Olin odottanut tätä päivää liki hysteerisellä innolla, kasvattini Vilske muutti tänään meille varhaiseläkettä viettämään. Lauralla on menossa ruuhkavuodet pienen tyttösen ja pienen hevostyttösen kanssa ja Vilske on nyt 16-vuotias. Terveydeltään se on liki samassa kunnossa kuin 15 vuotta sitten tästä pihasta lähtiessään eli harrastamiselle rajoitteet tulevat pelkästään meikäläisen suunnasta. Pelkkä ajatuskin yli 40cm esteiden hyppäämisestä pyörryttää, joten mitään suurta revittelyä ei ole suunnitteilla.
Oriinpitävät aidat oli värkätty valmiiksi ja kaikki kunnossa. Laura kurvasi pihaan kopin kanssa ja päästettiin Vilske heti tarhaan jaloittelemaan. Yllättäen Hilima alkoikin aivan helvetin ylisosiaaliseksi, hörisi ja tohkotti aidalle vastaan. No, mitäpä siitä seurasi, haistelua, kiljumista ja Vilske potkaisi aidasta muutaman lankun irti. Lisättiin sitten Hiliman puolelle kevyttolpista toinen aita jotta kaikenlainen pusuttelu saatiin loppumaan.
Käytiin välissä syömässä ja vahdin hevosia samalla valvontakameran kautta. Onneksi, sillä uudesta ystävästään erityisen innostunut Hilima oli luikerrellut aitojen väliseen kujaan. Kipaisin hätistämässä sen omalle puolelleen ja laitettiin tolppiin vielä toinenkin lanka.
Laura lähti ajelemaan kotiinpäin ja minä jäin ihmettelemään pihaan että tässä sitä nyt ollaan sitten, ori ja 2 tammaa. Voi venäjä.
Onpa komea kasvatti sulla. :)
VastaaPoistaHyvin te pärjäätte, terveisin 3 tsmmaa, 2 oria ja ruuna. :)