Kiikutin Hiliman talliin ja harjasin sen. Hilimalla on kyllä taito kertoa ihmiselle mistä ötökkä nipistää, oli se sitten kaulassa, ryntäissä tai takajalassa. Harjaustuokio menikin niin, että pyörin hevosta ympäri kuin hikinen hyrrä sen osoittaessa milloin mitäkin kohtaa: Kaula! Oikea etunen! Vasen tissi! Vatsan alta!
Vielä kun se ymmärtäisi että ötökkäsuihke on tarkoitettu karkottamaan juurikin noita viheliäisiä pörriäisiä eikä suinkaan päästämään Hilima-parkaa päiviltä.
Lopulta saatiin satulakin selkään ja suitset suuhun. Mentiin paahteiselle kentälle ja jo alkukäyntien aikana tuli selväksi että kyseessä on mitä ei-mukavin sessio. Molemmat hytkyi ja huitoi menemään hillittömän surinan säestyksellä. Ainoa mitä tästä reissusta opittiin, oli että Hilima oppi tarjoamaan poskensa ratsastajalle jos siihen pureutui paarma ja minä opin että voin rauhassa irroittaa ohjista rapsuttaakseni itseäni vaikka molemmin käsin lapaluiden välistä.
Reilun puolen tunnin huitomisen jälkeen vein Hiliman takaisin talliin ja otimme oppitunnin nro. 1 ötökkämyrkystä. Varustauduin leipäpaloilla ja joka ruiskahduksen jälkeen tyrkkäsin neidille leivän suuhun ja kerta kerralta sätkiminen väheni. Kiitos jälleen suomenhevosen pohjattomalle ahneudelle.
Bocu pääsi Millan kanssa taas lampeen uimaan, tällä kertaa selästä käsin kahlaamisen lisäksi Milla tuli sen vierelle kävelemään, jotta Bocu pääsi oikein kunnolla uimaan pidempää pätkää. Sen verran on meinaan likka venähtänyt pituutta, että pää on hyvinkin vielä pinnalla kun poni jo mennä kroolaa kun jalat ei ota pohjaan.
Sunnuntaina kuurasin Lissun Finn Derbystä ostamallani kimoshampoolla. Neiti on kiimassa, koska sain hinkata ja jynssätä niin paljon kuin sielu sietää ja huuhdella olisi saanut vaikka painepesurilla. Normitilassa kyllästyminen nimittäin alkaa n. 5 minuutin jälkeen.
Kuivattelin Lissun kävelyttämällä ja samalla treenattiin Hiliman läheisriippuvuudesta luopumista. Lähdin Lissun kanssa pihasta tielle ja käveltiin sitä edestakaisin matkaa joka kerta pidentäen. Ensinalkuun Hilma paineli kiljuen laukkaa tarhan päästä päähän, mutta pikkuhiljaa se rauhoittui kävelemään ja lopulta seisomaan.
Maanantaina olikin kengityspäivä, aloitettiin Hilimasta ja kerroin kengittäjälle että sen pitäisi olla ihan ok kengittää. No, ei muuta kuin etujalka ylös ja jalkojen väliin, hevonen istumaan ja siitä takajaloilleen. Oho, eipäs mennytkään niinkuin strömsössä. Aikamme siinä painittuamme päättelimme että voisikohan olla että neitiä on kengitetty jotenkin erilailla, esimerkiksi kengityspukin kanssa (vai onko sen nimi pukki?). Kengittäjä löi sitten kengät polvensa päällä niin, ettei ottanut jalkaa jalkojensa väliin lainkaan ja tämä tapa sitten kelpasi paremmin. Ja niinhän se kuulemma sitten oli aiemminkin tehty, ilmankos tuli tenkkapoo. Takapään kengitys sitten menikin ihan oppikirjan mukaan.
Olin unohtanut laittaa sähköt päälle tarhoihin kun vein hevoset kengityksen jälkeen pihalle, joten tiistaiaamuna Hilma seisoi tarhansa portilla kuten aina, mutta tällä kertaa väärällä puolella porttia. Nälissään laiha reppana oli kontannut portin alta ja kaikessa rauhassa napostellut heinää heinävarastosta. Nurmikolla oli käyty kääntymässä, mutta ilmeisesti kuiva heinä ja kavereiden läheisyys oli sittenkin parempi vaihtoehto kuin tuore ruoho yksinään villissä luonnossa.
Tiistai mentiinkin sitten tarkemmalla syynillä koska olen hiukan ähky-hysteerikko, mutta onneksi sen kummempia seuraamuksia ei syöpöttelystä seurannut.
Hankintojakin tuli tehtyä, nyt pääsevät neidit kulkemaan uudella kuljetuskopilla, joka käytiin pikaiseen hakemassa Elimäeltä.
Ötökkäpyydys on jo vanhempi hankinta, olin ensin skeptinen että noinkohan tuo toimii, mutta yllättävän paljon siellä saalista näytti olevan. Ja suurin osa paarmoja, hyvä hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti