Saatuani jollain tasolla toimivan lääkityksen fibromyalgiaani (sekä Kirsin potkiessa meikäläistä persiille) tammojen kanssa päästiin aika mukavaankin vauhtiin treenailussa, tosin vain tietä pitkin laiskuuksissamme. Alkukesän helteillä tuli harjoiteltua paljon myös lammessa lutraamista, vihdoinkin Lissulle sopi mennä veteen ratsastaja selässä eikä aina niin että joudun vetämään sen perässäni. Hilima suhtautuu hommaan paljon epäileväisemmin, etujalat voi kastaa jotta ylttyy vesiheiniin mutta takajalat pysyvät rannalla mahdollisen hukkumisen estämiseksi.
Hiliman varsotusprojekti jäi viime kesänä tyngäksi johtuen omasta sairastelustani, mutta tänä vuonna hommaan ryhdyttiin astetta vakavammalla asenteella ja kesäkuun lopulla poikettiin Ypäjän hevossairaalalla kiimakontrollissa ja Hilima reissasi heti seuraavana päivänä Vihtiin Vilskeen luokse.
Homma menikin sitten ihan lortosteluksi, 8 päivän aikana Vilske astui Hiliman 4 kertaa ja ilmeisesti vieläkin olisi maittanut, mutta tulehdusriskin takia ajateltiin että nyt saa jyystäminen jo loppua.
19.7 oli kalenterissa uusi reissu Ypäjälle, jossa ultrassa näkyi pikkuinen rakkula. Vuorokausia kasassa suunnilleen 13, eli voisi vastata kyllä osumaa. Vielä tarvittiin uusi reissu jotta saadaan varmempaa tietoa tai ainakin komennus uuteen astutusreissuun.
Tänään käytiin sitten aamusella vielä pyörähtämässä Ypäjällä ja varsa siellä hiliman mahssa tosiaan kasvaa :) Alkio oli hieman oudon mallinen, soikea, joten käydään vielä kertaalleen varmuuden vuoksi tarkistuttamassa ettei siellä ole kaksosia jotka olisivat niin lähekkäin että näyttävät yhdeltä alkiolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti