Matkaratsastuskisojen järjestäminen

Kaija pitää reittiselostusta

Ennen talkookärpäsen puremaa (= ei ole kilpahevosta) harrastin matkaratsastusta pelkästään kilpailijana. Nyt reilun vuoden verran talkoiltuani olen oppinut arvostamaan sitä työtä minkä seurat tekevät kisojen eteen ja mitä korkeamman tason kisat, sitä suurempi riski että mennään taloudellisesti tappiolle. Viime vuosi oli SuMaRalle melkoista pyöritystä, tavallisten kisojen lisäksi järjestettiin sekä KV-kisat että SM-kisat. Talkootöitä tehtiin hartiavoimin ja sponsoreita hankittiin hiki päässä. Ei menty tappiolle, mutta ei tuotoilla järjestetä edes yksiä tavallisia kisoja. Kokemuksena erittäin hienot ja palaute oli positiivista.

Eläinlääkärin tarkastus

Meiltä usein kysellään, miksei matkaratsastuskisoja järjestetä siellä täällä ja tuolla. No, matkakisojen järjestäminen vaatii melkoisen paljon ennakkotyötä joten kilpailut keskittyvät niille alueille joissa järjestäjätkin pesivät. 

Ratsukoita huoltoalueella

Ensinnäkin reitit pitää olla olemassa. Mielellään hyväpohjaista kohtuu vähän liikennöityä tietä, joihin on joka metrille luvat tien käyttöön olemassa. Huoltoautolla pitää päästä myös ratsukkoa huoltamaan parissakin paikassa reitin varrella. Reitit pitää myös käydä merkkaamassa, joka risteykseen nuolet ja matkalle merkkinauhoja. (Ja joku onneton käy ne vielä pitkän päivän päätteeksi nyppimässä poiskin.) Ratsukot etenevät 8- 16 km/h keskinopeudella, joten reitti ei voi olla koko matkalta kävelyvauhdilla edettävää. 
Juuri viime kisoissa meille kävi niin, että vanhalle tutulle erittäin hevosystävälliselle reitille oli kuuden kilometrin matkalle ajettu isoa soraa/mursketta, jossa ei voinut muuta kuin kävellä. Kaikeksi onneksi löytyi kiertotie, tai oikeastaan oikopolku, jota myöten saatiin suurin osa huonosta pätkästä pois reitiltä. Toinen vaihtoehto olisi ollut perua koko kisat.

Hieno pätkä mutta pilattu isolla murskeella

Sitten tarvitaan kisakeskus. Kansliassa tarvitaan sähköt tietokoneille ja tilaa toimihenkilöille. Eläinlääkärin tarkastusta varten tarvitaan tasainen 40 metrin pituinen alue hevosen juoksuttamiseen sekä tilaa tarkastusta odottaville hevosille. Trailerit pitää saada mahtumaan jonnekin sekä hevosille riittävä huoltoalue, joko trailerialueella tai kokonaan erillään. Ennen starttia hevosia pitäisi pystyä verryttelemään ja maalilinjan pitäisi olla turvallisella alueella hevosten tulla kovempaakin kyytiä maaliin. Vesipiste tarvitaan koska varsinkin kesällä vettä kuluu paljon per hevonen. Mitä vähemmän hevoset hortoilevat liikkuvien autojen seassa, sen parempi.

Ratsukoille huoltoa reitillä

Toimihenkilöitä tarvitaan myös, laumoittain. Tarvitaan tuomari, mielellään kaksi. Stewardi tai pari, kansliaan joku pitkähermoinen, parempi jos sielläkin olisi kaksi. Ajanottoon sekä maaliin että sykeportille henkilöt, mielellään kaverin kanssa niin onnistuu aikojen kirjaaminen paljon paremmin. Kisojen kallein yksittäinen kulu on eläinlääkäri, jolle tarvitaan myös sihteeri. Jonkun pitäisi ohjata liikennettä ja yleismies Jantunen sinkoilee sinne missä tarvitaan toimihenkilölle pissataukoa tai muuta tärkeää. Ja olis siellä buffetissakin kiva jonkun olla että saadaan toimihenkilöille ruokaa ja hippusen lisätuloa seuran kassaan.

Maalisuora

Eli pari pikku juttua ja eikun kisaamaan!

Ja lopussa kiitos seisoo: Palkintojenjako

Kisapäivä alkaa aamuvarhain, kaikki pitää olla valmiina hyvissä ajoin. Pikkuhiljaa porukka kasaantuu paikalle, parkkeerauksen ohjaaja paimentaa paikalle saapuvia kisaajia, tiimit purkavat tavaransa ja suunnittelevat huoltopaikkansa. Kanslia ottaa ilmoittautuneita vastaan. 
Lähes joka kisoissa on joku ratsukko, jolla ei sitten olekaan rokotukset kunnossa ja ratsukko ei saa lähtölupaa. Suuri harmistus, mutta säännöt ovat samat kaikille. Muistisääntönä voisi pitää: hevosella pitäää olla kolme rokotusta lyhemmällä välillä ja sen jälkeen vuoden välein. Ravisääntöjen mukaan rokotetut eivät kelpaa, jollei rokotushistoria ulotu ties kuinka kauas.

Ilmoittautuneet alkavat valua eläinlääkärin tarkastukseen ja lähtöluvan saaneet satuloivat hevosiaan. Reittiselostuksessa kerrotaan pääasiat reitiltä, onko vaikeita paikkoja, missä on käyntipakko, millä pätkällä olisi suotavaa ratsastaa keskellä tietä.
Ensimmäinen luokka starttaa, huoltoautot kiirehtivät reitille ratsukoita vastaan, myöhempien luokkien hevoset tulevat eläinlääkärin tarkastukseen ja reittiselostukseen. Ruletti pyörii, lopulta kaikki ovat matkalla. 

Sitten saapuvatkin pidempien matkojen kilpailijat ensimmäiselle tauolle, huoltoautojen saapumisesta toimihenkilöt tietävät asemoitua ajanottopisteille. Taas eläinlääkäriin, hevonen syömään ja juomaan, ratsastajalle tankkausta myös ja pakollisen tauon jälkeen uudelleen liikkeelle. Kanslia kirjaa tauolle tuloaikaa, sykeaikaa, uutta lähtöaikaa.

Iltapäivän puolella luokat alkavat saapua maaliin, eläinlääkärin tarkastukseen ja sitten odotellaankin jo palkintojen jakoa ja kotimatkaa. Paine kansliassa kasvaa, pitää kirjata maaliin saapuvien tuloaikoja, sykkeitä tarkastuksesta, Kipa, Equipe, netti pätkii, tuuli vie paperit, ratsastajat palauttavat kilpailunumeroitaan, joku kyselee koska on palkintojen jako, toinen kyselee missä on palkintojen jako, kolmas kyselee missä ovat palkinnot. Joku kaataa kahvimukin pöydälle ja kanslian henkilö määrää kaikki vähintään kolmen metrin päähän pöydästä.

Lopulta saadaan palkintojenjako alkamaan, luokka kerrallaan. Paljon väsyneitä mutta iloisia ihmisiä, hevosia ohhoijjaa tässäkö sitä vieläkin vaan seistään -asenteella. Pikkuhiljaa hevoset lastataan trailereihin ja kotimatka alkaa. 
Järjestäjäporukka havahtuu siihen, että kisakeskus on hiljentynyt ja siivousurakka alkaa. Puffetin täti pakkosyöttää jäljelle jääneitä tarjottavia järjestäjäporukalle, joku lähtee ajamaan reitiltä reittimerkit pois. Taas on saatu kisat kunnialla pidettyä, pakataan tavarat autoihin odottamaan seuraavaa kilpailua. Enää jää jäljelle jännitys, kuinka paljon tulee jälkipuintia, tehtiinkö mokia? 

Kisapäivän jälkeen otetaan palautteet vastaan, korjataan virheet, keskustellaan pieleen menneistä asioista ja suunnitellaan miten vastaavilta voidaan välttyä seuraavalla kerralla. Koska seuraava kertahan tulee!

Kisan nuorin ratsastaja kisan vanhimmalla hevosella

SuMaRa on avoin uusille yhtistyökumppaneille, meiltä saa apua ja neuvoja kisojen järjestämiseen jos itseltä löytyy reitit, kisakeskus ja innokasta talkooväkeä niin kyllä kisat saadaan kasaan. Keväällä kaverini Kaija ja Minna olivat Lapualla pitämässä starttikurssia ja kilpailunomaista harjoitusta, toivottavasti innostuvat porukat siellä järjestämään kisojakin.