Olen jo pitkään himoinnut lampaankarvasatulaa ja jokin aika sitten Horzelta tuli joku mainosposti jossa luvattiin merkkituotteet -30%. Tilasin sitten Christ Premium Plus -satulan, jossa on edessä toppaukset jotka estävät ratsastajan luisumista eteenpäin. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen olen todella tyytyväinen ostokseeni. Satulassa on mukavan pehmeä ja yllättävän tukevaa istua. En ole laittanut siihen vielä jalustimia koska olen ratsastanut sillä vain kentällä ja käsittämtöntä kyllä, meikäläisen järjettömästä tarvikevarastosta ei löydy kuin webberssejä, jotka eivät käy tuohon satulaan.
Toinen postin tuoma ilon aihe on Ruuhkavuosiratsastajan Äiti ratsastaa nyt -paita. Olisin jo aiemmin tilannut sellaisen, mutta juuri tuolla tekstillä olevat paidat olivat loppu. Kiitos Facebookin, tieto uusista teknisistä t-paidoista samalla tekstillä tavoitti minutkin ja tilaus lähti heti. Paita istuu hyvin ja oli mukava päällä tämän päivän ratsasteluissa.
Näin juhannuspäivänä oli pitkästä aikaa aikaa ratsastaa molemmat hevoset ja aloitin ensin Lissun kanssa. Koska kiivetessäni Lissun selkään oli muu perhe kömpinyt vasta aamupalalle, ei kuvia ole tarjolla tuota paita-ihkutus-selfietä lukuunottamatta.
Lissulla on ollut työnteossa muutaman viikon tauko, ensin lomareissun takia ja sitten odoteltiin vielä kengitystä viikon verran. Ei sillä etteikö kengittäjä tulisi kun pyydetään, mutta telepaattista yhteyttä meillä ei vielä ole eli tädin tarttis muistaa lähettää se tekstari.
Tehtiin siinä perusasioita eli pysähdyksiä käynnissä ja haettiin käyntiin tasaista tahtia ja liikettä selän läpi. No ei onnistunut. Paitsi toki pysähdykset, mutta ei muuta kuin seuraavaan tehtävään. Jospa se sitten menis paremmin. Väistettiin pohjetta uran sisäpuolelta uralle, jees, tää me osataan. Hyvin meni kumpaankin suuntaan.
Ravia mentiin pääty-ympyrällä ja tapeltiin siitä, että saako suulla muljata ja kuolainta purra ja tillitellä taivaalle. Lopputulos 50/50 mukavan rentoa ja tahdikasta ravia kuolaintuella sekä edellämainittua vimputusta. Alkutilanteeseen verrattuna sen verran positiivistakin kehitystä on tapahtunut, että kaasu ei hirtä enää pohjaan vaan roppa ravaa tasaista tahtia pikku pään duunatessa omiaan siellä riukukaulan päässä.
Lopuksi vielä muutama epäonnistunut laukannosto ja vielä ravailua ja loppukäynnit. Huomaa että neidillä on ollut ohjelmassa lomailua ja laiskottelua.
Tepan kanssa menin lampaankarvasatulalla. Aloitettiin pienellä kuvaussessiolla koska pahaa-aavistamaton mieheni sattui juuri parahiksi tulemaan pihalle kun olin ähertämässä pallilta satulaan. Pienen neuvonpidon (kinuamista, kiristystä ja uhkailua) jälkeen otettiin muutama kuva joista löytyi jopa jokunen julkaisukelpoinen.
Kiukkuisen isännän marssittua matkoihinsa keskityttiin tekemiseen. Alkuun pysähdyksiä, meillä alkaa olemaan aikas kivasti jarrut! Vielä kun paikallaan voisi seistä kahta sekuntia pidemmän ajan, niin olis kiva.
Tepankin kanssa väistettiin pohjetta. Ensin uran sisäpuolelta uralle, sitten peffaa uralta ulospäin ja vielä ympyrälläkin jonkinlaista yritystä.
Ravissa tehtiin siirtymisiä käyntiin pitkän sivun keskellä.
Sitten alkoikin sataa ja meinasin, että johan sitä tulikin tehtyä yhdelle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti