Sitten ratsaille

Käynnin kopsuttelua

Eilen sovittelin Tepalle satulaa selkään, Wintecin kaarimittari näyttää punaisen ja valkoisen väliin, joten laitoin Onnin koulusatulan ohuen huovan kanssa kyytiin. Jarruttoman ajoreissun jälkeen ajattelin laittaa kovemmat kuolaimet suuhun ja kokeilla niillä kentällä jottei sitten tule maastossa yllätyksiä. Valkkasin gägit, koska ne ovat kohottavat ja poijjaalla näkyy olevan tapana painaa päätä etujalkojen väliin.

Ravia rauhassa

Selkäännousu meni hyvin, heti kävellessä herra alkoi kiljua Lissulle ja Boculle ja kiskaisi pään alas. Kappas vaan, ilkeä tätipäs nykäisikin sen takaisin paikalleen. Pyöriteltiin voltteja ja tehtiin pysähdyksiä, jotaka menivät välillä jopa ihan hyvin. Ravissa mentiin paikoitellen ihan ok, suurimman osan aikaa voltit mentiin lapa edellä ja keskittyminen oli mitä oli.

Nnnggghhh.. nosta nosta..

Laukannostosta herralla ei ollut hajuakaan ja ajamalla kyllä sain laukat molempiin suuntiin mutta vauhti oli melkoisen vinha. Ravivarmuus huipussaan juu. Tosin laukkaa mentiin sitten kuitenkin yllättävän rauhallista tahtia ravivauhtiin verrattuna.

Laukkaa se!

Tänään meillä oli sitten sovittuna Kirsin ja Martin kanssa yhteinen maastolenkki sillä ehdolla että Tepa osaa käyttäytyä. Lenkki menikin hienosti, kyllä on kiva kun hevonen ei pelkää mitään. Meidän maastot on sellaiset, että hevoselle pelottavia paikkoja tulee tämän tästä vastaan, tämän päivän reitti oli ehkä vaikein, mentiin Kärkkäisen mansikkatilan/kettutarhan pihan läpi joka on mörköjä täynnä. Käveltiin koko lenkki, Tepa on sen luokan pikahiihtäjä että Martti (joka on siis pitkäkinttuinen lv-ruuna) joutui monta kertaa juoksemaan meidät kiinni. Kotiinpäin tullessa alkoi kiljuminen ja mörhellys, pientä ravinnylpytystä jne, mutta ei mitään tosi tuhmaa kuitenkaan. (Paitsi että mulle tuli hankautuma persiiseen siitä hytkymisestä)