Hormoonihuuruista meininkiä ja katkenneita luita

Kolmisen viikkoa sitten päästiin yhteislenkille Lissun ja Vilskeen kanssa kun Kirsi tuli ratsastamaan. Hälle asia tuli kyllä pienenä yllätyksenä, luuli ratsastavansa Hilimalla. Olin kaukaa viisas ja otin Vilskeen valmiiksi jo käsittelyyn niin Kirsi ei paljoa ehtinyt vinkumaan kun hoputin hänet satulaan. "Et sä edes huomaa niitä palleja."
Reissu meni ihan hyvin, jutteluetäisyydellä pystyy hyvin ratsastamaan, meni Vilske sitten edellä tai takana. Mentiin lähiteitä edestakaisin niin nähtiin samalla että ensimmäistä kertaa yksinään pihaan jäänyt Hilima ei sekoillut itsekseen kun käpsyteltiin pihan ohi.

 Maanantaina 25.2 kävin pikaisesti Lissun kanssa ihan teitä pitkin hölköttelemässä. Yllättävän hyvässä kunnossa tienpohjat, joten mentiin paikoin melko rivakkaakin ravia. Siinä on hyvä tarkastaa että peli vetää symmetrisesti. Aika kivasti saatiin myös löysä siirtymä laukkaan ja myös koko laukkapätkä ilman kiihdyttelyjä tai ryntäilyjä. Syynä voi toki olla kiima, Lissu on aina ekstramukava ratsastaa kiimassa. Se vaan mennä jeesustelee eikä säiky tai säpsy niinkuin normaalisti.

Seuraavat yhteislenkkitreffit oli sovittu tiistaille, mutta fibromyalgian pirulainen veti meikäläisen niin kanveesiin että nukahdin töissäkin kertaalleen istualtaan työpisteelläni. Kotiin päästyä nukuin iltaan asti, kävin tekemässä iltatallin ja nukuin aamuun. 

Torstaina olikin sitten helvetti irti. Katselin sattumalta töissä tallin valvontakameraa ja siellähän näkyi Lissu Hiliman tarhan taka-aidan takana metsässä. Soitin Tonille, joka onneksi oli talvilomalla kotona ja meni samantein pihalle. No siellähän olikin sitten Vilske Lissun kaverina nyppimässä mustikanvarpuja lumen alta ja voimme vain kuvitella mitä muuta kuin syömistä metsän siimeksessä on harrastettu.
Sanoin Tonille että nyt pitää sitten varoa kun menee Vilskettä pyydystämään, koska ainakin astutushommissa se on aika karjas ja keulii helposti. Ja sitten katselin valvontakamerasta kun hän reippahasti marssi toiminnan ytimeen ja talutti Vilskeen riimusta talliin. Mitäpä sitä nyt mitään ohjeistusta kuuntelemaan...

Soittelin sitten eläinlääkärille että mitäs nyt tehdään. Hieman huvittunut tohtori kertoi, että eipä tässä hätiä mitiä, tehdään treffit parin viikon päähän ja annetaan kiimapiikki. Samalla saa Vilske sitten rokotuksen, että ei tule laskua pelkän seksihurjastelun takia. Pelkän tuurin varaan en uskalla jättää, ikävä kyllä valvontakameran tallennin oli pois päältä niin ei pääse sieltäkään katsomaan onko astumista tapahtunut vai ei.

Lissun porttiin lisättiin lisävahvistusta, se nimittäin oli kontannut portin alta ja mennyt Vilskeen luo häröilemään eikä toisinpäin niinkuin voisi kuvitella. 

 Toissa sunnuntaina menin Vilskeen kanssa peltoradalle, käveltiin ensin muutama kierros ja lähdettiin sitten hölkkäämään. Radalla on yhdessä kohdassa jäinen lätäkkö, jota olin väistämässä, otin ilmeisesti vähän liian napakasti kiinni ja Vilske heitti protestipukin. Tämä olisi ollut ihan jees, mutta samalla se astui radan hankikantoisen reunan päälle, kompastui ja hävisi meikäläisen alta.
Sain pidettyä oikeasta ohjasta hetken kiinni niin että laskeuduin ihan optimaalisesti oikealle kankulle enkä päälleni kuten yleensä. Häntäluukin säästyi osumalta, mutta loppu kroppa laskeutui myös radan reunan päälle sillä seurauksella että pari kylkiluuta napsahti murteille. Tässä kun ei varsinaisesti oltu ekaa kertaa pappia kyydissä luunmurtumien kanssa niin arvasin heti mitä oli käynyt. Haukoin ilmat takaisin keuhkoihin ja lähdin hölkkäämään Vilskeen perässä kotiin. Hän siellä olikin muun perheen kanssa makkaranuotiolla joten sen kummempaa pyydystämisoperaatiota ei tarvittu vaan kipusin takaisin selkään ja menin kentälle tekemään vielä puolisen tuntia jotakin.

Maanantaina kävin sitten lääkärissä joka määräsi kolmisen viikkoa ratsastus- , nostelu- ja kiertoliikekieltoa. Suunnittelin kyllä että viikon hulimisen jälkeen Kirsi olisi voinut teipata tuon kyljen ratsastamisen ajaksi, mutta tuo ovela yksilö olikin vihjannut yhteiselle lääkäritutullemme suunnitelmistani ja sain kiukkuisen puhelun ja luennon mitä tapahtuu jos kylkiluu menee keuhkosta läpi.
Lupasin pyhästi pysyä paikallaan, varsinkin kun hän kertoi nämä asiat ensin puolisolleni joka lupasi varmistaa että näin tapahtuu.
Eli tässä on nyt sitten luettu kirjaa, syöty suklaata ja juotu viiniä sohvalla (jälkimmäinen ihan lääkärin määräyksellä). Ja rasvailtu varusteita sillävälin kun Kirsi on liikuttanut hevosta. Ja tehty 2 päivää stewardiharjoittelua, koska nythän on mitä loistavin aika siihen kun ei voi muutakaan tehdä.