Pimeän treeniä

Keliolosuhteet matkahevosen treenaamiseen ovat tällä hetkellä ehkä parhaat ikinä. Tiellä pohjana hyvä lumipolanne, metsässä lumi tasoittaa mukavasti möykkyjä, pellolla saa hyvin vastusta ja kentän pohja on hyvä ja pitävä.

 Lissun kanssa hytkyimme maanantaina kentällä, isoja ympyröitä ravissa, pohkeenväistöä käynnissä ja niin eespäin. Tavoitteena saada suora hevonen, ravitreenatuilla kun tuo toispuoleisuus on kyllä todella syvällä. Myöskin tasaisuus olisi kova sana, vieläkin Lissulla on taipumusta hiissata kaasua päälle-pois kun yritetään ravata tasaisesti. Tällaiselle vatsalihaksettomalle ratsastajalle se tuottaa melkoista haastetta olla olematta paria sekuntia jäljessä ja olla nykimättä ja potkimatta. 

Tiistaina pidettiin vapaapäivä, koska meillä pitää kuulemma välillä tiskata ja siivotakin. Töistä tullessa hain postista paketin kirppisvaatteita jotta on töihin päällepantavaa, omasta mielestä tuli jopa törsättyä kun kulutin viitisen kymppiä. Sitten kipaisin Hankkijalle ostamaan ratsastustoppahousut, koska vanhat Mountain Horset olivat kutistuneet kaapissa niin, että napin ja napinreiän väliin jäi 15cm matkaa. 79€ hinta ei taas tuntunut uusista Covallieroista mitenkään pahalta. Tärkeysjärjestys se olla pitää :)

Keskiviikkona pakkanen kiristyi kymmeneen asteeseen ja uudet toppahousut pääsivät testiin. Ihan hyvät jalassa, kangas joustaa mukavasti. Ja mikä parasta, se pitää vettä. Tuolla metsässä rämpiessä puista putoaa niskaan niin paljon lunta että sitä sulaa väkisinkin satulaan. 
Viritin meille molemmille lamput päähän ja eikun menoksi. Ensin kierrettiin tuo parin kilometrin metsälenkki, tarkoitus oli höylätä sitä useampaan kertaan mutta koska tiepohja on nyt niin hyvä, lähdettiinkin hölköttelemään tielle. En ole Lissun kanssa juurikaan hölkkälenkillä lampun valossa vielä käynyt, mutta se toimi yllättävän hyvin. Tie kulkee suurimmalta osin peltoaukealla ja lumi valaisee niin hyvin että kävellen olisi pärjännyt ilman lamppuakin. Pikkuiset kuusennäreet tien reunassa aiheuttivat varovaisuutta, kaipa ne kauempaa katsottuna näyttivät vaarallisemmilta. Varpaat jäätyivät totaalisesti kotimatkalla, sulivat heti kun pudotin jalustimet pois. Pitänee vaihtaa muoviset jalustimet tilalle.
Matkaa tuli 6,2km, hölkkäpätkät mentiin mukavan rauhallisesti, n. 14km/h.

Ihana talvikeli

Lähdin eilen heti töistä tultuani ratsastamaan Lissulla. Tallissa odotti yllätys, vanha kypäräni oli häipynyt ja tilalle oli tullut joulupukin lupaama Back on Trackin EQ3 -kypärä. Innoissani aloin sitä sovittamaan ja sehän sopi ihan hyvin. Oikeasti kypärä oli siis Hööksiltä, kävimme jouluostoksilla Raision Myllyssä ja jälleen kerran lahjaostosten kanssa myöhässä ollut siippani hövelisti lupasi kustantaa uuden kypärän. Hööksillä oli ale kaikista kypäristä -20%, joten mikäs sen sopivampaa.
Meikäläisellä on niin iso kuuppa, että koot loppuivat kesken, 58 oli myymälässä suurin koko joten tilasin numeroa suuremman.

Ratsastelin kentällä n. 45 minuuttia, lähinnä isoja ympyröitä ja temponvaihteluita, lunta oli jo hitusen liikaa tarkempaan nysväämiseen. Lissu meni pätkittäin hyvin ja otti välillä hepuleita milloin mistäkin, onneksi ne ovat nykyään muutaman askeleen rynnistyksiä. Ajoittain temponvaihtelut menivät jopa pelkillä painoavuilla, mikä oli pienoinen ihme ottaen huomioon viimeaikaisen kouluratsastuslaiskottelun.
Loppujen lopuksi ratsastaja oli puolet hikisempi kuin hevonen, mutta saatiin kuitenkin tehtyä se mitä oli tarkoituskin. Selkeästi kyllä huomaa että ihan keskiverto ratsastustuntiakaan ei kyllä varmaan kestäisi tällä kunnolla, sen verran oli tärinää jaloissa tallihommia tehdessä ratsastuksen jälkeen.

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa ikinä Lissun kanssa kaksistaan säkkipimeään metsään lamput päässä. Hiliman kanssahan Lissu on kulkenut näin jo viime talvena ja kaikki on mennyt ihan hyvin.
Lenkki meni ihan mukavasti, viheltelin kovaan ääneen niin kaikki lähistöllä olleet metsäneläimet ottivat ja läksivät jonnekin muualle, vain jäljistä näki missä oli juuri kuljettu. Hieman kuumottavaa oli kulkea ihan tuoreita hirvenjälkiä seuraten, onneksi tuo kaksikko oli myöskin mennyt menojaan. Lissu ei juurikaan pelkää peuroja enää koska niitä nähdään nykyään tosi usein, mutta hirvi lähietäisyydellä voipi olla sille liikaa. Hirvet ovat mielestäni muutenkin epäluotettavia elukoita kun eivät välttämättä lähde hevosta karkuun.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä päästiin kotiin ja luottavaisin mielin voi näemmä Lissun kanssa yksinäänkin lähteä pimeään hortoilemaan.

Oikeaoppinen hevoskauppa (ja sitten tämä meikäläisen tapa)

Tepan ostajat olivat kuunnelleet hyviä neuvoja ja tekivät kuten fiksu hevosenostaja tekee, eli käyvät kokeilemassa kentällä ja maastossa, teettävät eläinlääkärintarkastuksen, tekevät hevosesta ajoissa riittävän tarjouksen ja maksavat hevosen noudettaessa. Näinhän se kannattaisi aina tehdä, lopputulos on varmemmin halutun kaltainen.

Vaan mitä tekee meikäläinen, ihastuu hevoseen kuvan ja videon perusteella, maksaa kauppasumman tuntemattoman ihmisen tilille toiseen päähän suomenmaata, tilaa hevoselle rekkakyydin läheiselle raviradalle ja istuu aamuyöllä raviradan parkkipaikalla kynsiään purren jännittämässä että millainen peto sieltä rekasta putkahtaakaan. 
No, hyvinhän siinä kävi, mutta älkää lapset tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon :)

Tarkoituksenani oli tosiaan vähentää treenattavien hevosten määrää yhteen, jotta aika ja jaksu riittäisi paremmin. Samalla mielessä kyti sama tauti kuin joka kevät; varsakuume. Että jos ostaisi/liisaisi/lainaisi/varastaisi jostain tamman jonka astuttaisi Vilskeellä.
Viimeistään tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää pitää kaikki hevosenmyyntisivustot visusti kiinni, mutta tokihan niitä piti hiukan kurkata jotta tietää missä hinnoissa liikutaan jos sitten ehkä joskus mahdollisesti. Ja sitten sieltä pisti silmään 6-v kulomusta sh-tamma. Ei olisi pitänyt soittaa, mutta soitin kumminkin. Terve, täysipäinen, hyväajoinen. Just kuin meille tehty, nuorikin vielä niin varsomisvuoden jälkeen vielä paljon aktiivivuosia jäljellä. No, helkkarin kaukana, ei millään viittis ajella Ruukkiin noutamaan. Seuraavana päivänä FB:ssä ilmoitus kimppakyydistä Rovaniemi - Oulu - Seinäjoki - Tampere - Helsinki. Jos tämä ei ole merkki universumilta, niin mikä sitten?

Tässä välissä toki käytiin myös melkoinen vääntö isännän kanssa, kovasti perustelin hänelle miksi juuri tämä tamma nyt vaan pitäisi saada. Hän sanoi painavan sanansa, eli EI missään tapauksessa. Ja tuolla se Hilima nyt mutustelee heiniä tarhassa.

Pieni takapakki suunnitelmiin kyllä tuli, eli kaikenlaiset astutussuunnitelmat kiellettiin aivan täysin totaalisen ehdottomasti. No, mitenkäs se Mamba taas lauloikaan? "Vielä on kesää jäljellä..."

Taas tuli törsättyä

Olen jo pitkään himoinnut lampaankarvasatulaa ja jokin aika sitten Horzelta tuli joku mainosposti jossa luvattiin merkkituotteet -30%. Tilasin sitten Christ Premium Plus -satulan, jossa on edessä toppaukset jotka estävät ratsastajan luisumista eteenpäin. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen olen todella tyytyväinen ostokseeni. Satulassa on mukavan pehmeä ja yllättävän tukevaa istua. En ole laittanut siihen vielä jalustimia koska olen ratsastanut sillä vain kentällä ja käsittämtöntä kyllä, meikäläisen järjettömästä tarvikevarastosta ei löydy kuin webberssejä, jotka eivät käy tuohon satulaan.

Toinen postin tuoma ilon aihe on Ruuhkavuosiratsastajan Äiti ratsastaa nyt -paita. Olisin jo aiemmin tilannut sellaisen, mutta juuri tuolla tekstillä olevat paidat olivat loppu. Kiitos Facebookin, tieto uusista teknisistä t-paidoista samalla tekstillä tavoitti minutkin ja tilaus lähti heti. Paita istuu hyvin ja oli mukava päällä tämän päivän ratsasteluissa.

Näin juhannuspäivänä oli pitkästä aikaa aikaa ratsastaa molemmat hevoset ja aloitin ensin Lissun kanssa. Koska kiivetessäni Lissun selkään oli muu perhe kömpinyt vasta aamupalalle, ei kuvia ole tarjolla tuota paita-ihkutus-selfietä lukuunottamatta.

Lissulla on ollut työnteossa muutaman viikon tauko, ensin lomareissun takia ja sitten odoteltiin vielä kengitystä viikon verran. Ei sillä etteikö kengittäjä tulisi kun pyydetään, mutta  telepaattista yhteyttä meillä ei vielä ole eli tädin tarttis muistaa lähettää se tekstari.

Tehtiin siinä perusasioita eli pysähdyksiä käynnissä ja haettiin käyntiin tasaista tahtia ja liikettä selän läpi. No ei onnistunut. Paitsi toki pysähdykset, mutta ei muuta kuin seuraavaan tehtävään. Jospa se sitten menis paremmin. Väistettiin pohjetta uran sisäpuolelta uralle, jees, tää me osataan. Hyvin meni kumpaankin suuntaan.
Ravia mentiin pääty-ympyrällä ja tapeltiin siitä, että saako suulla muljata ja kuolainta purra ja tillitellä taivaalle. Lopputulos 50/50 mukavan rentoa ja tahdikasta ravia kuolaintuella sekä edellämainittua vimputusta. Alkutilanteeseen verrattuna sen verran positiivistakin kehitystä on tapahtunut, että kaasu ei hirtä enää pohjaan vaan roppa ravaa tasaista tahtia pikku pään duunatessa omiaan siellä riukukaulan päässä.
Lopuksi vielä muutama epäonnistunut laukannosto ja vielä ravailua ja loppukäynnit. Huomaa että neidillä on ollut ohjelmassa lomailua ja laiskottelua.

Tepan kanssa menin lampaankarvasatulalla. Aloitettiin pienellä kuvaussessiolla koska pahaa-aavistamaton mieheni sattui juuri parahiksi tulemaan pihalle kun olin ähertämässä pallilta satulaan. Pienen neuvonpidon (kinuamista, kiristystä ja uhkailua) jälkeen otettiin muutama kuva joista löytyi jopa jokunen julkaisukelpoinen.
Kiukkuisen isännän marssittua matkoihinsa keskityttiin tekemiseen. Alkuun pysähdyksiä, meillä alkaa olemaan aikas kivasti jarrut! Vielä kun paikallaan voisi seistä kahta sekuntia pidemmän ajan, niin olis kiva.
Tepankin kanssa väistettiin pohjetta. Ensin uran sisäpuolelta uralle, sitten peffaa uralta ulospäin ja vielä ympyrälläkin jonkinlaista yritystä.
Ravissa tehtiin siirtymisiä käyntiin pitkän sivun keskellä.
Sitten alkoikin sataa ja meinasin, että johan sitä tulikin tehtyä yhdelle päivälle.

Tepan edistyksestä sen verran, että alkuun vaivannut kompurointi on loppunut kokonaan ja tosiaan jarrut alkavat pikkuhiljaa toimia paremmin. Hyvähyvä.