Viikonlopun hevostelut

Viime perjantaina sain vihdoin itkupotkuraivarilla uhkailemalla isännän traktorin rattiin ja kelkkomaan ylimääräistä hiekkaa pois ratsastuskentältä. Tai no, sitä mihkään viety kun ei ole vehkeitä, mutta lykättiin siis kasalle kentän perälle. Lanailin kentänpinnan tasaiseksi ja siitä saatiin seuraava ahaa-elämys, siihen voisi ajaa vielä vaikka suolaa pölyn sitomiseen ja jospa se sillä konstilla jopa pysyisi kosteampana ja tiiviimpänä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kauppareissuun Hankkijan kautta. 
Isäntä oli edellisen kiukuttelun jälkeen rakennellut mulle näppärän peräkärry-vesitankki-virityksen kentän kastelua varten ja sinne sitten holautettiin 50kg suolaa ja parisataa litraa vettä. Aika huitua sain ajaa kenttää ympäri, mutta joka kohta saatiin kasteltua.

 Lauantaiaamuna lähdin Hiliman kanssa kentälle, olin ajatellut että aamusella ei olisi ötököitä ihan niin paljoa, mutta klo 10:30 ei oikeastaan ollutkaan ihan niiiiin aamua enää, joten melkoisessa pörinässä siinä taas harrastettiin. Hilima kulki mukavasti ja kenttä oli nyt paljon parempi kuin aiemmin. Alkukäyntien jälkeen tehtiin lähinnä ympyröitä ja suunnanvaihtoja kevyessä ravissa tavoitteena suoruus ja että kaarevalla uralla nokka näyttäisi ns. menosuuntaan. Vasen kierros on selkeästi vaikeampi, mutta loppua kohden meno kyllä parani jonkin verran. Tehtiin myös käynti-ravi -siirtymisiä, tosin paljoa ei huvittanut kävellä kun heti oli kimpussa alkukäyntien aikana kiusanneet paarmat sekä niiden kaikki sukulaiset ja ystävät.
Loppukäynnit käytiinkin metsäpolulla taluttaen, juostiinkin jokunen pätkä ja Hilima hölkkäili ihan kiltisti rinnalla. Kentällä nimittäin ell-tarkastusta tehdessä kun koitin samaa, vastaus oli jaa emmäviitti, juokse sä vaan kuule keskenäs.

Talliin päästyämme harjoiteltiin taas ötökkäsuihkeen ruiskimista ja se menee nyt jo yhdellä leipäpalalla per kylki. Suihkittiin siinä sitten ympäri ämpäri, läträttiin pikiöljy-vauvaoljy-seosta vatsan alle ja tisseihin sekä Solhedsia hännäntyveen. Ei meinaan hevonen paljoa enää hevoselle haise.
Ötökkäpiinaa helpottamaan laitoin molemmille tammoille myös huput päähän ja siellä ne sitten seistä töröttivät ihan ufopäinä molemmat. Piti kokeilla myös että mitä Hilima olisi tykännyt ötökkäloimesta, mutta käännettyäni koko tallin ympäri tulin siihen lopputulokseen että olen tainnut myydä kyseisen loimen kun sitä ei mistään löytynyt. Tässä se taas nähtiin että mistään ei kannattais ikinä luopua.

Sunnuntaina ratsastin ensin Lissulla, mentiin kentällä ihan perusjuttuja käynnissä ja ravissa. Lieneekö vielä kiiman jälkikaikuja, mutta yhtään ainoaa säikkyhyppyä tai muuta hepulisingahdusta ei nähty koko ratsastuksen aikana. Loppukäynnit mentiin tekemään tielle ja metsään, Hilma harjoitteli samalla olemaan eroahdistumatta. Tällä kerralla se olikin jo heti alusta alkaen paljon rauhallisempi, käveli kyllä aidan viertä ja jäi huutamaan perään, mutta kun Toni vippasi portin eteen tukon heinää, pää vaan pyörähti ja pullukka kroppa perässä eikä siinä enää turhia murehdittu kaverin perään.
Lissu sai taas kimoshampookylvyn ja kyllä se kuulkaa hyvää ainetta on, ei ole tamma ollenkaan niin kellertävä enää, jopa häntä on valkaistunut. Toki sitä piti tarhaan päästyä ensimmäisenä kyykätä kuraan pyörimään, mutta pohjaväri on siis valkoisempi edelleen.

Hiliman ratsastin myöhään illalla ja koska keli oli mitä mukavin ja paarmatkin jo nukkumassa, päästiin tekemään harjoituksia käynnissä. Harjoiteltiin pohkeen väistämistä ja taivuteltiin muuten. Ravissa tehtiin siirtymisiä kuten myös käynnissä ja käynnistä pysähdykset tulevat jo paljon terävämmin ja pienemmillä avuilla. Loppukäynnit käytiin ratsain metsäpoluilla ja tulin siellä alas kävelemäänkin lopuksi, hyvin Hilima malttaa seistä paikallaan odottamassa että mitähän se emäntä nyt meinaa.