Lissu ei diggaa hackamoreja

En tykkää!

 Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut kokeilevani Lissulle hackamoreja, koska ajattelin, että matkaratsastuskisoissa kesken matkan juottaminen voisi olla helpompaa ilman kuolaimia. No, tänään ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja virittelin Lissulle hakkikset päähän ja eikun menoksi. No pikkasen oikaisin, ensin raavittiin hevosesta noin 50kg mutaa ja santaa ja muuta skeidaa päältä. Kuvistakin näkee, että se on niin likainen että näyttää keltaiselta. Luonnonvalossa se on lähinnä beige.
Kentällä kiipesin normaalisti selkään, tarjosin leivänpalan ja sitten töppöstä toisen eteen. Paitsi ei sittenkään. Lissu tönkötti paikallaan ja hoputtamalla iski pakin päälle. Enkä ollut vielä ottanut juurikaan edes ohjia käteen. Maiskutin siinä sitten kuin alkeiskurssilainen laiskan tuntijuhdan selässä ja lopulta pääsimme sen verran liikkeelle, että Lissu käveli portilla seisovan mieheni luokse "Vie mut pois täältä, tää on ihan tyhmää." 
Mieheni, joka oli taas pakotettu kuvaamaan sohellustamme, kipaisi hakemaan tahtipuikon tallista ja muutaman muka-pystyynhyppäämisen (20 cm maasta) löytyi suunta eteenpäin.
Voi pojat, mutta voi hevonen saada itsensä korkkiruuville, Lissun kaula selästä katsottuna muistutti kierremakaroonia ja koko olemuksensa kuvasti syvää kärsimystä. Pää oli vinossa oikealle ja leuoilla vielä vemputettiin ja kieli roikkui pihalla. Oikeutta Eläimille olis saanut tästä ratsastuksesta oivallista materiaalia sivuilleen sen haukottelevan hevosen (kuvateksti: ahdistunut hevonen) lisäksi.

En tykkää vieläkään.

Enkä vieläkään.

Kyllä me siinä sitten mentiin ympyrää käynnissä ja ravissa mutta tämä ei selkeästi ole Lissun juttu. Juokoon sitte kuolaimet suussa. Enkä liity Kuolaimetta, Kengättä ja Kannuksetta FB-ryhmään. No en olis kyllä muutenkaan.
Mentiin sitten Lissun kanssa kylpyyn ja oltuaan puhtaan valkoinen noin kolme ja puoli minuuttia tarhaan laskemisen jälkeen hän sitten otti ja sukelsi johonkin kuramömmöön taas. Mitähän sieniä mä olin vetänyt kun sain päähäni että pitää saada valkoinen hevonen ?

Juur pikkasen kurainen neiti

Joku nauttii pesusta

Takaisin lähtöpisteeseen.

Tepan kanssa mentiin myös kentällä, kuvaaja oli lupauksistaan huolimatta kadonnut kuin pieru Saharaan, joten ei kuvia taaskaan.
Tehtiin alkuun pysähdyksiä ja pohkeenväistöä käynnissä. Väistöä tulee aika vähän, mutta selvästi aletaan olla hajulla mistä on kyse.
Sitten ravailtiin pääty-ympyröitä ja muuta notkistavaa, vauhti meinasi välillä kiihtyä, mutta ylättävän tasaisella tahdilla jo mennä puksutellaan ja kiihdytyksetkin hidastuvat ilman vetokilpailua.
En ole juurikaan laukannut Tepan kanssa, koska sillä oli alkuun paljon ongelmia tasapainon kanssa, mutta nyt ajattelin kokeilla onko parannusta tapahtunut myös sillä saralla. Tehtiin nostoja pääty-ympyrällä ja vaikka nostot tulivat rynnistyksen kautta, vauhti ei ollut mitenkään päätä huimaavaa ja tuntui melko mukavalta. Eikä kaaduttu!
Loppuun tehtiin vielä muutama väistöyritys harjoitusravissa ja yritystä löytyi, mutta selkeästi huomasin että nyt ei ole enää kivaa ja lähdettiin loppukäynneille metsään. 
Mitattiin muuten Tepan säkäkorkeus, noin 150cm näytti mitta. Kokolailla kymmenisen senttiä on Tepalla ja Lissulla eroa korkeudessa.

Päivän paras uutinen kuultiin Uusikaarlepyystä, kasvattini Vilske nappasi suomenhevosten kenttäratsastuksen SM-hopeaa tiukassa kisassa. Hyvä Vee!