Hevoskauppoja

Noniin, tulihan siitä Tepasta sitten kaupat tehtyä. Eilen illalla soittelin ja päästiin hinnasta ja muusta sopimukseen. Täytyy sanoa, että kymmenisen hevosta omistaneena järjen kanssa tehtyjä kauppoja on vihdoin nämä tänä vuonna tehdyt. Lissusta sovittiin koeaika kauppoja tehdessä ja en olisi uskonut että vielä nykypäivänä joku luottaa toisiin niin paljon kuin Tepan omistaja, joka sanoi, että vie kottiis ja ilmotat sitten pidätkö. Ja toi vielä pihaan!

Muut hevoset on tullut vaan ostettua joko kuvan perusteella tai kertakokeilulla. Tai vahingossa. Toki täytyy sanoa, että tuuria on useimmissa kaupoissa ollut, mutta vihdoin olen ymmärtänyt että jollei hevosesta tule "sitä fiilistä" ensinäkemällä, niin ei sitä tule välttämättä myöhemminkään.

Mä olen tässä ajan myötä kehittänyt tietyt kriteerit, mitä meidän pihaan muuttavan hevosen pitää täyttää. Toisin kuin monet, mun mielestä ravitausta on pelkkää plussaa, koska yleensä ravitaustaiset hevoset täyttävät nuo mun kriteerit.

1. Hevosen pitää olla hyvä kengittää. Yhtä yksilöä kengitykseen rauhoitellessa paloi rahaa ja aikaa, ei enää kiitos.

2. Hevosen pitää olla hyvä lastata ja kuljettaa. Muutamaa hevosta koppiin nostaneena ei tätäkään enää.

3. Maasto- ja liikennevarmuus. Lissun kohdalla tein poikkeuksen, toki sekin on joskus tiellä kulkenut. Meillä on maastoja paljon, mutta säikylle hevoselle hankalia paikkoja tulee vastaan joka lenkillä.

4. Terveys. Jalat pitää olla ok, ei kesäihottumaa eikä muutakaan vaivaa.

5. Suomenhevoselle pitää sopia reki perään. Se kertoo aika paljon hevosen luonteesta ja toimivuudesta. Plus että mä rakastan rekiajelua.

6. Lisäksi hevosen pitää mielellään olla edes jonkinlaisessa kunnossa, ei tallin perällä seisonutta kunnotonta yksilöä.

Se, miten hevosten myyjät näkevät omat hevosensa, on tietysti toinen asia. Olen ostanut yhden maastovarman hevosen, joka säikkyi jopa vastaantulevaa hevosta sekä autoja. Sen maastoilu olikin sitten kuitenkin ollut pelkästään metsäpoluilla kulkemista aiemmin. Sama hevonen lakkasi olemasta hyvä lastattava sillä hetkellä kun sitä mentiin hakemaan. Se myös melkein potkaisi kengittäjää takajalalla päähän, kun hän kengitti etujalkaa. Puhumattakaan siitä, että kevään myötä ilmenevien head shaking-oireiden syyksi paljastui menneisyydestä seleenin yliannostus, joka oli tehnyt hevosesta hetkellisesti jopa ihmiselle vaarallisen käytökseltään.
Myöskin rauhallinen lässykkähevonen saattaa yllättävästi muuttua kun sille saadaan kuntoa rakennettua, tästä syystä ostan mielellään liikutuksessa olleen hevosen tai ainakin pitää olla tieto siitä millainen se on kilpakunnossa.

Olen ostanut hevosia sekä ravi- että ratsuihmisiltä ja toistaiseksi täytyy sanoa että ravipuolelta olen aina saanut sitä mitä on luvattu. Ongelmaisemmat yksilöt ovat olleet sitten ratsupuolelta. 

Männävuosina kierrettiin katsomassa useampikin hevonen kun etsittiin kaverin tyttärelle kilttiä alkeishevosta. Kaiken maailman petoja ihmiset ovat valmiita myymään vaikka selvästi selitettiin että rauhallista ratsua haetaan. Ihan huippu oli satojen kilometrien ajomatka katsomaan hapanta osaamatonta tammaa, jolla oli karmea pukinkavio ja niin vento vuohinen, että se oli hevosen seistessä normaalisti lähes vaakatasossa. Onneksi samalta reissulta löytyi sitten se kultakimpalekin.

Tässä myynti-ilmoituksia selatessa sattui silmään kivan tuntuinen ruuna, en ehtinyt soittaa siitä kun ilmoitus oli jo poistunut. No, se siitä sitten. Seuraavalla viikolla samalla myyjällä oli kaksi uutta ilmoitusta, joista toinen, ruuna jälleen, vaikutti kivalta. Kuvassa kaunis, hyvä ratsastaa, kiltti, voi ajaa. Hinta 2500€. Ilmoituksessa oli nimi, jonka googletin. Löysin toukokuulta myynti-ilmoituksen samasta hevosesta, hinta 850€, tietyissä tilanteissa erittäin haastava käsitellä. Soitin tälle myyjälle, joka kertoi hevosen olevan jo toisessa paikassa heiltä lähtönsä jälkeen. Eli tällä kauppiaalla se oli kahdessa viikossa muuttunut kivaksi harrastehevoseksi ilman ongelmia. Jepjep.