Reissun viimeinen etappi oli Miami, jonne matkustimme bussilla Orlandosta. Matka kesti 4,5 tuntia.
Haaveemme maisemien katselusta toteutui hiukan tynkänä, koska koko matkalla ei paljon muuta näkynyt kuin suota, suota ja erilaisia golfklubien peräaitoja.
Miamin keskustassa toki oli nähtävää ja pian olimmekin jo hotellilla. Beach Paradise on yksi alkuperäisistä art deco -hotelleista jotka sijaitsevat rantakatu Ocean Drivella. Ihana vanha hotelli jossa oli pelottava hissi ja suuret huoneet. Meillä oli kulmahuone, josta ikkunat sivukadulle ja takapihan huoltokadulle.
Melkein heti saavuttuamme alkoi ukkosmyräkkä, joten huilailimme huoneessa odottaen sen menevän ohi.
Ukkosen jälkeen lähdimme iltakävelylle ensin rannalle ja sieltä rantakatua pitkin melkoisen lenkin. Kulmakaupasta ostimme hiukan juotavaa ja naposteltavaa ja menimme takaisin hotellihuoneeseen.
Lauantai 18.6 oli kiertoajelupäivä, kävimme ostamassa liput Big Bus Toursin pisteeltä ja menimme pysäkille odottamaan bussia. Ajelimme bussin kyydissä koko 2,5 tunnin kierroksen Miamin keskustassa.
Palailimme hotellille iltapäivällä ja menimme rannalle. Vesi oli tyyntä ja aivan mielettömän lämmintä, Tonin ohi ui iso mureena ja paljon näkyi myös pikkukaloja. Iltaa kohden alkoivat pilvet taas kerääntyä ja ukkonenhan sieltä alkoi jyristelemään. Tällä kertaa tuli oikein varoitus televisiossakin rajusta ukkosmyrskystä. Pakkohan sitä oli sitten lähteä pihalle ihmettelemään ja pian sade sitten loppuikin. Kävimme rannalla ihmettelemässä salamoivaa taivasta ja merellä lipuvia laivoja.
Sunnuntaina 19.6 säätiedotus lupasi vesisadetta iltapäivälle, joten suuntasimme aamusta rannalle. Toni meni uimaan ja itse jäin loikoilemaan rannalle. Yhtäkkiä vatsassani pyörähti, sitten tuli kova kipu, nousi oikein hiki otsalle. Painelin siltä istumalta vessaan joka onneksi oli aika lähellä, sitten kipitin takaisin rannalle kertomaan Tonille että nyt mennään kiireen vilkkaa hotelliin. Siellä sitten kuluikin jokunen tunti, onneksi oli Imodiumia mukana ja Toni kipaisi apteekista vielä lisää. Melkoinen pöpö oli, ajattelin ensin että millä hitolla mä pystyn seuraavana iltana lentämään kotiin kun vatsaan sattuu niin kovaa että meinaa itku tulla. Iltapäivään mennessä olin kuitenkin jo taas kunnossa ja päästiin syömään ja shoppailemaan.
Maanantai 20.6 olikin sitten jo lähtöpäivä. Kirjauduimme hotellista ulos aamulla ja lähdimme bussilla kohti Dolphin Mall -ostoskeskusta. Siellä vierähtikin koko päivä tuliaisia shoppaillessa ja syödessä. Hyvissä ajoin ajelimme lentokentälle ja lento kohti kotia lähti onneksi aikataulussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti