Hurjaa estehyppelöä (no ei ny oikeesti)

Nyt kun ratastuskenttä ei ole enää niin helkkarin upottavan pehmeä, ajattelin ottaa neitien treenaamiseen mukaan myös puomityöskentelyä ja hyppäämistä. Kiikutin kentälle pari tolppaa ja puomia, puomit maahan toki aluksi.

Ensin oli Lissun vuoro, alkuverryttelyn jälkeen tultiin puomien yli käynnissä ja ravissa, tavoitteena päästä yli reippaasti ja mutkittelematta. Hyvin onnistui, tosin näin kuvia jälkeenpäin katsellessa ratsastajalla on korjattavaa reilustikin, niitä puomeja kun ei kuulu tuijotella varsinkaan ylityksen jälkeen. 
Nostettiin toinen puomi kannattimeen ja jatkettiin ylittämistä ravissa, hyvin meni sekin, edelleenkään ei mutkiteltu. Kavio kyllä kopsahti puomiin useamman kerran.
Lopuksi nostettiin toinenkin puomi pieneksi ristikoksi ja ylitettiin sitä muutaman kerran. Yksi hyppykin tehtiin, muuten mentiin juoksemalla yli.
Ratsastuksen jälkeen Lissu pääsi jälleen siniseen laventelikylpyynsä ja kävimme kuivattelemassa lammen rannalla. Lissu veteli ruohoa kitaansa kuin seonnut hamsteri, vasta kun sekä posket että silmät alkoivat pullottaa päästä, se ymmärsi nostaa päätä ylös ja sekä pureskella että niellä suun tyhjäksi.

Mitäs siellä maassa näkyy?

Hallelujaa, nenä menosuuntaan!

Ikävä kyllä meikäläisen vatsakipu rajoittaa edelleen aika lailla tätä tekemistä, tulee 
ratsastettua jotenkin kippurassa kun varoo vatsaa koko ajan. Plus että kunto on aivan nollassa, puolen tunnin ratsastuksen jälkeen on täti yleensä aivan puhki. Jostain syystä tuon vatsan kanssa on nyt menossa jonkinlainen takapakki, kait sitä pitäisi lääkäriin mennä valittamaan mutta kynnys on melkoisen korkea.

Iltasella mentiin Hiliman kanssa myös kentälle, pudotin puomit maahan ja erilleen toisistaan, eli tarkoituksena oli mennä maapuomeja käynnissä ja ravissa. Käyntiosuus meni ihan hyvin, askel sopi ja jalka nousi. No, ravissa astuttiin joko ensimmäisen tai toisen puomin päälle ja lopulta Hilimalta paloi hermo ja se katsoi paremmaksi hypähtää ensimmäisen puomin yli jotenkin tasajalkaa ja sitten harpata toisen puomin yli. Sen verran tästäkin harjoituksesta oli hyötyä kyllä, että Hilima kulkee mielellään pää todella alhaalla ja löysänä, niin nyt sen piti itse kasata kroppaansa paremmin hallintaan. Ensi kerralla pitää pyytää joku ah-niin-innokkaista perheenjäsenistä siirtämään puomeja sopivalle välille Hiliman raviaskeleeseen. Meillä oli tänään kyllä alkuun kuvaaja mukana, mutta sitten Pokemoninmetsästys vei avustajan mennessään.