Helteistä menoa ja helteitten menoa

Saapuihan se hellekin sitten viimein. Perjantaina mittari lähenteli kolmeakymppiä ja lupasin Millalle että saa mennä uimaan poninsa kanssa. Ja hauskaahan siitä tulikin.

Uimapatjat on niin out

Lauantaina oli matkaratsastuskisat Liesjärvellä ja toimin niissä kilpailun johtajana. Kotiin tullessa pamahti migreeni ja hepoille vapaapäivä. 

Sunnuntaina lähdin ensin Lissun kanssa kentälle. Kello oli kymmenen aamupäivällä ja paarmoja jo tuskaksi asti. Neiti draamakuningatar ei meinannut kyetä mihinkään muuhun kuin taistelemaan ötököiden kanssa, joten jätettiin käyntiosuudet aika vähille. Alkuun tehtiin väistöjä uran sisäpuolelta uralle sekä myöskin ympyrällä. Ihan ok, sen mitä nyt keskittymään pystyttiin.
Ravissa tehtiin ympyröitä ja voltteja, jostain syystä sisäpohje ei mennyt kunnolla läpi ja Lissu puski pää ulkona lapa edellä menemään. Lopulta alkoi homma pelittää ja otettiin pari laukannostoa molempiin suuntiin. Laukkaamisesta ei meinaa kyllä tulla mitään, nosto tulee kyllä ja pari askelta tunnistettavaa laukkaakin, mutta sitten menee räpellykseksi ja molempiin suuntiin vimpsahti sisätakajalka kertaalleen pois altakin. Ehkä me laukkaillaan enemmän vasta kun alkaa tuo tasapaino olla parempi.
Lopuksi lähdettiin vielä metsälenkille josta saatiin mukaan noin ziljoona pikkukärpästä.
Lissu pääsi vielä kylpyyn ja takaisin tarhaan sotkemaan itsensä uudelleen.

Paree olla tarkkana ettei tuuli vie ruoka-astiaa

Heti perään hain Tepan ja harjasin sen, mutta kavioita puhdistaessa huomasin että toisesta etukengästä oli sisähaaran kaikki naulat poikki, oli vissiin hiukan polkaistu takasella. No, ei muuta kuin ötökkämyrkyt pintaan ja hevonen takaisin tarhaan. Tepa oli aivan hämmentynyt: "Ai loppuks tää jo?"
Periaatteessa kahden irtokenkäkurssin perusteella mun olis pitänyt pystyä itsekin lyömään naulat takaisin, mutta jo pelkkä ajatuskin oli niin hikinen että jätin suosiolla väliin. Kengittäjä piipahti iltasella ja taas on popot tiiviisti paikallaan.

Tänään kävin Tepan kanssa maastoilemassa jo paljon viileämmässä kelissä. Etukäteen hieman mietitytti miten mahdetaan päästä naapurin ladon ohi, kun seinässä oleva kuvuri huusi niin kovaa että se kuului meille reilun kilometrin päähän. Latoa lähestyessä alkoi vauhti hidastua ja juuri puhaltimen kohdalla Tepa pysähtyi. Ehdin ajatella että jaahas, noinkohan tästä päästään ohi, mutta herran olikin pissahätä päässyt niin pahaksi ettei voinut kävellä pidemmälle. Siinä sitten loroteltiin kaikessa rauhassa puhaltimen ulvoessa vieressä. Ja sitten olikin jo kiire päästä heiluttelemaan pippeliä naapurin tammoille.