Kenttä suli! Vihdoinkin!

Olen tässä odotellut kuin kuuta nousevaa että ratsastuskentän salaojat alkaisivat vetämään ja päästäisiin treenaamaan. Eräänä yönä lopulta jotain oli tapahtunut ja hörpsis vaan vesilävet olivat kadonneet.

Töiden jälkeen kylpyyn

Pääsiäislauantaina lähdin jo aamusta Tepan kanssa kentälle. Alkuun teimme pysähdyksiä, pitkä tauko kentällä pyörimisessä näkyi kyllä hyvin, pikku pidätteistä ei ollut mitään hyötyä ja pysähdyksestä lähdettiin marssimaan läpi käsien ihan tosta vaan. On sillä perhana sentään leukaa...
Pikkuhiljaa alkoi joku tolkku löytyä, tosin vanhat opit istuvat tiukassa, pitkällä sivulla heitetään pää linkkuun vasemmalle ja hampailla kuolaimesta kiinni. Pohkeella jos korjaat, niin tarjotaan ravia. Tätä korjailtiin tekemällä voltti pitkän sivun keskelle.
Ravatessa löytyi myös samat ongelmat kuin aina, kaasuvipu säätyy itsekseen ja pidätteestä kiihtyy tahti tikitykseksi. Kulmasta ampaistaan hanat kaakossa pääjo valmiiksi linkussa vasemmalle. Teimme sitten ravia pääty-ympyröillä ja hetkosen jälkeen alkoi meno tasaantua.
Lopuksi kävimme vielä metsässä lenkin jonka löysimme Millan ja Bocun kanssa, matkaa on 1,5 km ja polku näinkin märkään aikaan hyvässä kunnossa ja helppo kulkea. Tepa vaan painaa menemään kuin höyryveturi sen kummemmin hidastelematta, jokunen kompastus tuli ja tädillä vatsalihakset koetuksella.

Ihan päättömiä nyt nämä minun kuvat.

Lissun uusi satula

Lissu oli aivan järkyttävässä kunnossa sukellettuaan taas molemmin puolin johonkin kuraläpeen, tavara oli vielä aivan märkää ja mahdotonta harjata. Kaivoin mudan keskelle satulan ja vyön mentävän läven, heitin kamat niskaan ja menoksi.
Lissulla oli nyt ensimmäistä kertaa uusi satulansa selässä ja se tuntui istuvan hyvin. Contourblock -polvituet tuntuivat mukavan tukevilta, seuraavalla kerralla pitää laittaa reikää pidemmät jalustinhihnat. Koska satulansiipiä ja polvitukia ei ole mitoitettu tällaisten puutarhatonttujen mukaan, se optimaalinen kolo polvelle jää mulle vähän alas.
Lissun kanssa tehtiin samoja asioita kuin Tepankin, kentän ollessa kuitenkin aika raskas en viitsinyt tauon jälkeen tehdä kuin puolisen tuntia. Metsälenkin sijaan mentiin kylpyyn.

Pesun jälkeen ripustin Lissun talliin kuivumaan, josta neiti läheisriippuvainen veti välittömästi herneet nokkaan. Alkoi karsinassa ympyrää hyöriminen, hörinä, kiljunta, pystyyn hyppiminen ja seinien potkiminen. Tepa vastasi sille kerran hirnuntaan ja alkoi sitten syömään heiniään. Itse puuhailin omiani tallissa puuttumatta neidin kiukutteluun ja lopulta se kyllästyi riehumaan ja pureskeli heiniään loukkaantuneen näköisenä. Taidamme ottaa tämän tavaksi useampaan kertaan viikossa josko moisesta kiukuttelusta päästäisiin.