lauantai 22. joulukuuta 2018
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
Halloween-kisat Liedossa
27.10 oli taas perinteisten Halloween-kisojen aika. Alunperin ne piti pitää Lohjalla, mutta ikävä kyllä viimevuotisten useiden väärinkäsitysten vuoksi suunnitelma ei onnistunutkaan. Onneksi Majatallin väki riensi hätiin ja kisat saatiin siirrettyä Lietoon.
Viime vuonna osallistujia oli Kuumassa niin paljon että piti oikein pähkäillä mihin kaikki saadaan mahtumaan.
Tänä vuonna ei ollut sitä ongelmaa.
Ilmoittautumisajan päättyessä listalla oli 15 nimeä. Järjestysporukassa mietittiin järjestetäänkö koko kisaa lainkaan, päätettiin kuitenkin järjestää koska kilpailijat olivat jo todennäköisesti nähneet vaivaa pukujen hankkimisessa. Myöskin seikka mitä monikaan ei taida tietää, todella iso osa järjestelyistä on jo tehty kun ilmoittautumis- ja varsinkin jälki-ilmoittautumisaika päättyy.
Loppuviikosta saatiin vielä isku vyön alle, 4 osallistujaa peruutti tulonsa. Pettymys oli melkoinen.
Kaikeksi onneksi poisjääneet olivat 1-tasolta isoimmasta porukasta ja meille jäi 3 virallista luokkaa.
Tällä kertaa olin TPJ:n roolissa, Minna oli luvannut vaihteeksi olla kansliassa. Keräsin aamulla Kaijan kamoineen mukaan ja ajelimme Lietoon, perillä olimme hyvissä ajoin ennen kanslian avautumista 7:30. Majatallin väki oli jo laittanut kisakeskuksen kuntoon, veimme paikalle vielä hiukan lisää koristeita ja kanslia- sekä buffettikamat.
Keli oli onneksi kuiva mutta aivan helkkarin kylmä. Aukealla puhaltava viima jähmetti ainakin toimihenkilöt tehokkaasti. Tosin huomasin, että naamamaali suojasi kasvoja kylmältä melko tehokkaasti. Kyllä kannatti panostaa :)
Pisin luokka oli 52km ja siinä 3 osallistujaa. Startti tapahtui klo 9, reitti koostui kahdesta 26km loopista joiden välissä oli 30min tauko. Kaikki ratsukot pääsivät jatkamaan toiselle lenkille, josta yksi kuitenkin palasi takaisin hevosen pysähdyttyä. Hevostarkastuksessa ei onneksi löydetty mitään hälyttävää ja ratsukko pääsi lähtemään kotimatkalle. Ikävä kyllä myös molemmat maaliin asti päässeet ratsukot hylättiin lopputarkastuksessa.
Kakkostason lyhyempi luokka oli 38km ja siinä oli neljä osallistujaa. Myös tässä luokassa oli kaksi looppia, koska pisin kerralla ratsastettava lenkki voi olla 32km. Välissä tässäkin puolen tunnin tauko. Kaikki pääsivät toiselle lenkille ja hyväksytyn tuloksen sai kolme ratsukkoa.
1-tason luokka oli pituudeltaan 19km ja kaikki startanneet saivat hyväksytyn tuloksen.
Lisäksi palkittiin vielä paras puku, tällä kertaa jaettuna kahdelle ratsukolle.
perjantai 5. lokakuuta 2018
Laitilan kisat
Majatallin peruutettua Liedon kisat rallien takia kilpailukalenteri näytti aika surulliselta. Sitten saatiin viestiä Laitilasta että pellot on puitu ja kilpailut voitaisiin pitää Sumaran nimissä siellä. No, tottahan sitä sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen, heräteltiin keväällä perustettu FB järjestelyryhmä eloon ja hommat pyörimään.
Herätyskello pirahti klo 5, heivasin koirat pissalle ja hevoset tarhaan, kiskoin Millan ylös sängystä ja Kaija ja Eikku kurvasivat pihaan. Tavaroiden lastaus autoon ja nokka kohti Laitilaa.
Puolentoista tunnin huristelun jälkeen olimme perillä ja samoilla hetkillä saapuivat muutkin toimihenkilöt. Rivakasti viriteltiin kanslia ja kisakeskus käyttöön, paikkana Laitila on tosi kiva kun koko alueen näkee yhdellä silmäyksellä ja tilaa riittää. Ilmoittautuneita koko kilpailuun oli 20 kpl, joista 3 perui tulonsa joko oman tai hevosen sairastumisen takia.
Kilpailijoita alkoi saapua paikalle ja klo 9 starttasi ensimmäinen luokka, taso 3.1 80km. Lähtijöitä oli 3 eli kyseessä oli virallinen luokka. Samassa porukassa starttasi myös luokka 2, jossa oli vain yksi osallistuja.
Harmillisesti luokan 2 osallistujan matka katkesi ensimmäiselle tauolle, mutta luokan 1 kaikki osallistujat pääsivät maaliin asti ja saivat hyväksytyt tulokset. Loppujen lopuksi koko kisassa oli yksi ainoa hylätty tulos.
Pohjat reiteillä olivat kuulemani mukaan tosi hyvät, sadetta on piisannut teitä pehmittämään ja Destia oli lanannut tiet juuri ennen kisaa. Kilpailijat tuntuivat kaikki olevan pohjiin tyytyväisiä ja näkyihän se myös kilometriajoissa sekä hylkäyksien vähyydessä. Luojan kiitos kelikin oli mitä mukavin, kirpakkaa puolipilvistä syyssäätä ilman sadetta.
Kisojen teemana oli taide ja käsityöt, palkintoina oli Sissi Kähkösen maalaamia tauluja, meikäläisen valopulloja sekä suklaata.
Iltapäivän puolella alkoi luokkia tulla maaliin, palkintojenjaot saatiin mukavasti pidettyä ilman suurempia odotteluja ja lopulta viimeinenkin luokka saatiin palkittua. Nopeiden suoritusten johdosta kisat taidettiin saada pakettiin ennätysajassa ja pian Skoda kiisikin kohti kotia.
Reissussa mukana ollut Milla kuvaili koko päivän videopätkiä ja ottai hiukan valokuviakin. Videoista tehtiin kooste kisapäivästä Sumaran YouTube-kanavalle.
Pitkään tässä ei laakereillaan levätä, halloween-kisat saatiin siirrettyä Lohjalta Lietoon ja niihin on enää vajaa kuukausi aikaa. Kutsut ovat jo valmiina ja suunnittelut täydessä käynnissä.
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
Kouvolan kisat
Lauantaina 25.8 oli jälleen aika kääntää auton keula kohti Kouvolan Sippolaa, tänä vuonna luvassa oli 3-tason kisat. Ilmoittautuneita 25kpl, eli ihan mukava määrä.
Minna kaarsi pihaan kymmenen maissa, pakkasimme autoon kansliakamat ja meikäläisen kamat. Kaija vielä kyytiin naapurista ja matkaan. Välitauko perinteisesti Kausalan Matkakeitaalla (suosittelen!) ja sitten oltiinkin jo perillä.
Minä ja Kaija lähdimme merkkaamaan reittejä tallinpitäjä-Annan kanssa kun Minna jäi vetämään starttikurssia. Merkattavana oli tällä kertaa 16km, 26km ja 32 km lenkit, kaverina iso liuta hirvikärpäsiä, yök. eitit olivat yhtä kivat kuin aiempinakin vuosina ja pohjat todella hyvät. Soraisia kohtia vain muutamassa paikassa.
Useampi tunti siinä vierähti ja palatessamme oli Minna jo saanut kurssin päätökseen ja lähdimme vielä laittamaan kisakeskusta kuntoon.
Jokin epäilys kyti Minnalla koskien kelloja ja päätimme kokeilla varmuuden vuoksi että ne toimivat. Noh, mokomat rakkineet vilkuttivat pelkkää vuosilukua. Ohjekirja oli kadonnut edellisen kaukosäätimen myötä, joten ohjelmointi jäi seuraavalle päivälle.
Tallikämpässä vielä iltapalaa ja muutama siideri, väsynyttä höpinää ja unten maille.
Sunnuntaiaamuna kello soi kuudelta, aamupalat naamaan ja kisakeskukselle. Minna lähti hoitelemaan hevostarkastusta ja minä ja Kaija laitoimme kanslian kuntoon ja otimme ilmoittautuneita vastaan. Kellotkin saatiin kuosiin kun Heidi saapui stewardoimaan ja toi käyttöohjeen.
Keli pysyi mukavana koko päivän, sopivan viileää ja aurinkokin pilkahteli muutaman kerran. Kerrankin Equipe toimi kiltisti ja sain tulostettua pitkille matkoille jopa väliaikatuloksia. Hylkäyksiä tuli vähän, todennäköisesti mukavasta kelistä ja hyvistä pohjista johtuen.
En ainakaan huomannut että hevostarkastuksessa olisi ollut isoa ruuhkaa, eli tauolle- ja maaliintulot osuivat mukavasti limittäin.
80km voittajaratsukko suoritti reitin ajassa 5:30:57 keskinopeudella 14,5km/h ja muutkin luokassa startanneet saivat hyväksytyn tuloksen.
Pikkuhiljaa luokkia saatiin maaliin ja palkittua ja viiden jälkeen saatiin alkaa pakkailemaan tavaroita kotimatkaa varten.
Paikallinen järjestäjäväki oli innoissaan ja tyytyväisiä ja ensi vuoden kisoja suunniteltiin jo kovasti. Toivottavasti myös silloin riittäisi kisaajia pidemmille matkoille. Paikkanahan Kunnalan Marja ja Matkailu on tosi kiva, vuoden aikana karavaanarialueelle oli ilmestynyt pari uutta majoitusmökkiä eli yönkin yli majoittuminen onnistuu mukavasti.
Kotona oltiin yhdeksän jälkeen illalla ja kaaduinkin melkein suoraan sänkyyn.
maanantai 30. heinäkuuta 2018
Hellettä piisaa, helpotusta viilennyssumuttimella (video)
Tuskallisen helteilyn jatkuessa aina vaan aloin kiikuttaa hevosia päivällä sisään jäähtymään. Kengittäjäkin kävi, eipä käy kateeksi nuo hommat tällä helteellä.
Facebookin Talliniksit-ryhmässä Kaisu oli viritellyt hevosilleen samanlaisen viilennyssumuttimen kuin etelän lomakohteissa käytetään esim. ravintoloiden terasseilla.
Pikaisella googletuksella löysin saman vimpaimen Raision Bauhausista ja n. vuorokauden kinuamisen ja maanittelun jälkeen kipaisimme sellaisen noutamassa isännän kanssa. Hintaa letkunpätkälle tuli 44,90€. Meillä on valmiina vesipiste hevosten aidassa kiinni, joten järjestelmä liitettiin siihen pikaliittimellä.
Ensin kokeiltiin virittää letku lankkuun tarhojen porttien yläpuolelle, mutta siinä menee sumua hukkaan melko paljon jos tulee pienikin tuulenvire. Seuraavana aamuna rakentelimme version 2 kolmion muotoon ja hevoset nököttivät tyytyväisenä sumussa koko päivän vaikka yleensä menevät syömisen jälkeen katoksiinsa varjoon.
Totuttaminenkin meni helposti, heitettiin heinät suihkun alle niin se oli oikeastaan siinä sitten.
Facebookin Talliniksit-ryhmässä Kaisu oli viritellyt hevosilleen samanlaisen viilennyssumuttimen kuin etelän lomakohteissa käytetään esim. ravintoloiden terasseilla.
Pikaisella googletuksella löysin saman vimpaimen Raision Bauhausista ja n. vuorokauden kinuamisen ja maanittelun jälkeen kipaisimme sellaisen noutamassa isännän kanssa. Hintaa letkunpätkälle tuli 44,90€. Meillä on valmiina vesipiste hevosten aidassa kiinni, joten järjestelmä liitettiin siihen pikaliittimellä.
Ensin kokeiltiin virittää letku lankkuun tarhojen porttien yläpuolelle, mutta siinä menee sumua hukkaan melko paljon jos tulee pienikin tuulenvire. Seuraavana aamuna rakentelimme version 2 kolmion muotoon ja hevoset nököttivät tyytyväisenä sumussa koko päivän vaikka yleensä menevät syömisen jälkeen katoksiinsa varjoon.
Totuttaminenkin meni helposti, heitettiin heinät suihkun alle niin se oli oikeastaan siinä sitten.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Kesäkuulumisia
Pitkän hiljaisuuden jälkeen pitäisi kirjoitella myös hevosten kuulumisia. Pitkin kevättä ja alkukesää napsin kuviakin touhuiluista mutta ei ollut muka aikaa kirjoitella.
Saatuani jollain tasolla toimivan lääkityksen fibromyalgiaani (sekä Kirsin potkiessa meikäläistä persiille) tammojen kanssa päästiin aika mukavaankin vauhtiin treenailussa, tosin vain tietä pitkin laiskuuksissamme. Alkukesän helteillä tuli harjoiteltua paljon myös lammessa lutraamista, vihdoinkin Lissulle sopi mennä veteen ratsastaja selässä eikä aina niin että joudun vetämään sen perässäni. Hilima suhtautuu hommaan paljon epäileväisemmin, etujalat voi kastaa jotta ylttyy vesiheiniin mutta takajalat pysyvät rannalla mahdollisen hukkumisen estämiseksi.
Hiliman varsotusprojekti jäi viime kesänä tyngäksi johtuen omasta sairastelustani, mutta tänä vuonna hommaan ryhdyttiin astetta vakavammalla asenteella ja kesäkuun lopulla poikettiin Ypäjän hevossairaalalla kiimakontrollissa ja Hilima reissasi heti seuraavana päivänä Vihtiin Vilskeen luokse.
Homma menikin sitten ihan lortosteluksi, 8 päivän aikana Vilske astui Hiliman 4 kertaa ja ilmeisesti vieläkin olisi maittanut, mutta tulehdusriskin takia ajateltiin että nyt saa jyystäminen jo loppua.
19.7 oli kalenterissa uusi reissu Ypäjälle, jossa ultrassa näkyi pikkuinen rakkula. Vuorokausia kasassa suunnilleen 13, eli voisi vastata kyllä osumaa. Vielä tarvittiin uusi reissu jotta saadaan varmempaa tietoa tai ainakin komennus uuteen astutusreissuun.
Tänään käytiin sitten aamusella vielä pyörähtämässä Ypäjällä ja varsa siellä hiliman mahssa tosiaan kasvaa :) Alkio oli hieman oudon mallinen, soikea, joten käydään vielä kertaalleen varmuuden vuoksi tarkistuttamassa ettei siellä ole kaksosia jotka olisivat niin lähekkäin että näyttävät yhdeltä alkiolta.
Saatuani jollain tasolla toimivan lääkityksen fibromyalgiaani (sekä Kirsin potkiessa meikäläistä persiille) tammojen kanssa päästiin aika mukavaankin vauhtiin treenailussa, tosin vain tietä pitkin laiskuuksissamme. Alkukesän helteillä tuli harjoiteltua paljon myös lammessa lutraamista, vihdoinkin Lissulle sopi mennä veteen ratsastaja selässä eikä aina niin että joudun vetämään sen perässäni. Hilima suhtautuu hommaan paljon epäileväisemmin, etujalat voi kastaa jotta ylttyy vesiheiniin mutta takajalat pysyvät rannalla mahdollisen hukkumisen estämiseksi.
Hiliman varsotusprojekti jäi viime kesänä tyngäksi johtuen omasta sairastelustani, mutta tänä vuonna hommaan ryhdyttiin astetta vakavammalla asenteella ja kesäkuun lopulla poikettiin Ypäjän hevossairaalalla kiimakontrollissa ja Hilima reissasi heti seuraavana päivänä Vihtiin Vilskeen luokse.
Homma menikin sitten ihan lortosteluksi, 8 päivän aikana Vilske astui Hiliman 4 kertaa ja ilmeisesti vieläkin olisi maittanut, mutta tulehdusriskin takia ajateltiin että nyt saa jyystäminen jo loppua.
19.7 oli kalenterissa uusi reissu Ypäjälle, jossa ultrassa näkyi pikkuinen rakkula. Vuorokausia kasassa suunnilleen 13, eli voisi vastata kyllä osumaa. Vielä tarvittiin uusi reissu jotta saadaan varmempaa tietoa tai ainakin komennus uuteen astutusreissuun.
Tänään käytiin sitten aamusella vielä pyörähtämässä Ypäjällä ja varsa siellä hiliman mahssa tosiaan kasvaa :) Alkio oli hieman oudon mallinen, soikea, joten käydään vielä kertaalleen varmuuden vuoksi tarkistuttamassa ettei siellä ole kaksosia jotka olisivat niin lähekkäin että näyttävät yhdeltä alkiolta.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Nordic-Baltic Championships Jämsä 15.-17.6
Tänä vuonna oli Suomen vuoro järjestää NBCH-kisat ja ne otti järjestettäväkseen Riemuratsukot, paikkana Morva Jämsänkoskella. Ilmoittautuneita oli Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta ja Virosta. Kansalliset luokat mukaan luettuna yli 60 hevosta, melkoinen määrä suomen mittakaavassa siis.
Alunperin meitä oli tarkoitus lähteä apukäsiksi kolme henkilöä, mutta erinäisten esteiden jälkeen ajelin Jämsään yksikseni perjantaina aamupäivästä.
Tehtävästäni tiesin sen verran että kansliaan ollaan menossa, KV-luokkien osalta paikalla oli erillinen automaattinen tulospalvelu jolle piti pitää backuppia sekä kansallisten luokkien tulospalvelu kokonaisuudessaan.
Pääsin perille tallialueena toimivalle Lampisten tilalle puolilta päivin ja kansliassa oli jo jonoksi asti ilmoittautuvia. Avustelin siinä kolmantena pyöränä, välissä poikettiin hiukan tulostinkaupoilla ja taas päivystettiin kansliassa kunnes hevostarkastukset alkoivat klo 16. Sinne sain pestin numeronpiirtäjäksi tarkastettujen hevosten kankkuihin, samalla oli kiva seurata tarkastusten kulkua.
Ikävä kyllä muutama suomalaisratsukko ei saanut lähtölupaa josta seurasikin melkoinen polemiikki myöhemmin SM-kisastatuksen tiimoilta.
Tarkastusten loputtua olin vielä hetken tallialueella valvojana jonka jälkeen ajelin kisakeskukseen Morvaan laittamaan kansliaa kuntoon. Majatalo Morvan pihapiiri on todella kaunis ja sopi hyvin kisakeskukseksi, tilaa oli hyvin huoltoalueelle ja hevostarkastus oli kauniilla nurmikentällä. Kansliatilana toimi kellarikerroksen autotalli jossa oli mukavasti tilaa eikä lämpökään noussut hikiseksi päivän aikana.
Auttelin vielä doping- ja hoitokarsinoiden fiksaamisessa ulkomaisen eläinlääkärin toiveiden mukaiseksi ja lopulta kello näytti puoltayötä kun ajelin majoituspaikkaani Lampisille.
Aamulla herätys oli klo 5 ja aluksi menin avustamaan seuranta-ja ajanottolaitteiden toimittamisessa ratsukoille. Ilma oli onneksi kaunis ja aurinkoinen, ensimmäinen luokka starttasi klo 06:00 ja seuraavat siitä puolen tunnin välein.
Seuraavaksi ajelin Morvaan ja pyöräytettiin kanslia käyntiin. Sain kavereita kaksin kappalein, joten homma oli mukavasti hallussa. Lisähommaksi saimme hoitaa palkintojen (arvo yli 9000€, huikeaa!) jakamisen luokittain valmiiksi. Onneksi Börjes oli lahjoittanut isoja kasseja jotka laitettiin jonoon osallistujamäärän mukaan luokittain ja vähennettiin sitten lukumäärää hylättyjen mukaan pitkin päivää.
Jämsän reitit ovat tunnetusti suurilla korkeuseroilla varustetut, itseä pelotti jo autollakin ajaa niitä mäkiä :D. Tähän lisättynä kuuma kesäkeli näkyi kyllä tilastoissa, hylättyjä tuli melko paljon. Senioreiden PM-luokassa kaksi Norjan ratsukkoa pelasi upporikasta tai rutiköyhää tulemalla maaliin todella reippaasti mutta valitettavasti molemmat hylättiin lopputarkastuksessa. Lopulta luokkia alkoi tulemaan valmiiksi ja palkintojenjaot totetutettiin niin, että kolme parasta palkittiin ruusukkein ja PM-luokat sitten kokonaisuudessaan ennen iltajuhlan alkua.
Mieltä lämmitti myös kovasti 69-vuotiaan Ritva Lampisen eli Mummelin hyväksytty suoritus 80km matkalla, jota hän ratsasti pojantyttärensä kanssa.
SM-luokkien palkinta taas meni aivan farssiksi. Yleisissä kilpailusäännöissä lukee, että SM-tittelistä voidaan kilpailla jos kilpailuun osallistuu minimissään 5 ratsukkoa, muussa tapauksessa kilpaillaan lajimestaruudesta. Tänä vuonna oltiin erittäin iloisia että sekä senioreille että junioreille pystyttiin järjestämään omat luokkansa koska molempiin oli 5 osallistujaa.
Suomen kilpailusäännöissä ei määritellä milloin kilpailu on alkanut, mutta lajisäännöissä lukee että mikäli ratkaisua ei löydy lajisäännöistä, se voidaan katsoa FEI-säännöistä. FEI-säännöissä lukee että kilpailu alkaa tuntia ennen ensimmäistä hevostarkastusta, eli kaikki hevostarkastukseen osallistuvat ovat osallistuneet kilpailuun vaikka tulisivat hylätyksi lähtötarkastuksessa.
Näillä tiedoilla luulimme kaikki että homma on kunnossa vaikka kummastakin luokasta yksi ratsukko hylättiin alkutarkastuksessa. Asia oli vielä tarkistettu liitosta josta tuli varmistus, että näin on juu.
Jostain syystä kilpailun steward otti asiakseen alkaa muuttamaan tätä asiaa, koska hänen mielestään tässä tilanteessa piti kilpailla lajimestaruudesta. Hän alkoi itse soittelemaan liittoon (lauantaina!!) ja sai lopulta muutettua liiton kannan vaikka TPJ yrittikin asiaa myös sinnepäin selittää.
Junioreiden voittaja oli tullut jo maaliin ja kuulutettu suomenmestariksi ja vähän myöhemmin kerrottiinkin että eipäskun oletkin lajimestari. Mielestäni tämä oli melkoinen pohjanoteeraus tältä stewardilta ja liitolta.
Kilpailun loputtua oli PM-luokkien ja joukkuekilpailujen palkintojenjako sekä iltajuhla. Paikalla oli kiva orkesteri soittamassa musiikkia ja illallinen syötiin seisovasta pöydästä. Ruoka oli kertakaikkisen hyvää kuten myös tunnelma, suuri osa väestä oli vanhoja tuttuja keskenään ja muutenkin matkaratsastusväki on ns. "yhtä perhettä" yli rajojen.
Maha pinkeänä ajelin loppuillasta taas Lampisille nukkumaan ja aamusella suuntasin hyvissä ajoin kohti kotia.
Lopulliset tulokset KV-luokkien osalta löytyvät täältä ja kansallisten luokkien tulokset Kipasta. Lisää kuvia: Salla Kuikka
PM ja samalla SM-kultaa CEI**120-luokassa voitti Ines Beilmann hevosella Local Sunshine, junnujen 80km PM-kultaa Norjan Sofie Dahl Larsen hevosella Al Samah. Senioreiden joukkuekulta meni Ruotsiin Suomen ollessa kolmas ja junioreiden Norjaan Suomen ollessa neljäs.
Kuva: Salla Kuikka |
Alunperin meitä oli tarkoitus lähteä apukäsiksi kolme henkilöä, mutta erinäisten esteiden jälkeen ajelin Jämsään yksikseni perjantaina aamupäivästä.
Tehtävästäni tiesin sen verran että kansliaan ollaan menossa, KV-luokkien osalta paikalla oli erillinen automaattinen tulospalvelu jolle piti pitää backuppia sekä kansallisten luokkien tulospalvelu kokonaisuudessaan.
Tallialueella vahtina. |
Pääsin perille tallialueena toimivalle Lampisten tilalle puolilta päivin ja kansliassa oli jo jonoksi asti ilmoittautuvia. Avustelin siinä kolmantena pyöränä, välissä poikettiin hiukan tulostinkaupoilla ja taas päivystettiin kansliassa kunnes hevostarkastukset alkoivat klo 16. Sinne sain pestin numeronpiirtäjäksi tarkastettujen hevosten kankkuihin, samalla oli kiva seurata tarkastusten kulkua.
Ikävä kyllä muutama suomalaisratsukko ei saanut lähtölupaa josta seurasikin melkoinen polemiikki myöhemmin SM-kisastatuksen tiimoilta.
Tarkastusten loputtua olin vielä hetken tallialueella valvojana jonka jälkeen ajelin kisakeskukseen Morvaan laittamaan kansliaa kuntoon. Majatalo Morvan pihapiiri on todella kaunis ja sopi hyvin kisakeskukseksi, tilaa oli hyvin huoltoalueelle ja hevostarkastus oli kauniilla nurmikentällä. Kansliatilana toimi kellarikerroksen autotalli jossa oli mukavasti tilaa eikä lämpökään noussut hikiseksi päivän aikana.
Auttelin vielä doping- ja hoitokarsinoiden fiksaamisessa ulkomaisen eläinlääkärin toiveiden mukaiseksi ja lopulta kello näytti puoltayötä kun ajelin majoituspaikkaani Lampisille.
Lähtöä odotellessa kukonlaulun aikaan. |
Aamulla herätys oli klo 5 ja aluksi menin avustamaan seuranta-ja ajanottolaitteiden toimittamisessa ratsukoille. Ilma oli onneksi kaunis ja aurinkoinen, ensimmäinen luokka starttasi klo 06:00 ja seuraavat siitä puolen tunnin välein.
Seuraavaksi ajelin Morvaan ja pyöräytettiin kanslia käyntiin. Sain kavereita kaksin kappalein, joten homma oli mukavasti hallussa. Lisähommaksi saimme hoitaa palkintojen (arvo yli 9000€, huikeaa!) jakamisen luokittain valmiiksi. Onneksi Börjes oli lahjoittanut isoja kasseja jotka laitettiin jonoon osallistujamäärän mukaan luokittain ja vähennettiin sitten lukumäärää hylättyjen mukaan pitkin päivää.
Huoltoalue Morvassa. |
Jämsän reitit ovat tunnetusti suurilla korkeuseroilla varustetut, itseä pelotti jo autollakin ajaa niitä mäkiä :D. Tähän lisättynä kuuma kesäkeli näkyi kyllä tilastoissa, hylättyjä tuli melko paljon. Senioreiden PM-luokassa kaksi Norjan ratsukkoa pelasi upporikasta tai rutiköyhää tulemalla maaliin todella reippaasti mutta valitettavasti molemmat hylättiin lopputarkastuksessa. Lopulta luokkia alkoi tulemaan valmiiksi ja palkintojenjaot totetutettiin niin, että kolme parasta palkittiin ruusukkein ja PM-luokat sitten kokonaisuudessaan ennen iltajuhlan alkua.
Mieltä lämmitti myös kovasti 69-vuotiaan Ritva Lampisen eli Mummelin hyväksytty suoritus 80km matkalla, jota hän ratsasti pojantyttärensä kanssa.
Norjalla oli tiimihenki kohdillaan :) Kuva: Salla Kuikka |
Ruotsin tiimivärejä. Kuva: Salla Kuikka |
SM-luokkien palkinta taas meni aivan farssiksi. Yleisissä kilpailusäännöissä lukee, että SM-tittelistä voidaan kilpailla jos kilpailuun osallistuu minimissään 5 ratsukkoa, muussa tapauksessa kilpaillaan lajimestaruudesta. Tänä vuonna oltiin erittäin iloisia että sekä senioreille että junioreille pystyttiin järjestämään omat luokkansa koska molempiin oli 5 osallistujaa.
Suomen kilpailusäännöissä ei määritellä milloin kilpailu on alkanut, mutta lajisäännöissä lukee että mikäli ratkaisua ei löydy lajisäännöistä, se voidaan katsoa FEI-säännöistä. FEI-säännöissä lukee että kilpailu alkaa tuntia ennen ensimmäistä hevostarkastusta, eli kaikki hevostarkastukseen osallistuvat ovat osallistuneet kilpailuun vaikka tulisivat hylätyksi lähtötarkastuksessa.
Näillä tiedoilla luulimme kaikki että homma on kunnossa vaikka kummastakin luokasta yksi ratsukko hylättiin alkutarkastuksessa. Asia oli vielä tarkistettu liitosta josta tuli varmistus, että näin on juu.
Jostain syystä kilpailun steward otti asiakseen alkaa muuttamaan tätä asiaa, koska hänen mielestään tässä tilanteessa piti kilpailla lajimestaruudesta. Hän alkoi itse soittelemaan liittoon (lauantaina!!) ja sai lopulta muutettua liiton kannan vaikka TPJ yrittikin asiaa myös sinnepäin selittää.
Junioreiden voittaja oli tullut jo maaliin ja kuulutettu suomenmestariksi ja vähän myöhemmin kerrottiinkin että eipäskun oletkin lajimestari. Mielestäni tämä oli melkoinen pohjanoteeraus tältä stewardilta ja liitolta.
Palkintojenjako NBCH CEI**120km. Kuva: Salla Kuikka |
Kilpailun loputtua oli PM-luokkien ja joukkuekilpailujen palkintojenjako sekä iltajuhla. Paikalla oli kiva orkesteri soittamassa musiikkia ja illallinen syötiin seisovasta pöydästä. Ruoka oli kertakaikkisen hyvää kuten myös tunnelma, suuri osa väestä oli vanhoja tuttuja keskenään ja muutenkin matkaratsastusväki on ns. "yhtä perhettä" yli rajojen.
Maha pinkeänä ajelin loppuillasta taas Lampisille nukkumaan ja aamusella suuntasin hyvissä ajoin kohti kotia.
Lopulliset tulokset KV-luokkien osalta löytyvät täältä ja kansallisten luokkien tulokset Kipasta. Lisää kuvia: Salla Kuikka
PM ja samalla SM-kultaa CEI**120-luokassa voitti Ines Beilmann hevosella Local Sunshine, junnujen 80km PM-kultaa Norjan Sofie Dahl Larsen hevosella Al Samah. Senioreiden joukkuekulta meni Ruotsiin Suomen ollessa kolmas ja junioreiden Norjaan Suomen ollessa neljäs.
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Tuomarointia Pinsiön kisoissa
Olin lupautunut päätuomariksi Pinsiön Puskaratsastajien ensimmäisiin matkakisoihin sunnuntaina 5.5. Kaija oli lähdössä mukaan kakkostuomariksi ja lopulta vielä Eikkukin hyppäsi kyytiin kolmanneksi tuomariksi kun ilmoittautuneita olikin melkoinen porukka, yhteensä 38 kappaletta. Lopulta poisjääntejä tuli jokunen, mutta lajin mittakaavassa melkoisen isot kisat oli tulossa.
Kello herätti aamulla tasan neljältä, huitaisin kipollisen kaurapuuroa naamaan, käytin uniset koirat pissalla ja menin tekemään aamutallia. Normaaliin tapaan Hiliman karsinan pohjalta kuului hörinää, mutta nousemassa hän ei ollut vielä hetkeen. Pääsin napsaisemaan muutaman kuvankin ja menin kantamaan heinät tarhoihin. Siinä vaiheessa Hilmakin kampesi pystyyn ja kiikutin porukan pihalle.
Hiukan ennen viittä hyppäsin uskollisen sotaratsuni kyytiin ja lähdin hakemaan Kaijan naapurista ja sitten poimimme Eikun mukaan Forssasta. Lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja perillä Pinsiössä olimme seitsemän maissa.
Työnjaoksi suunnittelimme että Kaija on hevostarkastuksessa, Eikku hoitaa lähettämiset ja minä suhailen siellä täällä ja auttelen myös kansliassa. Muita toimihenkilöitä oli homattu paikalle oikeinkin mukava määrä ja kaikki näyttivät olevan hyvin perillä toimenkuvastaan.
Pikku hiljaa kilpailijoita alkoi saapumaan paikalle, kävivät ilmoittautumassa ja menivät jonottamaan hevostarkastukseen. Kisapäivä lähti pyörimään painollaan eteenpäin ja kanslia alkoi pyörittämään tulospalvelua. Koko porukasta vain yksi ei saanut epäpuhtauden takia starttilupaa ja vain yksi hylättiin tauolla epäpuhtaan liikkeen takia. Kaksi ratsukkoa 1-tason luokassa ratsasti väärän reitin ja jouduttiin hylkäämään, mutta muuten hevoset olivat ok ja selvästi tehtävänsä tasalla sillä olivat kiertäneet itseasiassa pidemmän reitin ja silti läpäisivät lopputarkastuksen.
Palkintojenjaot saatiin pidettyä myös melko rivakassa tahdissa ja pilvien väistyttyä lämpötilakin nousi mukavasti viiteentoista asteeseen niin ettei kellään tuntunut mikään kiire pois olevankaan.
Kello herätti aamulla tasan neljältä, huitaisin kipollisen kaurapuuroa naamaan, käytin uniset koirat pissalla ja menin tekemään aamutallia. Normaaliin tapaan Hiliman karsinan pohjalta kuului hörinää, mutta nousemassa hän ei ollut vielä hetkeen. Pääsin napsaisemaan muutaman kuvankin ja menin kantamaan heinät tarhoihin. Siinä vaiheessa Hilmakin kampesi pystyyn ja kiikutin porukan pihalle.
Huomenta! |
Huoltoalue |
Hevostarkastus |
Verryttely |
Hiukan ennen viittä hyppäsin uskollisen sotaratsuni kyytiin ja lähdin hakemaan Kaijan naapurista ja sitten poimimme Eikun mukaan Forssasta. Lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja perillä Pinsiössä olimme seitsemän maissa.
Työnjaoksi suunnittelimme että Kaija on hevostarkastuksessa, Eikku hoitaa lähettämiset ja minä suhailen siellä täällä ja auttelen myös kansliassa. Muita toimihenkilöitä oli homattu paikalle oikeinkin mukava määrä ja kaikki näyttivät olevan hyvin perillä toimenkuvastaan.
Palkintojenjaot saatiin pidettyä myös melko rivakassa tahdissa ja pilvien väistyttyä lämpötilakin nousi mukavasti viiteentoista asteeseen niin ettei kellään tuntunut mikään kiire pois olevankaan.
torstai 19. huhtikuuta 2018
Matkaratsastuskilpailu pähkinänkuoressa
Olin pitkästä aikaa Minnan mukana pitämässä starttikurssia ja tälläkin kertaa mukana oli monta osallistujaa jotka kertoivat etteivät tiedä matkaratsastuksesta mitään.
Yleisimmät vikaan menneet luulot ovat kiitolaukkakilpailu / vaellus / maastoratsastus. Laukkaa? No, osittain juu. Pakko ei ole laukata lainkaan, reippaalla ravilla pärjää ainakin lyhyillä matkoilla. Vaellus? Matkan pituus samaa luokkaa, vauhti täysin eri. Maastoratsastus? Jep, maastossa mennään, mutta pääosin tietä pitkin jo vauhdinkin takia.
Yksinkertaisimmillaan näin:
1-tasolla ja 2-tason lyhimmässä luokassa koko reitti suoritetaan kerralla ja hevostarkastus on ennen lähtöä sekä maaliintulon jälkeen. Hyväksytty tarkastus vaaditaan lähtölupaan sekä tuloksen saamiseen. Eli ei lainkaan vaikeaa :)
Monimutkaisimmillaan näin:
Pidemmät luokat pätkitäänkin sitten pienempiin osiin, joiden välissä on aina hevostarkastus sekä pakollinen tauko. Esimerkiksi 60km luokka voi olla 2 30km lenkkiä, joiden välissä on yksi tauko. Lopulta päästään alemman kuvan tilanteeseen, joka voisi olla vaikka Kuumasta, 3.1-tason luokka 4 x 22km=88km.
Luokka voi kiertää yhtä ja samaa reittiä tai reittejä voi olla useampia, tällöin ne on merkitty erivärisillä reittimerkeillä. Reittien värit kerrotaan reittiselostuksessa, samoin kuin mahdolliset huolto- tai ajokieltoalueet sekä muuta mitä kannattaa ottaa huomioon.
Yleisimmät vikaan menneet luulot ovat kiitolaukkakilpailu / vaellus / maastoratsastus. Laukkaa? No, osittain juu. Pakko ei ole laukata lainkaan, reippaalla ravilla pärjää ainakin lyhyillä matkoilla. Vaellus? Matkan pituus samaa luokkaa, vauhti täysin eri. Maastoratsastus? Jep, maastossa mennään, mutta pääosin tietä pitkin jo vauhdinkin takia.
Yksinkertaisimmillaan näin:
1-tasolla ja 2-tason lyhimmässä luokassa koko reitti suoritetaan kerralla ja hevostarkastus on ennen lähtöä sekä maaliintulon jälkeen. Hyväksytty tarkastus vaaditaan lähtölupaan sekä tuloksen saamiseen. Eli ei lainkaan vaikeaa :)
Monimutkaisimmillaan näin:
Pidemmät luokat pätkitäänkin sitten pienempiin osiin, joiden välissä on aina hevostarkastus sekä pakollinen tauko. Esimerkiksi 60km luokka voi olla 2 30km lenkkiä, joiden välissä on yksi tauko. Lopulta päästään alemman kuvan tilanteeseen, joka voisi olla vaikka Kuumasta, 3.1-tason luokka 4 x 22km=88km.
Luokka voi kiertää yhtä ja samaa reittiä tai reittejä voi olla useampia, tällöin ne on merkitty erivärisillä reittimerkeillä. Reittien värit kerrotaan reittiselostuksessa, samoin kuin mahdolliset huolto- tai ajokieltoalueet sekä muuta mitä kannattaa ottaa huomioon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)