Molemmat hevoset olivat myllänneet kuralävessä ilmeisesti koko päivän, koska näyttivät melko samanvärisiltä ollakseen kuitenkin papereiden mukaan kulomusta ja kimo. Vielä kun Kirsi laittoi viestin että ehtinee tasan kuudeksi, niin päätin tempaista leidit talliin jo hyvissä ajoin puunattavaksi. Hilimalla on jo niin paksu ja tiheä talvikarva (turkki) että sinne sekaan mahtuu helposti kottikärryllinen hiekkaa. Pähkäilin siinä että pitäisikö se imuroida vai tampata jotta saa satulankin selkään, harjatessa kun kaikki tavara nousi leijailemaan ilmaan hevosen yläpuolelle ja kun selkäni käänsin niin kaikki tavara leijaili takaisin hevoseen.
 |
| Tämä hevonen on oikeasti valkoinen. |
Alkuun käytiin läpi mitä hevoset osaavat, eli ei vielä kovinkaan paljoa ja ratsastajien taso + päivän kunto. Ei siis laukkapiruetteja tai oikeastaan välttämättä laukkaa lainkaan ohjelmassa tänään.
Aloitettiin tekemällä pitkän sivun lopussa voltti, jonka jälkeen päädystä rata pituussuuntaan leikkaa ja joka kerralla suunnan vaihto. Voi pojat mutta voi suoraan ratsastaminen olla vaikeaa, vähintään pää tai takapuoli hevosesta oli alkuun ihan eri linjalla kuin keskiosa. Eli banaanillakin voi ratsastaa suoraan ihan tosta vaan.
Sama harjoitus ravissa oli aluksi Hilimalle melko vaikea mutta sitkeällä yrityksellä alkoi voltti pysyä volttina ja suorat olivat suoria. Lissu näki muutamia pokemoneja pusikossa välillä, mutta ei sentään laittanut ihan ranttaliksi. Pätkiä mentiin jo oikeinkin kivasti ja ei ne huonotkaan pätkät niin hirveän huonoja olleet.
Väliin otettiin kävelypätkä, väittäisin että tässä kohtaa olivat ratsastajat jo kohtuullisen piipussa, hevoset sentään vielä ihan hyvissä voimissa.
Toisena tehtävänä ratsastettiin ravissa kolmikaarista kiemurauraa ja jokaiseen kiemuraan voltti keskelle, tässä pääsin jo menemmään pätkiä harjoitusravissa ja Lissulla pysyi kuitenkin tahti tasaisena. Loppua kohden huomasi selvästi että tuli hevosillekin väsy, ainakin Lissu alkoi lisätä vauhtia ja kun ratsastajasta ei siinä vaiheessa ollut hevoselle enää mitään apua, niin mitäpä siinä muutakaan sitten.
Ihan huippufiilis jäi tunnin jälkeen, kyllä se vaan tekee hyvää ratsastaa jonkun silmän alla. Toivottavasti kelejä riittäisi vielä pidemmän aikaa nyt kun on päästy hyvään alkuun.
Loppuviikko meni höntsäillessä jokusen kerran ja lauantaipäivä menikin kokonaan VARMA:n järjestämissä matkaratsastuksen SM-kisoissa Liedossa. Olin lupautunut toimihenkilöimään kansliaan vastapalveluksena heidän avulleen Sumaran Liesjärven kisoissa viime kesänä.
Päivä oli pitkä ja keli yllättävän kylmä, onneksi ei sentään satanut missään vaiheessa. Lähdin kotoa puoli viiden maissa aamulla ja taisin olla takaisin viiden maissa illalla.
 |
| SM-mitalit saatiin jaettua :) |
Viime keskiviikkona oli luvassa höykytystä tädeille osa 2. Teemana oli taas suoristaminen, se kun on yllättävän vaikeaa toteuttaa itsekseen ratsastaessa varsinkaan kun kentällä ei ole peilejä. Ensin mentiin kevyessä ravissa radan poikki ja tehtiin siirtyminen käyntiin keskellä kenttää. Siitä takaisin kevyeen raviin ja vuorotellen jatkettiin joko oikeaan tai vasempaan kierrokseen.
Kertaalleen olin lähes ylpeä itsestäni kun kentän päädystä lähti tikka lentoon puusta ja Lissu heitti 180 asteen pyörähdyksen eikä meikäläiseltä jäänyt edes lause kesken, vaan pyöräytin toiset 180 astetta ja matka jatkui.
Toisena tehtävänä mentiin neliötä kentän puolikkaalla, käynnissä tehtiin terävät kulmat hiukan takaosankäännösmäisesti, eli ratsastettiin kulmaa kohden ja käännettiin koko hevosta tavallaan asteittain niin että se astui hieman ristiin. Tässä huomasi hyvin kuinka herkkäsuinen Lissu on, parhaat käännökset saatiin tehtyä kun sitä sai otettua suusta todella vähän ja kääntäminen tehtiin enemmän jalalla.
Tänä viikonloppuna ehdin ratsastamaan molemmat hevoset lauantaina, otin molemmilla laukannostoja. Hiliman kanssa nosto on vielä enemmän ajolähtö kuin nosto, mutta laukka pyörii ja jatkuu mukavasti. Oikea kierros lähtee helposti väärälle laukalle, varsinkin jos nosto menee pitkäksi.
Lissun kanssa en ole laukkaa kentällä ottanut pitkään aikaan, koska vanhojen traumojen takia se menee kokolailla paniikkiin jo pelkästä ajatuksesta. Se on tehnyt kuitenkin pellolla ihan rentoja nostoja, joten ajattelin että laukkaamista voidaan ottaa ohjelmaan kentälläkin. Vasempaan kierrokseen laukka nousee paremmin ja pyörii myös jollain lailla. Oikeaan kierrokseen laukka ei meinaa nousta ja kun se nousee, on se melkoista peitsin ja laukan sekoitusta ja Lissu on kuin lentoon lähdössä. Tällä kertaa laukkaamisesta syntynyt paniikki loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja ravissa pystyttiin jatkamaan muina naisina.
Molemmat hepat pääsivät myös pesulle kun olivat niin hiki päässä töitä painaneet.
Bocukin pääsi pitkästä aikaa kärryilemään, se on lääkityksen myötä piristynyt todella paljon ja nykyään se lähtee aamuisin tarhan portilta juosten heinäkasalle. Iltaisin se ärsyttää Lissua laukkaamalla aidan viertä ja nakkelemalla niskojaan Lissun suuntaan. Yleensä se saa Lissunkin ärsytettyä mukaan ja siinä sitten aina hetkonen mennä riehutaan.
Sunnuntaina kokeilin Hilimalle hackamoreja ja voi pojat mutta se kulki niiden kanssa kivasti. Hilima on tottunut mennä puksuttelemaan melko vahvalla ohjastuntumalla (Eli ratsastaja on saanut kannatella hänen päätään käsiensä varassa), mutta hackamoreen ei niin vaan nojatakaan varsinkin kun sitä kuolainta ei ole suussa lainkaan.
Lissu juoksenteli liinassa hetkisen aikaa ja Hiliman kiusaksi kävimme kävelemässä metsässä pienen lenkin. Nyt on Hilimakin lakannut ryntäilemästä tarhaa päästä päähän kun Lissu poistuu pihasta, se jää vaan portille parkumaan kovaan ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti