Kari Vepsän kurssi ja Hevoset 2015 messut

Marcin Machin kurssilta tullessa tuli puheeksi isännän kanssa että olisi kiva nähdä Vepsänkin kurssia, itse olen ollut pari kertaa mutta Toni ei ole nähnyt Karin työskentelyä koskaan. Pikainen googlaus kertoi että Ypäjän Hevosopistolla sattuikin juuri olemaan Karin kurssi reilun viikon päästä ja ilmoitin meidät molemmat sinne samantein.

Demohevosina kurssilla oli lastausongelmainen pv-ruuna ja säikky ja hieman ilkeä pv-ruuna. Molempien kanssa aloitettiin samalla tavalla eli irtonaisena pyöröaitauksessa. 
Ensin hevonen laitettiin liikkumaan ja pyydettiin välillä lisää vauhtia lisäämällä painetta takaosaan. Hetken päästä pyydettiin hevosta kääntymään siirtymälllä sen ns. nollalinjan etupuolelle. (Nollalinja kulkee lavan kohdalla.) Hevosen piti vaihtaa suuntaa kääntymällä takaosansa ympäri, takapäätä ei saanut kääntää ihmiseen päin. 
Kun käännökset sujuivat oikein, pyydettiin hevosta pysähtymään ja tässä kohtaa sen piti myös katsoa ihmiseen päin ja mielellään myös ottaa askel ihmisen suuntaan. Tästä seuraavaksi hevosen piti lähteä seuraamaan ihmistä.
Toinen hevosista teki kolme viimeistä yhdellä kertaa, toisen kanssa piti tehdä pala kerrallaan.
Tämän jälkeen hevoselle laitettiin naruriimu ja tehtiin harjoituksia narussa. Ensimmäiseksi opetettiin, että kun narua heiluttaa, pitää hevosen peruuttaa = peruutustyökalu. Kun peruutushomma sujui, piti hevosen tulla pyynnöstä eteenpäin ja pysähtyä napakasti kun ihminen pysähtyy.
Seuraavaksi hevosta pyydettiin väistämään takapäätään ihmisestä poispäin lisäämällä painetta siihen suuntaan. Hevosen piti myös pyynnöstä siirtää etupäätään sivulle, eteenpäin ei saanut astua. Viimeiseksi opetettiin lähettäminen, eli ihminen näyttää narua pitelevällä kädellä suunnan ja pyytää hevosta eteenpäin.
Molempia hevosia myös siedätettiin erilaisilla välineillä koskettamiseen, mm. piiskalla, kepillä jossa oli muovisuikaleita päässä sekä aidoilla turkissuikaleilla.

Lastausongelmaisen hevosen kanssa harjoiteltiin seuraavaksi maassa olevien levyjen päältä kävelyä lähettämistekniikalla. Alkuun hevonen hyppi tai vähintään juoksi niistä yli, mutta toistojen jälkeen se alkoi astua ihan reilusti niiden päälle.
Sitten olikin vuorossa lastaaminen, Kari opetti että hevonen pitäisi aina ottaa mukaan jo koppia valmistellessa ja availi lastaussillan hevonen toisessa kädessä.
Hevosta pyydettiin kävelemään muutama ympyrä muutaman metrin päässä kopin takana ja sitten käveltiin sillalle, josta hevonen lähetettiin koppiin. Ja sinnehän se käveli samantein perille asti. Sitten hevonen pyydettiin peruutustyökalua käyttämällä tulemaan pois kopista ja muutaman ympyrän jälkeen se lähetettiin uudestaan koppiin. Tätä toistettiin jokunen kerta, sitten se seisoi kopissa odottelemassa hyvän aikaa Karin kertoessa juttujaan ja lopuksi vielä omistaja laittoi sen koppiin.

En tiedä miten paha lastausongelma tällä hevosella oli ollut, mutta kuulemma koppiin ei oltu saatu ja rekalla kuljetettu jokusen kerran.

Säikkyä hevosta siedätettiin erilaisiin ääniin, kuten pelletorveen, avaruuspyssyyn, kolisevaan kanisteriin, nallipyssyyn ja lehtipuhaltimeen. 

Jos meidän tontilta kantautuu lähipäivinä Tähtien Sodan ja Talvisodan välimaille asettuvaa möykkää, se on vaan täti itte kun siedättää hevosia. 

Sunnuntaina oli Hevoset 2015 -messujen vuoro. Ostoslistalla oli naruriimu ja koulutusnaru, mahdollisesti jotain Boculle sopivaa kivennäistä sekä kimoshampoo. Lupaa ei ollut ostaa yhtään satulahuopaa (27 kuulemma pitää riittää kolmelle hevoselle). No, naruriimu saatiin ja köysi tulee postissa, shampoon unohdin mutta Horzella oli tarjous kylmäyssuojista, 39€ pari. 
Ohjelmasta katseltiin estekisoja, 3-vuotiaiden suokkien näyttelyfinaali sekä Vepsän western-näytös. Tänä vuonna kohokohta oli kuitenkin valjakkokilpailu ja pikkuneiti näytti innostuvan sen verran vakavasti että äiteetä melkein ahdistaa, ei varmaan kalliimpaa lajia hevosen kanssa harrastamiseen ole. (Tottakai se bongasi juuri sen.) Kotimatkalla kuultiinkin suuria suunnitelmia Bocun tulevaisuutta ajatellen. Onneksi se on opetettu hyvin ajolle, jumalaton riemu olisi alkaa opettaa 18-vuotiasta ällipäätä 12-vuotiaan ällipään avustuksella.