metsässä rämpimiseen suurimmalta osin aivan liikaa. Höyry vaan nousi takinkauluksesta kun päästiin takaisin.

Bocu pääsi taas kärryjen eteen, ikävästi tuli tilsaa rengaskenkään vaikkei lunta ollut kuin nimeksi. Kävin sitten muutamaan otteeseen naputtamassa ne vasaralla pois.

Ensi viikolle pitääkin tilata kengittäjä että saadaan hevosille nastat alle. Jäätynyt metsäpolku oli mäkikohdissa melkoisen liukas kengän alla, vaikka muualla vielä tossu pitääkin.

Murheita vedestä, sekä juodusta että taivaalta tippuneesta

Keskiviikkona ratsastin Tepalla kentällä ja tällä kertaa meni tosi hyvin. Käynnissä tehtiin siirtymisiä ja ravissa myös isolla ympyrällä. Ravi pysyi tosi rauhallisena ja Tepa taipui hyvin, lampaankarvasatulallakin oli mukava istua kyydissä.

Torstain ja perjantain liikutukset hoituivat Susannan toimesta, joten voin itse keskittyä muihin hommiin, kuten heinien hakuun, turpeen hankkimiseen ja yleiseen murehtimiseen.
Männä kesänä kun on ollut melko vetiset kelit, niin tilanne on se, että turpeen toimittajalla ei ole turvetta ja heinäntoimittajan heinät on edelleen pellossa. Kymmenen palloa hällä on mulle vielä varastossa viimevuotista heinää. 
Soittelurumban jälkeen turvekuorma on tulossa näinä päivinä ja mahdollinen heinäntoimittajakin on löytynyt. Tosin tarjolla on esikuivattua, joka ei tahdo säilyä loppuun asti syömäkelpoisena kolmen hevosen kulutuksella ja haaskoon menee melkoinen määrä, ainakin aiemmilla kerroilla näin on käynyt. Suunnitelmissa on hakea ensin yksi paali testiin ja katsoa miten käy.

Maanantain treenit kentällä

 Koska oli tuulinen päivä, Lissu käveli kuin vietereillä ja pihalla polkupyörillä ajavat pojat olisivat yhtää hyvin voineet ajaa panssarivaunuilla. Niitä piti sitten tuijottaa silmät tapillaan samoin kuin marjapuskasta viinimarjoja napsivaa isäntää.
Päätin sitten tyrmätä arvon neidin jollain tosi booring kouluratsastuksella. Mentiin suurta ympyrää ensin käynnissä, tehtiin siirtymisiä lähes pysähdykseen asti ja taas niin reippaaseen käyntiin kuin mitä kintuista sai venymään. Pihalla majailevat kummajaiset menettivätkin pian kiinnostuksensa ja päästiin tekemään samaa harjoitusta ravissa.
Tehtiin myös pohkeenväistöä samalla ympyrällä, sekin meni ihan mukavasti ja jopa molempiin suuntiin.

Harjoitusravi on ollut Lissulle kovin vaikeaa, aina kun istun alas harjoitusraviin, se alkaa hepuloida laukannostoa, heittelee päätään ja alkaa peitsata. Tänään harjoiteltiin sen verran tuossa samalla ympyrällä, että mentiin ihan pieni pätkä ravia, siitä ääniapuja apuna käyttäen käyntiin, siitä pysähdys, käyntiin ja taas raviin. Kun pidin ohjilla pidättämisen mahdollisimman pienenä, alkoi homma onnistua kerta kerralta paremmin, Lissu tottelee ääniapuja kuitenkin hyvin ja kun pääsin sitä kehumaan niin se alkoi rentoutua. Hermostuessaan se menee kovaksi suusta ja jäykäksi kaulasta, mutta näin saatiin mentyä monta mukavaa pätkää ihan rauhallista ravia.

Tepan kanssa menin lampaankarvasatulalla, ensin mentiin samaa perusharjoitusta kuin Lissulla viikonloppuna, mutta ravissa se ei ottanut onnistuakseen. Herra vaan letkutteli menemään ja kiihdytti vauhtia mtä enemmän pippeli läiski kylkiin. Vatsakin oli kuralla ja muutenkin hermostuneen oloinen koko yksilö. Mentiin sitten siirtymisiä ympyrällä ja meno alkoi rauhoittua ja lopuksi päästiin tekemään ihan kivasti myös alun harjoitusta. 
Saakohan jostain ostaa kalukukkaroita hevoselle? Jos rullais sen pippelin pois tieltä?

Taas tuli törsättyä

Olen jo pitkään himoinnut lampaankarvasatulaa ja jokin aika sitten Horzelta tuli joku mainosposti jossa luvattiin merkkituotteet -30%. Tilasin sitten Christ Premium Plus -satulan, jossa on edessä toppaukset jotka estävät ratsastajan luisumista eteenpäin. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen olen todella tyytyväinen ostokseeni. Satulassa on mukavan pehmeä ja yllättävän tukevaa istua. En ole laittanut siihen vielä jalustimia koska olen ratsastanut sillä vain kentällä ja käsittämtöntä kyllä, meikäläisen järjettömästä tarvikevarastosta ei löydy kuin webberssejä, jotka eivät käy tuohon satulaan.

Toinen postin tuoma ilon aihe on Ruuhkavuosiratsastajan Äiti ratsastaa nyt -paita. Olisin jo aiemmin tilannut sellaisen, mutta juuri tuolla tekstillä olevat paidat olivat loppu. Kiitos Facebookin, tieto uusista teknisistä t-paidoista samalla tekstillä tavoitti minutkin ja tilaus lähti heti. Paita istuu hyvin ja oli mukava päällä tämän päivän ratsasteluissa.

Näin juhannuspäivänä oli pitkästä aikaa aikaa ratsastaa molemmat hevoset ja aloitin ensin Lissun kanssa. Koska kiivetessäni Lissun selkään oli muu perhe kömpinyt vasta aamupalalle, ei kuvia ole tarjolla tuota paita-ihkutus-selfietä lukuunottamatta.

Lissulla on ollut työnteossa muutaman viikon tauko, ensin lomareissun takia ja sitten odoteltiin vielä kengitystä viikon verran. Ei sillä etteikö kengittäjä tulisi kun pyydetään, mutta  telepaattista yhteyttä meillä ei vielä ole eli tädin tarttis muistaa lähettää se tekstari.

Tehtiin siinä perusasioita eli pysähdyksiä käynnissä ja haettiin käyntiin tasaista tahtia ja liikettä selän läpi. No ei onnistunut. Paitsi toki pysähdykset, mutta ei muuta kuin seuraavaan tehtävään. Jospa se sitten menis paremmin. Väistettiin pohjetta uran sisäpuolelta uralle, jees, tää me osataan. Hyvin meni kumpaankin suuntaan.
Ravia mentiin pääty-ympyrällä ja tapeltiin siitä, että saako suulla muljata ja kuolainta purra ja tillitellä taivaalle. Lopputulos 50/50 mukavan rentoa ja tahdikasta ravia kuolaintuella sekä edellämainittua vimputusta. Alkutilanteeseen verrattuna sen verran positiivistakin kehitystä on tapahtunut, että kaasu ei hirtä enää pohjaan vaan roppa ravaa tasaista tahtia pikku pään duunatessa omiaan siellä riukukaulan päässä.
Lopuksi vielä muutama epäonnistunut laukannosto ja vielä ravailua ja loppukäynnit. Huomaa että neidillä on ollut ohjelmassa lomailua ja laiskottelua.

Tepan kanssa menin lampaankarvasatulalla. Aloitettiin pienellä kuvaussessiolla koska pahaa-aavistamaton mieheni sattui juuri parahiksi tulemaan pihalle kun olin ähertämässä pallilta satulaan. Pienen neuvonpidon (kinuamista, kiristystä ja uhkailua) jälkeen otettiin muutama kuva joista löytyi jopa jokunen julkaisukelpoinen.
Kiukkuisen isännän marssittua matkoihinsa keskityttiin tekemiseen. Alkuun pysähdyksiä, meillä alkaa olemaan aikas kivasti jarrut! Vielä kun paikallaan voisi seistä kahta sekuntia pidemmän ajan, niin olis kiva.
Tepankin kanssa väistettiin pohjetta. Ensin uran sisäpuolelta uralle, sitten peffaa uralta ulospäin ja vielä ympyrälläkin jonkinlaista yritystä.
Ravissa tehtiin siirtymisiä käyntiin pitkän sivun keskellä.
Sitten alkoikin sataa ja meinasin, että johan sitä tulikin tehtyä yhdelle päivälle.

Tepan edistyksestä sen verran, että alkuun vaivannut kompurointi on loppunut kokonaan ja tosiaan jarrut alkavat pikkuhiljaa toimia paremmin. Hyvähyvä.