Meikäläisellä on niin iso kuuppa, että koot loppuivat kesken, 58 oli myymälässä suurin koko joten tilasin numeroa suuremman.
Ratsastelin kentällä n. 45 minuuttia, lähinnä isoja ympyröitä ja temponvaihteluita, lunta oli jo hitusen liikaa tarkempaan nysväämiseen. Lissu meni pätkittäin hyvin ja otti välillä hepuleita milloin mistäkin, onneksi ne ovat nykyään muutaman askeleen rynnistyksiä. Ajoittain temponvaihtelut menivät jopa pelkillä painoavuilla, mikä oli pienoinen ihme ottaen huomioon viimeaikaisen kouluratsastuslaiskottelun.
Loppujen lopuksi ratsastaja oli puolet hikisempi kuin hevonen, mutta saatiin kuitenkin tehtyä se mitä oli tarkoituskin. Selkeästi kyllä huomaa että ihan keskiverto ratsastustuntiakaan ei kyllä varmaan kestäisi tällä kunnolla, sen verran oli tärinää jaloissa tallihommia tehdessä ratsastuksen jälkeen.
Tänään lähdin ensimmäistä kertaa ikinä Lissun kanssa kaksistaan säkkipimeään metsään lamput päässä. Hiliman kanssahan Lissu on kulkenut näin jo viime talvena ja kaikki on mennyt ihan hyvin.
Lenkki meni ihan mukavasti, viheltelin kovaan ääneen niin kaikki lähistöllä olleet metsäneläimet ottivat ja läksivät jonnekin muualle, vain jäljistä näki missä oli juuri kuljettu. Hieman kuumottavaa oli kulkea ihan tuoreita hirvenjälkiä seuraten, onneksi tuo kaksikko oli myöskin mennyt menojaan. Lissu ei juurikaan pelkää peuroja enää koska niitä nähdään nykyään tosi usein, mutta hirvi lähietäisyydellä voipi olla sille liikaa. Hirvet ovat mielestäni muutenkin epäluotettavia elukoita kun eivät välttämättä lähde hevosta karkuun.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä päästiin kotiin ja luottavaisin mielin voi näemmä Lissun kanssa yksinäänkin lähteä pimeään hortoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti