Tänään lähdin Tepan kanssa ajolenkille jo yhdeksän pintaan aamusta. Reippaasti se lähti pistelemään pihasta tietä pitkin, ötököitäkään ei ollut vielä kiusana mitenkään älyttömästi. Parin sadan metrin jälkeen mua alkoi hämätä kun sen oli häntä koko ajan vinossa vasemmalle. Mietin, että sehän oli samanlailla jo valjastaessa ja Tepa lepuutti koko ajan vasenta takajalkaa. Hmm.
Lenkki itsessään meni hienosti, vaikka Kirsin hepat Martti ja Milli tekivät taas temppunsa, eli ryntäävät tien reunaan tiheästä pajukosta kamalalla ryminällä. Tepa ei pelästynyt, vaan ilmoitti heti että kuka on kingi. Viime kesänähän mä satutin itseni kun ajoin Fannilla samasta kohtaa ja se pelästyi tuota kauhukaksikkoa niin, että heitti ympäri ja mä putosin kärryiltä ja jäin vielä hetkeksi jalastani kiinni ohjiin.
Romppaisen kohdalla hevoset tulivat myös tien viereen ihmettelemään tuota mölytoosaa. Hyvin Tepa kyllä kulki vaikka meteliä pitikin. Ei myöskään ollut puhettakaan mistään kaahailusta enää, ihan kahdella sormella pystyi ajelemaan.
Kotiin päästyä soitin Kaijalle, tulevat Tapsan kanssa katsomaan tuota orin selkää ja ensi viikolle pyydän hierojan käymään katsomassa myös. Mielestäni olen liikuttanut sitä sen verran varoen, että jumeja ei pitäisi syntyä vaikkei sitä olisi aikoihin liikutettu ja kuitenkin se on jonkinlaisessa käytössä ollut.
Tepan jälkeen oli Lissun vuoro, mentiin kentälle vääntämään. Taukoa on ollut viikon verran, kun se oli kolhinut etusensa laitumella ja polkenut kengänkin pois. Jalka oli jokusen päivän aika turvoksissa ja arka, joten kengittäjä kävi vasta eilen.
Pysähdykset onnistuivat heti alusta lähtien pelkillä vatsalihaksilla ja muutenkin meno oli mukavan rentoa. Tehtiin pysähdysten lisäksi voltteja sun muuta veivaamista. Ravissa meno senkuin parani ja mä olin jo ihan suupielet korvissa.
Mulla oli ekaa kertaa piiska mukana, minä onneton en oikein osaa ratsastaa piiska kädessä. On nuo aiemmat hevoset olleet sitä luokkaa, että jarrut on ollut enempi hukassa kuin kaasu.
Lissu on koko ajan saanut ravatessa ns. muulikohtauksia, eli ravista seis ja sitten muulitetaan paikallaan vaikka mitä tekisit. No, nyt kun oli tahtipuikko mukana, jäi muulittelu yhteen yritykseen. Kun huomasin, että oho, veto lakkaa, napsautin raipalla ensin ohi (kunnei vaan osaa...) ja sitten osuman ihan vaan satulahuopaan, niin jopas neiti reipastui ja jatkoi ravaamista kiltisti.
Kaija ja Tapsa kävivät illalla ja Tapsa käsitteli Tepan selkää. Mitään erikoista ei löytynyt ja olin jo päivällä seuraillut, että häntä oli suorassa. Lieneekö eilinen kova vesisade saanut paikat jumiin, mene ja tiedä. Hieroja saadaan toivottavasti ensi viikolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti