Teinpäs sen taas, kirjoitin postauksen ja unohdin painaa julkaise. Hyvä minä.
Kaiken maailman kinkeriä on ollut riittämiin ja siihen päälle huono keli ja hevosten rokotus saivat aikaan yhtälön jossa hevoset lomailivat kolmatta viikkoa.
Seuran syyskokous ja pikkujoulut vietettiin 19.11 tuossa meidän lähellä Murronkulman Talkootuvalla. Hallitukseen saatiin kolme uutta jäsentä mikä oli aivan huippujuttu. Pikkujoulutkin menivät mukavasti ja kotiinviemisiksi sain Vuoden Toimihenkilö-palkinnon ja Tommiakin muistettiin ahkerana apupoikana toimimisesta.
26.11 olikin aika pakata taas eukot autoon ja körötellä Helsinkiin SRL urheilufoorumiin. Tällä kertaa olimme paikalla jo aamusta asti kuuntelemassa luentoja. Päivän tärkein anti oli kuitenkin Lajifoorumi, jossa oli paljon asiaa monesta eri tuutista. Päivän polttavin aihe oli 1-tasolle ehdotetut maksut sekä kilpailijalle että hevoselle jotka toteutuessaan olisivat olleet suuri isku juuri meidän lajille ja kyllä siellä paikalle saapuneita liiton edustajia pöllytettiinkin sitten aiheen tiimoilta . Lisäksi käytiin läpi maajoukkuetoimintaa sekä komitean tehtäviä. Palkintojakin jaettiin ja täytenä yllätyksenä tuli allekirjoittaneelle luovutettu Fair Play -palkinto.
Illan remuamisen jälkeen ajelimme aamulla vielä liiton syyskokoukseen. Olimme menossa äänestämään pontevasti maksukorotuksia vastaan sekä äänestämään hallitukseen uusia jäseniä joita kiinnostaisivat myös pienet lajit. Onneksi hallitus oli saanut jonkunlaisen herätyksen ja muuttanut esitystään 1-tason maksuista niin, että jäljelle jäi vain 10€ maksu E-lupaan. Ei sekään hyvä ole, mutta paljon parempi kuin 60€. Jatkossa on mahdollista järjestää myös vanhanaikaisia harjoituskilpailuja, jotka oli melko suoraan aiemmin säännöissä kielletty. Nähtäväksi jää mitä se sitten tarkoittaa lajille itselleen. Toivottavasti harjoituskisoja pitävät pysyvät kuitenkin sääntöjen puitteissa eikä enää missään järjestetä kärryluokkia tai 25km nopeusluokkia.
maanantai 26. joulukuuta 2016
tiistai 8. marraskuuta 2016
DIY heppakranssi
Bongasin Facebookista hienon hevoskranssin kuvan ja pakkohan sitä oli kokeilla itsekin moinen värkätä. Tai oikeastaan kaksi. Viimeksi kun aloin toteuttaa tee-se-itse ideaani päädyin ensiapuun, mutta tällä kertaa olin varma että kaikki menee ok. No, kertaalleen kaivelin oksanpalasta pois silmästäni, mutta se poistui kiltisti ilman ulkopuolista apua.
Eli ensin tein pohjan kanaverkosta, muotoilin sen suunnilleen hevosenpään muotoiseksi ja sitten aloin täyttää sitä havuilla turvasta kohti niskaa ja taas kaulasta ylöspäin kohti niskaa. Lopuksi vielä korva paikalleen ja männynhavuista harja ja otsatukka.
Riimun tein joulunauhasta, johon ompelin vielä punaisen kimallenauhan keskelle.
Takapuolelle kiinnitin rautalangalla puulistan, joka pitää kranssin suorana ja siihen kiinnitin myös ripustuslangan.
Sitten ei muuta kuin sama alusta uudestaan ja molemmat hepat seinälle!
Eli ensin tein pohjan kanaverkosta, muotoilin sen suunnilleen hevosenpään muotoiseksi ja sitten aloin täyttää sitä havuilla turvasta kohti niskaa ja taas kaulasta ylöspäin kohti niskaa. Lopuksi vielä korva paikalleen ja männynhavuista harja ja otsatukka.
Riimun tein joulunauhasta, johon ompelin vielä punaisen kimallenauhan keskelle.
Takapuolelle kiinnitin rautalangalla puulistan, joka pitää kranssin suorana ja siihen kiinnitin myös ripustuslangan.
Sitten ei muuta kuin sama alusta uudestaan ja molemmat hepat seinälle!
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Talvi alkaa
Viikko meni pakkasellisissa tunnelmissa, ensilumi satoi ja jäi maahan. Täti sai rokotuksen ja kärsi siitä monta päivää, lämpöilyä ja nivelsärkyä riitti kyllästymiseen asti. Hevoset viettivät tyytyväisenä vapaata.
Viikonlopun tullen oli pakko jo skarpata ja tänään viluissani laitoin Hilimalle lampaankarvasatulan ja menin humpsuttelemaan kentälle. Kenttä on yllättävän hyvässä kunnossa, ei yhtään jäässä vaikka piha on kokonaan kuin asvalttia. Veivattiin siinä alkuun notkistelua volteilla ja pohkeenväistöillä. Sitten tehtiin ravi-käynti-siirtymisiä ja lopuksi ravia pääty-ympyrällä. Kun tädin sisuskaluja oli riittävästi vatkattu, käytiin vielä metsässä lampsimassa pieni lenkki.
Hiliman jälkeen nappasin heti Lissun mukaani ja käytiin kävelemässä n. 2,5km metsälenkki. Hilimakaan ei itkeskellyt perään sen kummemmin kun heitin sille heinäkasan eteen. Lissu oli alkuun tiellä kävellessä pörhäkkänä, otti muutaman juoksuaskeleenkin välillä siinä rinnalla kävellessä mutta kun päästiin metsään, niin poluilla käveltiin sitten peräkanaa kaikessa rauhassa. Muuten ihan kiva lenkki, mutta ratsastukseen soveltuva vaatetus oli metsässä rämpimiseen suurimmalta osin aivan liikaa. Höyry vaan nousi takinkauluksesta kun päästiin takaisin.
Bocu pääsi taas kärryjen eteen, ikävästi tuli tilsaa rengaskenkään vaikkei lunta ollut kuin nimeksi. Kävin sitten muutamaan otteeseen naputtamassa ne vasaralla pois.
Ensi viikolle pitääkin tilata kengittäjä että saadaan hevosille nastat alle. Jäätynyt metsäpolku oli mäkikohdissa melkoisen liukas kengän alla, vaikka muualla vielä tossu pitääkin.
Poseeraa? Miten muka? |
Onko nyt hyvä? |
Viikonlopun tullen oli pakko jo skarpata ja tänään viluissani laitoin Hilimalle lampaankarvasatulan ja menin humpsuttelemaan kentälle. Kenttä on yllättävän hyvässä kunnossa, ei yhtään jäässä vaikka piha on kokonaan kuin asvalttia. Veivattiin siinä alkuun notkistelua volteilla ja pohkeenväistöillä. Sitten tehtiin ravi-käynti-siirtymisiä ja lopuksi ravia pääty-ympyrällä. Kun tädin sisuskaluja oli riittävästi vatkattu, käytiin vielä metsässä lampsimassa pieni lenkki.
Turvenaama |
Hiliman jälkeen nappasin heti Lissun mukaani ja käytiin kävelemässä n. 2,5km metsälenkki. Hilimakaan ei itkeskellyt perään sen kummemmin kun heitin sille heinäkasan eteen. Lissu oli alkuun tiellä kävellessä pörhäkkänä, otti muutaman juoksuaskeleenkin välillä siinä rinnalla kävellessä mutta kun päästiin metsään, niin poluilla käveltiin sitten peräkanaa kaikessa rauhassa. Muuten ihan kiva lenkki, mutta ratsastukseen soveltuva vaatetus oli metsässä rämpimiseen suurimmalta osin aivan liikaa. Höyry vaan nousi takinkauluksesta kun päästiin takaisin.
Bocu pääsi taas kärryjen eteen, ikävästi tuli tilsaa rengaskenkään vaikkei lunta ollut kuin nimeksi. Kävin sitten muutamaan otteeseen naputtamassa ne vasaralla pois.
Ensi viikolle pitääkin tilata kengittäjä että saadaan hevosille nastat alle. Jäätynyt metsäpolku oli mäkikohdissa melkoisen liukas kengän alla, vaikka muualla vielä tossu pitääkin.
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Halloween-kisat 29.10.2016
Viikko vierähti ennätysnopeasti kisajärjestelyiden puitteissa. Alkuviikosta hamstrasin pää hiessä hodarisämpylöitä ja muuta buffettikamaa, torstaina leivoin leivospohjat ja kuppikakut, illalla ajelin Saloon noutamaan Minnan sinne tuomat kansliatarvikkeet ja perjantai kului taas leipoessa ja autoa lastatessa. Iltayhdeksältä painelin siivoamaan tallia ja kiikuttamaan odotuksesta kärttyiset hevosrouvat yöpuulle.
Lauantaina herätys oli 5:30, Hilima-parka oli vielä umpisen unessa kun menin viemään hevosia tarhaan. Pikaisen aamupalan jälkeen maskit naamaan itselle ja Tommille. Seuraavaksi sulloin 3/4 perheestäni täpötäyteen autooni klo 7 ja ajaa hurautimme kisapaikalle. Mukaan avuksi lähtenyt Kirsi ei enää mahtunut autoon, joten hän ajeli perässä omalla autollaan. Hyvä niin, sillä Kirsin autoon tungettiin vielä grilli ja mikro.
Toni ja Tommi virittelivät buffetin käyntiin, minä ja Kirsi saimme kansliahommat alulle ja aloimme odottelemaan ensimmäisiä ilmoittautuvia.
Päivä pyöri kuten kisapäivät aina ja onneksi luokkien lähtöaikoja oli venytetty, ruuhkia ei juurikaan päässyt muodostumaan ja pari ensimmäistä maaliin tullutta luokkaa saatiin kerralla valmiiksi kun eri luokista ei tullut ratsastajia sekaisin maaliin. Tämä helpottaa Equipen käytössä huomattavasti ja luokkien pisteet saatiin heti luokan loputtua laskentaan.
Ja sitten, ne pisteet. Olin niiiiin psyykannut itseni että näissä kisoissa pisteiden laskuun otetaan riittävästi aikaa jotta voidaan tehdä tuplatarkistus ettei virheitä tule. Noh, yhden luokan kohdalla toimihenkilöihin iski jonkinlainen kiirepaniikki ja tuomarit alkoivat laskea pisteitä. Siinä tohinassa sitten heillä jostain syystä vaihtui tuloslappu kesken kaiken ja kirjasivat muutaman keskinopeuden väliaikatulosten lapusta. Tulokset saatiin onneksi korjattua heti, mutta mitä opimme tästä? Ensi kerralla lukittaudun tuloslappujen ja pistelaskukaavakkeiden kanssa vaikka vessaan.
Tänä vuonna väki oli kiitettävästi panostanut pukeutumiseen ja mitä hirveämpiä kummajaisia kulki pitkin kisareittiä.
Vain yksi peruutus, yksi keskeytys varusterikon takia ja yksi lopputarkastuksessa hylätty ratsukko. Ei pisaraakaan vettä koko päivänä, tyytyväisiä ratsukoita ja iloisia huoltojoukkoja. Hyvä kisapäivä kertakaikkiaan. Ei muuta kuin paperit kasaan ja numerolappuja pyykkäämään uusia kisoja varten.
Lauantaina herätys oli 5:30, Hilima-parka oli vielä umpisen unessa kun menin viemään hevosia tarhaan. Pikaisen aamupalan jälkeen maskit naamaan itselle ja Tommille. Seuraavaksi sulloin 3/4 perheestäni täpötäyteen autooni klo 7 ja ajaa hurautimme kisapaikalle. Mukaan avuksi lähtenyt Kirsi ei enää mahtunut autoon, joten hän ajeli perässä omalla autollaan. Hyvä niin, sillä Kirsin autoon tungettiin vielä grilli ja mikro.
Toni ja Tommi virittelivät buffetin käyntiin, minä ja Kirsi saimme kansliahommat alulle ja aloimme odottelemaan ensimmäisiä ilmoittautuvia.
Päivä pyöri kuten kisapäivät aina ja onneksi luokkien lähtöaikoja oli venytetty, ruuhkia ei juurikaan päässyt muodostumaan ja pari ensimmäistä maaliin tullutta luokkaa saatiin kerralla valmiiksi kun eri luokista ei tullut ratsastajia sekaisin maaliin. Tämä helpottaa Equipen käytössä huomattavasti ja luokkien pisteet saatiin heti luokan loputtua laskentaan.
Ja sitten, ne pisteet. Olin niiiiin psyykannut itseni että näissä kisoissa pisteiden laskuun otetaan riittävästi aikaa jotta voidaan tehdä tuplatarkistus ettei virheitä tule. Noh, yhden luokan kohdalla toimihenkilöihin iski jonkinlainen kiirepaniikki ja tuomarit alkoivat laskea pisteitä. Siinä tohinassa sitten heillä jostain syystä vaihtui tuloslappu kesken kaiken ja kirjasivat muutaman keskinopeuden väliaikatulosten lapusta. Tulokset saatiin onneksi korjattua heti, mutta mitä opimme tästä? Ensi kerralla lukittaudun tuloslappujen ja pistelaskukaavakkeiden kanssa vaikka vessaan.
Kuvaaja: Seija Louko |
Tänä vuonna väki oli kiitettävästi panostanut pukeutumiseen ja mitä hirveämpiä kummajaisia kulki pitkin kisareittiä.
Vain yksi peruutus, yksi keskeytys varusterikon takia ja yksi lopputarkastuksessa hylätty ratsukko. Ei pisaraakaan vettä koko päivänä, tyytyväisiä ratsukoita ja iloisia huoltojoukkoja. Hyvä kisapäivä kertakaikkiaan. Ei muuta kuin paperit kasaan ja numerolappuja pyykkäämään uusia kisoja varten.
tiistai 25. lokakuuta 2016
Kisajärjestelyjä
Vuoden viimeiset kilpailut lähestyvät, Kuumassa kisataan jo perinteeksi muodostuneissa Halloween-kisoissa. Viime vuonna osallistujia oli niin vähän, että tämän vuoden kisakalenteria suunniteltaessa mietittiin kannattaako kisoja järjestää ollenkaan. Koska Halloween-kisoja on kuitenkin niin kiva järkkäillä, päätettiin pitää kilpailut joka tapauksessa.
Ja kuinkas sitten kävikään, kisoista on tulossa vuoden toisiksi suurimmat lähtijämäärältään! Tässä on saatu oikeasti miettiä mihin saadaan porukka mahtumaan, pari kilpailijaa on tulossa Virosta asti. Sain puhuttua Tonin tulemaan Tommin kaveriksi buffettiin ja hyvä niin, sillä päätimme kaupitella hot dogeja sämpylöiden ja sopan sijaan. No nyt mietitään että kuinka mahdottomasti niitä hodareita ollenkaan pitää varata.
Iso ongelma oli myös saada riittävästi toimihenkilöitä paikalle. Meidänkin seurassa on yli 100 jäsentä joista vain murto-osa kilpailee mutta silti ei meinaa löytyä väkeä paikalle. Olisi todella ikävä tilanne joutua perumaan kilpailu vain sen takia että toimihenkilöitä ei saada riittävästi. Seurassa on mukavasti tuomareita ja stewardeja joten se puoli on yleensä kunnossa, mutta tällä kerralla kävi jopa niin ikävästi että Kaija, joka on kilpailun vastuuhenkilö, ei pysty osallistumaan itse vaikka alunperin oltiin suunniteltu että minä olen kilpailunjohtaja kisapäivänä vaikka hän onkin järjestelyistä vastuussa.
Lopulta saatiin väkeä raavittua kasaan riittävä määrä, toki enemmänkin saisi olla koska kisaajia on niin paljon.
Näin maanantaina ollaan jo siinä pisteessä että kunniakirjoista on puolet valmiina, osa palkinnoista ostettuna, kartat tulostettuna ja Minna on melkein saanut kaikki mattimyöhäset listoille. Tänään on vielä ohjelmassa hodarisämpylöiden metsästys sekä infolappusten jakaminen kisareitin varrelle. Samalla käymme Kaijan kanssa katsomassa kisakeskuksen jotta keskuksen järjestelyt saadaan lyötyä lukkoon.
Säätiedotuksen luvatessa räntää tai vettä olen oikein tyytyväinen siitä että oma pestini tulee olemaan kansliassa. Kuumassa kanslia on vielä niin mukavasti että ikkunasta näkee hevostarkastukseen niin pysyy mukavasti kärryillä tilanteesta. Postin lähetysseuranta kertoi Halloween-asuni olevan Tampereella tulossa kohti Jokioista, eli sekin ehtinee ajoissa perille. Toivottavasti myös mahdollisimman moni ratsukko on pukeutunut, koska parhaalle puvulle on varattu myös palkinto.
Tuli tässä vaan mieleen että mitäköhän virolaisten ratsastajaparkojen mielessä mahtaa liikkua kun tulevat kisapaikalle ja toimihenkilöt ovat kaikki kauhuasuissa. Jos meinaan on tuo kielimuuri jättänyt kisainformaatiosta tuon teemapukeutumisen pois :)
On tässä vähän ehditty hevostelemaankin, Milla ratsasti Hiliman lauantaina ja Kirsi sunnuntaina. Itse olen ollut taas mahasta niin kipeä että Lissun liikutus on ollut juoksutusta ja sunnuntaina kävin sen kanssa viitisen kilometrin kävelylenkin.
Ja kuinkas sitten kävikään, kisoista on tulossa vuoden toisiksi suurimmat lähtijämäärältään! Tässä on saatu oikeasti miettiä mihin saadaan porukka mahtumaan, pari kilpailijaa on tulossa Virosta asti. Sain puhuttua Tonin tulemaan Tommin kaveriksi buffettiin ja hyvä niin, sillä päätimme kaupitella hot dogeja sämpylöiden ja sopan sijaan. No nyt mietitään että kuinka mahdottomasti niitä hodareita ollenkaan pitää varata.
Reitin pituus 22km |
huoltoautojen reitti |
Iso ongelma oli myös saada riittävästi toimihenkilöitä paikalle. Meidänkin seurassa on yli 100 jäsentä joista vain murto-osa kilpailee mutta silti ei meinaa löytyä väkeä paikalle. Olisi todella ikävä tilanne joutua perumaan kilpailu vain sen takia että toimihenkilöitä ei saada riittävästi. Seurassa on mukavasti tuomareita ja stewardeja joten se puoli on yleensä kunnossa, mutta tällä kerralla kävi jopa niin ikävästi että Kaija, joka on kilpailun vastuuhenkilö, ei pysty osallistumaan itse vaikka alunperin oltiin suunniteltu että minä olen kilpailunjohtaja kisapäivänä vaikka hän onkin järjestelyistä vastuussa.
Lopulta saatiin väkeä raavittua kasaan riittävä määrä, toki enemmänkin saisi olla koska kisaajia on niin paljon.
Näin maanantaina ollaan jo siinä pisteessä että kunniakirjoista on puolet valmiina, osa palkinnoista ostettuna, kartat tulostettuna ja Minna on melkein saanut kaikki mattimyöhäset listoille. Tänään on vielä ohjelmassa hodarisämpylöiden metsästys sekä infolappusten jakaminen kisareitin varrelle. Samalla käymme Kaijan kanssa katsomassa kisakeskuksen jotta keskuksen järjestelyt saadaan lyötyä lukkoon.
Säätiedotuksen luvatessa räntää tai vettä olen oikein tyytyväinen siitä että oma pestini tulee olemaan kansliassa. Kuumassa kanslia on vielä niin mukavasti että ikkunasta näkee hevostarkastukseen niin pysyy mukavasti kärryillä tilanteesta. Postin lähetysseuranta kertoi Halloween-asuni olevan Tampereella tulossa kohti Jokioista, eli sekin ehtinee ajoissa perille. Toivottavasti myös mahdollisimman moni ratsukko on pukeutunut, koska parhaalle puvulle on varattu myös palkinto.
Tuli tässä vaan mieleen että mitäköhän virolaisten ratsastajaparkojen mielessä mahtaa liikkua kun tulevat kisapaikalle ja toimihenkilöt ovat kaikki kauhuasuissa. Jos meinaan on tuo kielimuuri jättänyt kisainformaatiosta tuon teemapukeutumisen pois :)
On tässä vähän ehditty hevostelemaankin, Milla ratsasti Hiliman lauantaina ja Kirsi sunnuntaina. Itse olen ollut taas mahasta niin kipeä että Lissun liikutus on ollut juoksutusta ja sunnuntaina kävin sen kanssa viitisen kilometrin kävelylenkin.
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Ratsituntia tädeille
Toissa keskiviikkona olikin varsin erikoinen päivä meidän palleroille, Susanna tuli pitämään tädeille tuntia.
Molemmat hevoset olivat myllänneet kuralävessä ilmeisesti koko päivän, koska näyttivät melko samanvärisiltä ollakseen kuitenkin papereiden mukaan kulomusta ja kimo. Vielä kun Kirsi laittoi viestin että ehtinee tasan kuudeksi, niin päätin tempaista leidit talliin jo hyvissä ajoin puunattavaksi. Hilimalla on jo niin paksu ja tiheä talvikarva (turkki) että sinne sekaan mahtuu helposti kottikärryllinen hiekkaa. Pähkäilin siinä että pitäisikö se imuroida vai tampata jotta saa satulankin selkään, harjatessa kun kaikki tavara nousi leijailemaan ilmaan hevosen yläpuolelle ja kun selkäni käänsin niin kaikki tavara leijaili takaisin hevoseen.
Kuuden maissa hevoset olivat taas itsensä värisiä, satuloitu ja suojat jaloissa. Meikäläinen taas tasaisen harmaa ja ja hikinen, hyvä meininki aloittaa ratsastustunti.
Alkuun käytiin läpi mitä hevoset osaavat, eli ei vielä kovinkaan paljoa ja ratsastajien taso + päivän kunto. Ei siis laukkapiruetteja tai oikeastaan välttämättä laukkaa lainkaan ohjelmassa tänään.
Aloitettiin tekemällä pitkän sivun lopussa voltti, jonka jälkeen päädystä rata pituussuuntaan leikkaa ja joka kerralla suunnan vaihto. Voi pojat mutta voi suoraan ratsastaminen olla vaikeaa, vähintään pää tai takapuoli hevosesta oli alkuun ihan eri linjalla kuin keskiosa. Eli banaanillakin voi ratsastaa suoraan ihan tosta vaan.
Sama harjoitus ravissa oli aluksi Hilimalle melko vaikea mutta sitkeällä yrityksellä alkoi voltti pysyä volttina ja suorat olivat suoria. Lissu näki muutamia pokemoneja pusikossa välillä, mutta ei sentään laittanut ihan ranttaliksi. Pätkiä mentiin jo oikeinkin kivasti ja ei ne huonotkaan pätkät niin hirveän huonoja olleet.
Väliin otettiin kävelypätkä, väittäisin että tässä kohtaa olivat ratsastajat jo kohtuullisen piipussa, hevoset sentään vielä ihan hyvissä voimissa.
Toisena tehtävänä ratsastettiin ravissa kolmikaarista kiemurauraa ja jokaiseen kiemuraan voltti keskelle, tässä pääsin jo menemmään pätkiä harjoitusravissa ja Lissulla pysyi kuitenkin tahti tasaisena. Loppua kohden huomasi selvästi että tuli hevosillekin väsy, ainakin Lissu alkoi lisätä vauhtia ja kun ratsastajasta ei siinä vaiheessa ollut hevoselle enää mitään apua, niin mitäpä siinä muutakaan sitten.
Ihan huippufiilis jäi tunnin jälkeen, kyllä se vaan tekee hyvää ratsastaa jonkun silmän alla. Toivottavasti kelejä riittäisi vielä pidemmän aikaa nyt kun on päästy hyvään alkuun.
Loppuviikko meni höntsäillessä jokusen kerran ja lauantaipäivä menikin kokonaan VARMA:n järjestämissä matkaratsastuksen SM-kisoissa Liedossa. Olin lupautunut toimihenkilöimään kansliaan vastapalveluksena heidän avulleen Sumaran Liesjärven kisoissa viime kesänä.
Päivä oli pitkä ja keli yllättävän kylmä, onneksi ei sentään satanut missään vaiheessa. Lähdin kotoa puoli viiden maissa aamulla ja taisin olla takaisin viiden maissa illalla.
Viime keskiviikkona oli luvassa höykytystä tädeille osa 2. Teemana oli taas suoristaminen, se kun on yllättävän vaikeaa toteuttaa itsekseen ratsastaessa varsinkaan kun kentällä ei ole peilejä. Ensin mentiin kevyessä ravissa radan poikki ja tehtiin siirtyminen käyntiin keskellä kenttää. Siitä takaisin kevyeen raviin ja vuorotellen jatkettiin joko oikeaan tai vasempaan kierrokseen.
Kertaalleen olin lähes ylpeä itsestäni kun kentän päädystä lähti tikka lentoon puusta ja Lissu heitti 180 asteen pyörähdyksen eikä meikäläiseltä jäänyt edes lause kesken, vaan pyöräytin toiset 180 astetta ja matka jatkui.
Toisena tehtävänä mentiin neliötä kentän puolikkaalla, käynnissä tehtiin terävät kulmat hiukan takaosankäännösmäisesti, eli ratsastettiin kulmaa kohden ja käännettiin koko hevosta tavallaan asteittain niin että se astui hieman ristiin. Tässä huomasi hyvin kuinka herkkäsuinen Lissu on, parhaat käännökset saatiin tehtyä kun sitä sai otettua suusta todella vähän ja kääntäminen tehtiin enemmän jalalla.
Tänä viikonloppuna ehdin ratsastamaan molemmat hevoset lauantaina, otin molemmilla laukannostoja. Hiliman kanssa nosto on vielä enemmän ajolähtö kuin nosto, mutta laukka pyörii ja jatkuu mukavasti. Oikea kierros lähtee helposti väärälle laukalle, varsinkin jos nosto menee pitkäksi.
Lissun kanssa en ole laukkaa kentällä ottanut pitkään aikaan, koska vanhojen traumojen takia se menee kokolailla paniikkiin jo pelkästä ajatuksesta. Se on tehnyt kuitenkin pellolla ihan rentoja nostoja, joten ajattelin että laukkaamista voidaan ottaa ohjelmaan kentälläkin. Vasempaan kierrokseen laukka nousee paremmin ja pyörii myös jollain lailla. Oikeaan kierrokseen laukka ei meinaa nousta ja kun se nousee, on se melkoista peitsin ja laukan sekoitusta ja Lissu on kuin lentoon lähdössä. Tällä kertaa laukkaamisesta syntynyt paniikki loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja ravissa pystyttiin jatkamaan muina naisina.
Molemmat hepat pääsivät myös pesulle kun olivat niin hiki päässä töitä painaneet.
Bocukin pääsi pitkästä aikaa kärryilemään, se on lääkityksen myötä piristynyt todella paljon ja nykyään se lähtee aamuisin tarhan portilta juosten heinäkasalle. Iltaisin se ärsyttää Lissua laukkaamalla aidan viertä ja nakkelemalla niskojaan Lissun suuntaan. Yleensä se saa Lissunkin ärsytettyä mukaan ja siinä sitten aina hetkonen mennä riehutaan.
Sunnuntaina kokeilin Hilimalle hackamoreja ja voi pojat mutta se kulki niiden kanssa kivasti. Hilima on tottunut mennä puksuttelemaan melko vahvalla ohjastuntumalla (Eli ratsastaja on saanut kannatella hänen päätään käsiensä varassa), mutta hackamoreen ei niin vaan nojatakaan varsinkin kun sitä kuolainta ei ole suussa lainkaan.
Lissu juoksenteli liinassa hetkisen aikaa ja Hiliman kiusaksi kävimme kävelemässä metsässä pienen lenkin. Nyt on Hilimakin lakannut ryntäilemästä tarhaa päästä päähän kun Lissu poistuu pihasta, se jää vaan portille parkumaan kovaan ääneen.
Molemmat hevoset olivat myllänneet kuralävessä ilmeisesti koko päivän, koska näyttivät melko samanvärisiltä ollakseen kuitenkin papereiden mukaan kulomusta ja kimo. Vielä kun Kirsi laittoi viestin että ehtinee tasan kuudeksi, niin päätin tempaista leidit talliin jo hyvissä ajoin puunattavaksi. Hilimalla on jo niin paksu ja tiheä talvikarva (turkki) että sinne sekaan mahtuu helposti kottikärryllinen hiekkaa. Pähkäilin siinä että pitäisikö se imuroida vai tampata jotta saa satulankin selkään, harjatessa kun kaikki tavara nousi leijailemaan ilmaan hevosen yläpuolelle ja kun selkäni käänsin niin kaikki tavara leijaili takaisin hevoseen.
Tämä hevonen on oikeasti valkoinen. |
Alkuun käytiin läpi mitä hevoset osaavat, eli ei vielä kovinkaan paljoa ja ratsastajien taso + päivän kunto. Ei siis laukkapiruetteja tai oikeastaan välttämättä laukkaa lainkaan ohjelmassa tänään.
Aloitettiin tekemällä pitkän sivun lopussa voltti, jonka jälkeen päädystä rata pituussuuntaan leikkaa ja joka kerralla suunnan vaihto. Voi pojat mutta voi suoraan ratsastaminen olla vaikeaa, vähintään pää tai takapuoli hevosesta oli alkuun ihan eri linjalla kuin keskiosa. Eli banaanillakin voi ratsastaa suoraan ihan tosta vaan.
Sama harjoitus ravissa oli aluksi Hilimalle melko vaikea mutta sitkeällä yrityksellä alkoi voltti pysyä volttina ja suorat olivat suoria. Lissu näki muutamia pokemoneja pusikossa välillä, mutta ei sentään laittanut ihan ranttaliksi. Pätkiä mentiin jo oikeinkin kivasti ja ei ne huonotkaan pätkät niin hirveän huonoja olleet.
Väliin otettiin kävelypätkä, väittäisin että tässä kohtaa olivat ratsastajat jo kohtuullisen piipussa, hevoset sentään vielä ihan hyvissä voimissa.
Toisena tehtävänä ratsastettiin ravissa kolmikaarista kiemurauraa ja jokaiseen kiemuraan voltti keskelle, tässä pääsin jo menemmään pätkiä harjoitusravissa ja Lissulla pysyi kuitenkin tahti tasaisena. Loppua kohden huomasi selvästi että tuli hevosillekin väsy, ainakin Lissu alkoi lisätä vauhtia ja kun ratsastajasta ei siinä vaiheessa ollut hevoselle enää mitään apua, niin mitäpä siinä muutakaan sitten.
Ihan huippufiilis jäi tunnin jälkeen, kyllä se vaan tekee hyvää ratsastaa jonkun silmän alla. Toivottavasti kelejä riittäisi vielä pidemmän aikaa nyt kun on päästy hyvään alkuun.
Loppuviikko meni höntsäillessä jokusen kerran ja lauantaipäivä menikin kokonaan VARMA:n järjestämissä matkaratsastuksen SM-kisoissa Liedossa. Olin lupautunut toimihenkilöimään kansliaan vastapalveluksena heidän avulleen Sumaran Liesjärven kisoissa viime kesänä.
Päivä oli pitkä ja keli yllättävän kylmä, onneksi ei sentään satanut missään vaiheessa. Lähdin kotoa puoli viiden maissa aamulla ja taisin olla takaisin viiden maissa illalla.
SM-mitalit saatiin jaettua :) |
Viime keskiviikkona oli luvassa höykytystä tädeille osa 2. Teemana oli taas suoristaminen, se kun on yllättävän vaikeaa toteuttaa itsekseen ratsastaessa varsinkaan kun kentällä ei ole peilejä. Ensin mentiin kevyessä ravissa radan poikki ja tehtiin siirtyminen käyntiin keskellä kenttää. Siitä takaisin kevyeen raviin ja vuorotellen jatkettiin joko oikeaan tai vasempaan kierrokseen.
Kertaalleen olin lähes ylpeä itsestäni kun kentän päädystä lähti tikka lentoon puusta ja Lissu heitti 180 asteen pyörähdyksen eikä meikäläiseltä jäänyt edes lause kesken, vaan pyöräytin toiset 180 astetta ja matka jatkui.
Toisena tehtävänä mentiin neliötä kentän puolikkaalla, käynnissä tehtiin terävät kulmat hiukan takaosankäännösmäisesti, eli ratsastettiin kulmaa kohden ja käännettiin koko hevosta tavallaan asteittain niin että se astui hieman ristiin. Tässä huomasi hyvin kuinka herkkäsuinen Lissu on, parhaat käännökset saatiin tehtyä kun sitä sai otettua suusta todella vähän ja kääntäminen tehtiin enemmän jalalla.
Tänä viikonloppuna ehdin ratsastamaan molemmat hevoset lauantaina, otin molemmilla laukannostoja. Hiliman kanssa nosto on vielä enemmän ajolähtö kuin nosto, mutta laukka pyörii ja jatkuu mukavasti. Oikea kierros lähtee helposti väärälle laukalle, varsinkin jos nosto menee pitkäksi.
Lissun kanssa en ole laukkaa kentällä ottanut pitkään aikaan, koska vanhojen traumojen takia se menee kokolailla paniikkiin jo pelkästä ajatuksesta. Se on tehnyt kuitenkin pellolla ihan rentoja nostoja, joten ajattelin että laukkaamista voidaan ottaa ohjelmaan kentälläkin. Vasempaan kierrokseen laukka nousee paremmin ja pyörii myös jollain lailla. Oikeaan kierrokseen laukka ei meinaa nousta ja kun se nousee, on se melkoista peitsin ja laukan sekoitusta ja Lissu on kuin lentoon lähdössä. Tällä kertaa laukkaamisesta syntynyt paniikki loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja ravissa pystyttiin jatkamaan muina naisina.
Molemmat hepat pääsivät myös pesulle kun olivat niin hiki päässä töitä painaneet.
Bocukin pääsi pitkästä aikaa kärryilemään, se on lääkityksen myötä piristynyt todella paljon ja nykyään se lähtee aamuisin tarhan portilta juosten heinäkasalle. Iltaisin se ärsyttää Lissua laukkaamalla aidan viertä ja nakkelemalla niskojaan Lissun suuntaan. Yleensä se saa Lissunkin ärsytettyä mukaan ja siinä sitten aina hetkonen mennä riehutaan.
Sunnuntaina kokeilin Hilimalle hackamoreja ja voi pojat mutta se kulki niiden kanssa kivasti. Hilima on tottunut mennä puksuttelemaan melko vahvalla ohjastuntumalla (Eli ratsastaja on saanut kannatella hänen päätään käsiensä varassa), mutta hackamoreen ei niin vaan nojatakaan varsinkin kun sitä kuolainta ei ole suussa lainkaan.
Lissu juoksenteli liinassa hetkisen aikaa ja Hiliman kiusaksi kävimme kävelemässä metsässä pienen lenkin. Nyt on Hilimakin lakannut ryntäilemästä tarhaa päästä päähän kun Lissu poistuu pihasta, se jää vaan portille parkumaan kovaan ääneen.
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
New York 10.-14.6.2016
Perjantaina 10.6 starttasi tädin "nelikymppisiä pakoon"-reissu New Yorkiin. Se on ollut aina meikäläisen haave päästä edes kerran käymään Atlantin tuolla puolen. Alunperin suunnitelma oli käydä pelkästään New Yorkissa, mutta suunnitelma siitä sitten hieman pääsi paisumaan ja reitti kulki Orlandon kautta Miamiin ja sieltä kotiin.
Trump Tower |
Times Square |
Lento lähti Helsinki-Vantaalta klo 14:10 ja kiitos seitsemän tunnin aikaeron olimme perillä 8 tunnin lennon jälkeen klo 15:50 paikallista aikaa.
Olin vertaillut eri kuljetusmahdollisuuksia kentältä hotelliin ja tullut siihen tulokseen että $80 shuttle-kuljetus verrattuna $7,5 AirTrain + metrolippuun on haaskausta ja niin kipitimme kimpsuinemme AirTrain -asemalle, juna tulikin kymmenessä minuutissa. Howard Beachin asemalla vaihdoimme metroon A, jonka linja kulki aivan hotellimme läheltä. Noh, kulkihan se muttei pysähtynyt siihen asemalle. Kyllä siinä pari kirosanaa kirposi kun Museum of Natural History-pysäkki viiletti ikkunan ohi. Meidän olisikin pitänyt valita metro C, joka kulkee samaa linjaa mutta tekee enemmän pysähdyksiä. Ei muuta kuin seuraavalla pysäkillä ulos ja oikealla metrolla parin pysäkin verran takaisinpäin.
Excelsior Hotel sijaitsi osoitteessa West 81st Street eli aivan Central Parkin ja luonnonhistoriallisen museon vieressä (eli se museo, joka on Night at the Museum -leffoissa) ja metroasemalta hotellin ovelle oli viitisenkymmentä metriä. Matkaan lentokentältä hotellille kului n. tunnin verran, eli ei mitenkään tuskallisen pitkään. Ihana respan setä oli vaihtanut meidän huoneen parempaan kuin mitä oli varattu, eli perushuoneen sijaan saimme junior suiten, mikä oli todella ihana yllätys.
Ensimmisenä iltana kävimme kävelemässä korttelin ympäri ja söimme iltapalaa katukahviossa.
Lauantaina 11.6 nousimme jo seitsemän maissa johtuen enempi aikaerosta kuin sen kummemmasta reippaudesta. Lähdimme kävelemään kaupungille ja söimme aamupalaa kahvilassa Columbus Avenuella. Päivän suunnitelma oli alunperin ostaa kahden päivän liput hop-on-hop-off kiertoajeluun, mutta vaihtoehtoja vertaillessa huomattiin että kannattaakin ostaa 3 päivän New York Pass, johon sisältyi paitsi kahden päivän kiertoajelut niin myös pääsyliput kaikkiin nähtävyyksiin mitä oli suunnitelmissa oli ollutkin.
Ajelimme ensin kiertoajelubussilla koko Downtown Loopin eli Times Squarelta Manhattanin kärkeen. Poikkesimme pikaisesti syömässä Mäkkärillä ja jatkoimme kiertoajelua, tällä kertaa Uptown Loopin eli keskuspuiston ympäri Harlemiin asti.
Apollo-teatteri |
Harlem |
Kiertoajelu päättyy jo viiden pintaan ja virtaa oli vielä paljon jäljellä joten ei muuta kuin New York Passin mukana tullut opaskirja käteen ja tutkimaan mitä nähtävää olisi vielä kävelymatkan päässä. Päädyimme Rockefeller Centeriin pilvenpiirtäjän Top Of The Rock -näköalatasanteelle. Aikamme maisemia katseltuamme käpsyttelimme vielä Madame Tussaud's -vahakabinettiin ja New Yorkin iltavalaistusta katsellen takaisin hotellille. Päivälle tuli mittaa 13 tuntia ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Empire State Building The Rockin katolta katsottuna |
Sunnuntaina 12.6 oli meikäläisen 40-vuotissyntymäpäivä ja lähdimme hotellilta jo yhdeksän pintaan kohti Empire State Buildingiä, joka kuulemma on hyvin ruuhkainen nähtävyys. Kiertoajelubussilla ajelimme lähimmälle pysäkille ja menimme jonottamaan. Jonoa oli vain vähän ja pääsimme nopeasti ensimmäiseen hissiin jolla pääsi Dare To Dream -näyttelytilaan 80. kerrokseen joka kertoi rakennuksen historiasta ja rakentamisesta. Seuraavalla hissillä päästiin sitten 86. kerroksen näköalatasanteelle.
Seuraava kohde oli 9/11 muistomerkki ja museo Manhattanin kärjessä Financial Districtin alueella. Romahtaneiden WTC-tornien paikoilla on nykyään muistomerkit ja maan alla tapahtumalle omistettu museo. Museoon oli kerättynä osia molemmista torneista, raunioista kaivettuja esineitä ja turmassa menehtyneiden kuvat ja omaisten kertomuksia. Päälimmäisenä museosta jäi mieleen melkein täydellinen hiljaisuus väkeä täynnä olevassa museossa. Ihmiset kulkivat hiljaa, joku jopa itkikin kulkiessaan.
911 Memorial |
Jatkoimme matkaa jalan aivan Manhattanin kärkeen Battery Parkiin, josta nousimme vesitaksin kyytiin. Taksi pysähtyi ensin Brooklyn Bridgen lähistölle, siitä East Riverin yli Brooklynin puolelle ja tämän jälkeen Vapaudenpatsaan viereen. Sitten ajettiinkin pidempi pätkä Hudsonjokea Midtowniin asti, jossa jäimme pois kyydistä.
Menimme tutustumaan lentotukialus Intrepidiin, joka toimii museona. Kannelta löytyi jos jonkinlaisia lentokoneita ja vieressä oli myös sukellusvene, johon emme piiitkän jonon takia päässeet sisään.
Tämä siksi, että varasimme ex-tempore liput The Beast -pikaveneen viimeiseen ajeluun. Olisi pitänyt kuunnella tarkempaan varoitukset märästä kyydistä, sillä kuvittelin varoituksen tarkoittavan sitä että pikaveneeseen saattaa roiskua vettä kun ajetaan kovaa. No, roiskui joo, mutta sitäpä en osannut arvata että arvon kuljettajamme ajaa täysiä vetämisen lisäksi myös pieniä käännöksiä ja sukeltaa oman jumalattoman roiskeensa alle niin että kyydissä olijat saavat ihan kunnon suihkun. Ja että yksi prkln henkilökunnan jäsen ampuilee kuivemmaksi jääneitä vesipyssyllä. Lopputulemana synttärimekko oli läpimärkä, synttärimeikki poskilla ja tukka sekaisin.
Tämän veikeän ajelun jälkeen suuntasimme kohti Times Squarea, nappasimme taasen Mäkkäristä iltapalaa ja katselimme aukion meininkiä. Sattui olemaan Puerto Ricon kansallispäivä ja aiemmin päivällä oli ollut paraati, nyt enää pieni porukka ajeli tuunatuilla autoillansa musiikit täysillä saaden poliisit raivon valtaan.
Maanantai 13.6 oli varattu museoille ja aloitimme Guggenheimista. Erikoinen rakennus, aamusta vähän väkeä joten saimme katsella rauhassa. Nähtiin Van Goghit, Kadinskyt ja muut.
Muutaman korttelin päässä saman kadun varrella sijaitsi Metropolitan Museum, jossa kuluikin melkoisesti aikaa.
Guggenheim |
Oikaisimme Keskuspuiston läpi ja pysähdyimme John Lennonin muistomerkillä puiston länsilaidalla Strawberry Fields -puistossa joka on kyyneleen muotoinen.
Viimeinen museo oli Museum of Natural History, johon oli varattuna eniten aikaa. Valtavassa museossa on näytillä koko luomakunnan historia dinosauruksista lähtien.
Museoähkyssä ajattelimme luovuttaa tältä päivältä ja mennä hotelliin huilimaan, mutta sitten New York Pass tarjoili oppaansa sivuilla houkuttelevan jutun: 3 tunnin pyörävuokra. Eli ei muuta kuin puiston pohjoispäähän, pyörät alle liikkeestä ja fillaroimaan puiston ympäri. Puistossa on erikseen kävelypolut ja sitten tämä pyöräreitti, joka on jaettu nopeammille ja hitaammille. Tosi kiva kokemus, onneksi ei menty vielä hotelliin.
Paluumatkalla hotellille poikkesimme ensin sattumalta löytämäämme suupalan kokoisia kuppikakkuja ja macaronseja myyvään liikkeeseen nimeltä Baked By Melissa ja lähellä hotelliamme sijaitsevaan oppaassa kehuttuun Magnolia Bakeryyn, joka oli kuin kuppikakkutaivas. Loppuilta menikin hotellissa löhöten ja mässäillen.
Tiistai 14.6 oli viimeinen päivämme Isossa Omenassa ja lähdimme heti aamusta kävelemään kaupungille. Aamupala syötiin kahdessa osassa, minä ensin Magnolia Bakeryssä (kyllä, kuppikakkua aamupalaksi!) ja Toni sitten nappasi vähän suolaisempaa evästä Starbucksista. Mummi oli vaatinut , että tuliaiseksi pitää saada I love NY -paita, joten sitä sitten kiireesti etsimään.
Keskustassa hukattiin niin paljon aikaa, että lentokentälle ehtiminen menikin hiukan kiiruuksi. Neljän maissa kuitenkin kone irtosi kiitoradasta meikäläiset kyydissä kohti Orlandon kansainvälistä lentoasemaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)