Se oli sittenkin cushing?

Pian on vuosi Bocun kaviokuumeilusta. Sitä puoli vuotta aiempi lievä kipuilu sekä oikein kunnon kaviokuume viime tammikuussa lähtivät molemmat alulle rokotuksen jälkeen. Tätä eläinlääkärinkin kanssa pohdittiin ja hänkin sanoi taudin yleensä liittyvän johonkin aineenvaihdunnan ongelmiin tai muuta sellaista. Kuitenkaan cushingin taudista ei silloin tullut puhe eikä vuosi sitten oireitakaan ko. tautiin ollut kuin tuo kaviokuume.
Vuoden mittaan Boculle on kuitenkin ilmestynyt noita oireita yksi kerrallaan, ensin talvikarva, joka lähti vasta heinäkuussa. Tästä syytin kylmää alkukesää. Sitten selän lihasten putoaminen (johon taas selityksenä sairasloma ja ratsastamattomuus) sekä rasvakertymät hännänjuuressa ja niskassa. Nyt syksyllä on juominen lisääntynyt ja sitä myöten pissaaminen. Myöskin tietty apaattisuus on tullut kuvaan, vaikka Bocu onkin welshinä sieltä leppoisammasta päästä niin sitä vuosia seuranneena selkeä ero on esim. viime kevääseen, vaikka poni oli silloin vielä toipilaana.
Näillä oireilla päätettiin eläinlääkärin kanssa kokeilla cushing-taudin lääkitystä ja katsoa onko siitä apua.
Netistä aiheesta löytyy tietoa mm. Vetcaren sivuilta:

Aivolisäkkeen toimintahäiriön taustaa

Hevosen aivojen pohjassa sijaitsevat hypotalamus ja aivolisäke toimivat hormonituotannon säätelykeskuksena. Hormonit, jotka toimivat kemiallisina viestinviejinä, leviävät verenkierron avulla ympäri hevosen elimistöä kaikkiin kudoksiin. Terveellä hevosella hormonituotanto on tasapainossa ja hormonit säätelevät tarkasti elimistön toimintaa. Sairastuneilla hevosilla aivolisäkkeen keskilohkon toimintaa hillitsevät hermosolut surkastuvat, mikä johtaa hormonien ja muiden aineiden liikaeritykseen aivolisäkkeestä. Aineiden liikaeritys aiheuttaa taudin moninaiset oireet.

Lääkitys aloitettiin puolen tabletin annostuksella, mutta jo viikon jälkeen alkoi ei-toivottu sivuoire, ruoka lakkasi maistumasta. Tai tarkemmin ottaen vain väkirehu, aiemmin hyvin kelvannut Marstallin Vito + Force jäivät koskemattomina ruokakippoon. Annostus pienennettiin 1/4 pilleriin josta nostetaan 1/3.

Nyt lääkitystä on mennyt nelisen viikkoa ja ihmeenpää muutosta ei ole vielä näkynyt, tosin maastolenkillä Bocu käveli normaalin reippaasti eli "uneliaisuus" on ainkin vähentynyt. Ja tärkeintä toki on, että lääkitys estäisi uudet kaviokuumeet.

DIY eristetty vesikuppi ja kuinkas sitten kävikään

Pakkasten myötä hevosten juottaminen on hankaloitunut, aamulla kannettu vesi jäätyy nopeasti ja jos sen tarjoilee pienestä ämpäristä, on ämpäri "leikitty" kuoliaaksi iltapäivään mennessä. 
Googlaamalla löytyi useampikin ohje ja melko näppärsti syntyikin vanhasta saavista ja uudesta hiukan pienemmästä saavista yhdistettynä uretaanilla. Toinen kuppi tehtiin pienemmistä ämpäreistä samalla menetelmällä. Isompaan saaviin uretaania pohjalle ja reunoille, pienempi sisään ja painoksi hiekoitushiekkaa täynnä oleva ämpäri. Sitten ei kun odottelemaan kuivumista ja reunojen siistimistä.

Siihen se onnsituminen sitten loppuikin. Uretaanipistooli putsataan laittamalla asetonipullo uretaanipullon paikalle ja suihkuttamalla asetonia suuttimen läpi. Isäntä suhkutti ja minä siinä höpisin vieressä omiani. Suutin oli ensin tukossa, mutta sitten possahti asetonin voimalla auki. Ja ne asetonit suoraan meikäläisen vasempaan silmään.
Tajusin heti, että nyt kävi huonosti ja juoksin pannuhuoneelle, pää vesihanan alle. Laskin vettä suoraan silmään ja toivoin että vesi vie asetonin pois. No, suurimmalta osin se veikin, mutta ensiapuun oli lähdettävä. Siellä sitten lääkäri katsoi silmän ensin jollain väriaineella, sen jälkeen makasin puoli tuntia tippaletku liruttamassa keittosuolaliuosta silmään. Sitten lääkäri katsoi silmän uudelleen, pinta oli tavallaan hiukan kärähtänyt mutta tulee kuulemma kuntoon. Apteekista antibioottirasvaa mukaan ja kotiin kiukuttelemaan.

Kuvapostaus: Metsälenkillä Bocun kanssa

Pukinkontista paljastunutta

Vanha viisaus kertoo että parhaat lahjat saa itse ostamalla, joten joulukiireiden keskellä otin hetken heppatarvikeliikeessä asiointia varten. Eli kun muut hikoilivat imurin, mopin ja muiden siivousvälineiden kanssa, äitee kaasutti pihasta "nopeesti käymään".
Hevoskulma on verkkokauppa, mutta silloin tällöin myös varastolle pääsee mylläämään tavaroita. FB-sivujen hajakokotarjouksen villitsemänä laitoin Sannalle viestin ja pääsin paikan päälle shoppailemaan.
Lähdin hakemaan ratsastushousuja, mutta mukaan tarttui myös talvisaappaat ihan siviilikäyttöön. 

Joulupukki muisti myös Lissua, Marylotille tehtiin kimppatilaus ja nyt meillä on matkaratsastussuitset oikein kisaväreissä.

Jouluviikolla oli myös tonttu poikennut päivän aikana postilaatikolla, josta löytyi nimikoitu käsintehty nahkainen ketjuriimunnaru. Ihana!

Hevosrintamalla on joulukiireistä johtuen ollut hiljaista. Tepan ruunauksesta on jo kuukausi aikaa ja vehkeet ovat parantuneet hyvin. Hevoset viettivät myös viikon rokotusloman ja elinlääkärin käynnillä saatiin myös muita uutisia josta oma postaus tuonnempana.

Yllättäen kenttä on aivan huippukunnossa. Ehkä kerran miljoonassa vuodessa tulee tällaiset kelit, että kenttä ehtii kuivua ennenkuin se jäätyy. Olen lanannut sitä melkein päivittäin ja hiekka on pehmeää. Tähän saisi lumikin tulla, ei tarvitsisi pelätä liukastumistakaan.

Ei menny niinko Strömsössä

Tepa tosiaan pääsi palleistaan eroon tiistaina. Ohjelmassa oli alkuun kevyesti liikutusta, viikonloppuna tarhaan ja enemmän liikutusta. Toimenpiteen jälkeinen turvotus kuitenkin sai loppuviikkoa kohden mentäessä aikaan sen, että haavakohdat nousivat hieman liikaa sivulle ja veren ja kudosnesteen poisvaluminen vaikeutui ja tavara valuikin esinahan alla joten Tepan jäljelläolevat vehkeet muistuttivat kokoluokaltaan norsun vastaavia.

Piikitetään keskittyneesti

Nyt ei näytä hyvältä

 Eläinlääkäri kävi maanantaina katsastamassa tilanteen ja totesi itse leikkauskohdan turvotuksen hellittäneen mukavasti ja aukotkin olivat oikeaan suuntaan, mutta toinen oli mennyt umpeen. Se avattiin uudelleen (ihan reippaasti sormella kaivelemalla, yök) ja hoito-ohjeeksi tarhailua ja lisää reipasta liikutusta. 
Tepa katseli Kilpistä tällä kertaa hieman epäluuloisemmin. Kuules ukko, viimeksi kun sä tökkäsit mua tolla piikillä niin mä heräsin ilman palleja...
Penisiliinikuuria pidennettiin myös jokusella päivällä ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä.
Liikutus on 20 minuuttia reipasta juoksutusta kaksi kertaa päivässä. Käytännössä aamulla ennen töihin lähtöä ja sitten iltasella töistä tullessa. 

Taash mä oon gännissä

Jo alkaa turvotus laskemaan

Meillä on ruuna!

Tepa vietti tänään viimeisen päivänsä orina. Päätös oli tehty jo ajat sitten, mutta halusin odottaa viileitä kelejä. Luonteensa puolesta Tepa olisi joutanut olla orinakin, mutta jos tässä halutaan käydä kisoissa ja varsinkin jos Milla haluaa niin se reissaaminen on paljon mukavampaa ruunan kanssa.

Toimenpide valmis.

 Puoliltapäivin eläinlääkäri Kilpinen ajoi pihaan ja alettiin hommiin. Ensin laitettiin herra tainnoksiin ja tarkistettiin nivuskanavat. Ne olivat riittävän pienet jotta ruunaus voitaisiin suorittaa pystyssä.
Ensin avattiin kivespussi ja laitettiin klipsu siemenjohtimiin. Neljän minuutin päästä napsaistiin kives pois ja klipsi irti. Sama toiselle puolelle ja homma oli penisilliiniä vaille valmis. 

Kulkuset lattialla

Samalla tainnutuksella raspattiin vielä hampaat ja niissä olleet "koukut" sähköraspilla. Hiissasin kännispäisen ruunani karsinaan selvittelemään päätään ja siivoilin jäljet.
Tunnin päästä potilaani oli kuin kuka tahansa sairaalapotilas, närkästynyt palvelun hitauteen ja ruuan vähyyteen.

Tämä ja huominen päivä menee karsinalevossa, to ja pe käydään kävelemässä muutama lenkki. Lauantaina saa tarhailla tunnin ja sunnuntaina pitää hiukan juostakin.
Viikon verran pistetään penisiliiniä 35ml päivässä.

Lajiseminaari 2015

Olen itse ollut lajiseminaarissa viimeksi vuonna 2012. Viime vuonna olisi ehdottomasti pitänyt olla paikalla koska säännöt muuttuivat niin paljon, mutta koko sääntömuutos pääsi hieman yllättämään muutenkin.
Tänä vuonna sovimme jo hyvissä ajoin että hallitus lähtee lajiseminaariin ja varasimmepa vielä majoituksenkin jotta päästään näkemään myös iltagaala.
Minna oli paikalla koko päivän, eli myös Urheilufoorumin, me muut tulimme paikalle vasta lajiseminaariin.

Kellonaikojen kanssa oli melkoista säätöä ja lopulta siinä kävi niin, että me olimme hyvinkin aikaisessa ja osa väestä oli myöhässä.
Alkuun käytiin läpi kurinpitoasioita, mutta jotenkin tunnelma oli niin jännittynyt ettei kunnon keskustelua syntynyt. Itsekään en sitten viitsinyt alkaa sen kummempia kyselemään vaikka kysyttävää olisi ollut runsaastikin. Harmi sinänsä.
Itse foorumissa summattiin kulunutta vuotta ja käytiin läpi sääntömuutoksia. Viime vuoteen verrattuna niitä oli vain muutamia ja nekin parempaan päin. Esimerkiksi eläinlääkärintarkastuksessa voi olla käytössä sykkeen mittaukseen laite, eli käytännössä sykekahva. Nopeuttaa varmasti tarkastuksia, hyvä juttu. Myös kisojen jälkeisiin lepoaikoihin tuli muutoksia.

Vuoden ansioituneimmat henkilöt palkittiin myös, sekä PM-joukkue.

Tällä kertaa vaihtui myös koko matkaratsastuskomitea ja halukkaat saivat ilmoittautua mukaan. Lopullinen valinta kuullaan vasta myöhemmin, mutta paikan päällä ilmoittautui ihan hyvä määrä väkeä.

Rider's Galassa illalla oli hyvä tarjoilu, palkitsemisia sekä muuta ohjelmaa. Ilta venyi pikkutunneille asti, kerrankin oli aikaa jutella seuran (ja vähän koko maailmankin) asioista ja lopulta kellahtaa sänkyyn.