Työsarkaa

Lähdin aamulla reippaana töihin, sinne päästyäni työkaverit käskivät suksimaan kuuseen koska mulla olikin siis vapaapäivä. Ei muuta kuin takaisin kotiin ja edelleen reippaana Tepaa satuloimaan.
Ajatuksena oli ratsastaa nyt oikein kunnolla jotta saisin kuvan missä mennään ja miltä tasolta tässä ollaan aloittamassa työskentelyä. Joku kalpea aavistus mulla jo oli noista maastoiluista, että leukaa ainakin löytyy.

Laitoin Tepalle ihan peruspaksut kolmipalat suuhun ja ei muuta kun kentälle sitten vaan. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä, jotka menivät muutaman yrityksen jälkeen ihan hyvin. Sitten aloin ravailla, kevyessä ravissa pääty-ympyröitä. Noh, Tepahan osaa näemmä kaikenlaisia asioita, esim. ohjasotetta vastaan voi hangoitella kivasti vetämällä itsensä linkkuun tai nostamalla turvan taivaisiin. Ja sitten vauhdin voi säädellä ihan itse, kyllä se eukko siellä mukana roikkuu. Lieneekö joskus tahkottu laukannostoja kulmista, koska joka kulmaan kiihdytetään turpa ulospäin. Sisäpohkeesta ei ollut mitään hajua ja muutenkin se kulki banaanina väärään suuntaan.

Vaihdoin tehtävää niin, että tehtiin joka kulmaan voltti ja pian meni perille, että sieltä ei olla ampumassa yhtään minnekään. Harjoitusravissa homma pelitti vielä paremmin ja turpa alkoi näyttää siihen suuntaan mihin pitikin. Ravailin vielä isoa keskiympyrää molempiin suuntiin, muuten meni suht ok, mutta ympyrän kaari hiukan venähtää aina portin kohdalla.
Välissä tehtiin pohkeenväistöä käynnissä, pitkän suoran alussa käänsin jo hiukan ennen uraa ja väistätin hevosta uralle päin. Kyllä sieltä oikeassa kierroksessa lopulta monen monen toiston jälkeen jokunen askel sivullekin suuntautui, vasemmalle ei juuri lainkaan.

Lopuksi tehtiin vielä loivaa kiemurauraa harjoitusravissa ja tämä homma meni jo han kivasti. Enää ei menty kylkimyyryä kulmissa eikä kiihdytelty miten sattuu. Selkeästi alkoi herra olemaan jo hieman puhki, joten jätettiin homma tähän onnistumisen tunteeseen.

Vein Tepan talliin, otin satulan ja omat kengät pois, kiipesin takaisin selkään ja mentiin lampeen luttaamaan. Hiukan piti taas rannalla miettiä, että noinkohan sinne voi vaan marssia, mutta hyvin pienellä miettimisellä päästiin tällä kertaa. Nyt käytiin jo niiin syvällä että Tepa joutui muutaman vedon uimaankin. Ensin se vaan marssi pohjaa pitkin, mutta lopulta tajusi, että nyt olisi syytä uida. Hevosten kanssa pätee sama menetelmä kuin ennenvanhaan mukuloidenkin kanssa, paiskataan veteen ja jollet ui niin hukut :-)

Milla kävi myös poninsa kanssa uimassa, ihan uintikuvia en saanut, koska uin aina itse vieressä. Bocu nautti kovasti ja jäi aina paikalleen seisomaan kun jalat ottivat uimisen jälkeen pohjaan. Kai se oli sitten mukavaa seistä kroppa veden alla ötököiltä piilossa.