Tänään laitoinkin hevosille sitten toppaloimet etteivät reppanat sentään toistuvasti palellu. Ilmeisesti pitäisi hankkia fleecevuorelliset sadeloimet kun nuo topatut ovat aikas paksut ja kaksien loimien kanssa en jaksa alkaa pelaamaan.
Iltapäivällä kävin Tepan kanssa lyhyen maastolenkin, isolla aukealla oli kyllä melkoisen kylmä kun oikein pääsi tuuli puhaltamaan. Ravattiin aukealta tuulensuojaan metsätielle ja laukattiinkin pieni pätkä.
Kirsi oli luvannut lähteä Martin kanssa Lissulle maastoseuraksi, treffit sovittiin naapurin risteykseen puoli kuudeksi. Lissu oli aivan tohkeissaan kun sai kaverin, Martti ei niinkään. Martilla oli laiskapäivä ja se mennä laahusti Lissun mielestä aivan liian hitaasti, joten neiti otti ja marssi vetohevosestaan sitten ohi.
Ja tottakai juuri tällä kertaa metsäpolulla oli peura, joka loikkasi meidän kohdalta jonnekin helkkarin ryteikköön ja jäi sinne hetkeksi jumiin. Hevoset loikkasivat kumpikin eri suuntiin ja peura senkun räpiköi risukossa. Lopulta se meni matkoihinsa ja hevosetkin rauhottuivat.
Loppulenkki meni ihan hienosti, nähtiin koiranulkoiluttaja ja autokin tuli vastaan, Lissu ei pelännyt näitä lainkaan.
Mulla oli ollut jo Tepan kanssa lenkillä sellainen tunne että olisi sappikohtaus tulossa, mutta en sitten tajunnut ottaa lääkettä ennen seuraavaa lenkkiä. Lissun kompuroidessa metsäpolulla alkoi mahaan sattua oikein kunnolla ja hieman lenkin puolenvälin jälkeen kun se alkoi selvästi rentoutua ja nyhtää multa ohjia käsistä, tuntui etten kestä enempää mitään vatsaan kohdistuvaa nytkähtelyä, joten tulin sitten alas selästä ja talutin loppumatkan. Ärsyttävää, varsinkin kun mulla ei enää edes ole sappirakkoa! Mutta juu, silti sappi voi joskus ärtyä, sanoi lääkäri.
No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Lissun eka maastolenkki oli kuitenkin ihan onnistunut lukuunottamatta yhteenottoa villin luonnon kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti