Kun Vilskeen muutosta meille oli sovittu, alkoi tietenkin ankara mietintä miten sovittaa ori ja 2 tammaa yhteen. Olen ollut mukana jokusen kerran kun Vilske on astunut tammoja ja tiedän kuinka riehekasta puuhaa se on.
Päätettiin laittaa Vilske ja Hilima vierekkäin, koska Hilima on tiine eikä sitten häiriköi Vilskettä kiimoilla. Aidasta tehtiin 2m korkea ja sähköt kulkemaan molemmille puolille aitaa pitkillä eristimillä.
Vilske kunnioittaa sähköä ja ylipäänsä aitaa ihan ok, kun taas jonkinlaiseen mielenhäiriöön joutunut Hilima möykkää, nojailee aitaan, juoksee ja möykkää taas. Eipä tullut tämä vaihtoehto mieleen kyllä ollenkaan.
Myöskin hevosia siirrellessä talliin ja takaisin äänessä ei suinkaan ole ori, vaan pimpahtanut tammani joka kiljuu, hörhöttää, töhöttää ja kuopii maata.
Tehtiin sitten aitaan Hilimankestävä lisäys jotta saataisiin pysyvästi turvat pois kosketusetäisyydeltä. Lisäsin myöskin vielä yhden sähkölangan tolpista suoraan ylöspäin ja ajattelin tarkistaa vielä paimenenkin. Nappasin märillä hanskoilla toisesta navasta kiinni ja hyvä ettei lentänyt pipa päästä, sen verran railakkaasti napautti. Otin paimenen pois virroista ja putsasin liitännät.
Kun sain virrat takaisin päälle, Hilimalla ja Vilskeellä oli juuri pussailu menossa, Vilske sai turpaansa sellaisen tällin että rakkaus loppui kyllä siihen. Molemmat marssivat heinäkasoilleen eli toiseksi suurimman rakkautensa luo. Vakoilin niitä siinä tallihommia tehdessä ja vaikka Hilima kävi muutaman kerran aidalla hörisemässä, Vilske kyllä tuli aidalle, seisoskeli siinä hetken ja meinasi että ei saakeli, antaa olla ja meni takaisin heinäkasalle.
Suuri kysymys tässä nyt on Hiliman häröily. Noinkohan se on enää tiine? Olenko vaan onnistunut syöttämään sen siihen kuntoon että se näyttää hyvinkin tiineeltä?
Lissuhan pamahti myös sellaiseen kiimaan että hyvä ettei persaus irtoa. Se liihottaa tarhassaan aidanviertä häntä soihtuna "Hei kato mua!" "HEI! Kato mua!" "HEIKATOMUA!!"
Positiivisena puolena voisin mainita että syvästä hangesta ja päättömästä rallittamisesta huolimatta naarmuja nolla ja kaikki kengät jalassa.
Vähempikin hormonaalisuus riittäisi, kiitos.
Lissun kanssa käytiin maastoilemassa, tiet ovat peilijäätä ja poluilla aukeissa paikoissa on polveen asti lunta, metsässä hiukan vähemmän. Hevosparka oli aivan hiestä märkä ihan vaan kävelyn jäljiltä. Onneksi meillä on myös pellolle aurattu moporata jonka voin omia omaan käyttööni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti