Rokotuslomaa, hyväntekeväisyyttä ja treenin tynkää

Hevoset viettivät vajaan viikon verran rokotuslomaa, joten aikaa oli keskittyä tarhojen siivoiluun ja muuhun ylläpitoon. Tallitarkastajakin kuuluu kierrelleen näillä nurkilla, joten nyt on paikat puunattu. 

Kyllä lomailu on vaan kivaa

Bocu ei saanut influenssarokotusta, joten ponitreeni on jatkunut normaalisti. Pientä ristikkoakin jopa päästiin hyppäämään.

Loppuviikosta päästiin taas treenaamisen makuun, ratsastin molemmilla hevosilla kentällä puolisen tuntia ihan perusasioita läpi. Taukoa on ollut kiireiden takia joten aloitellaan kevyesti. Lissu oli taukoilun jälkeen mukamas hyvinkin säikky, kaikki rapinat piti kuunnella. Vähimmällä tuntuu pääsevän kun ei kiinnitä mitään huomiota hänen mörköjen pakoiluunsa.

Hienosti on kuitenkin jäänyt mieleen selkäännoustessa paikallaan seisominen ja leipäpalakin kurotetaan ratsastajan kädestä.

Perjantaina kävimme Bocun kanssa Pilvenmäellä Lastensairaalaraveissa kantamassa kortemme kekoon talutusratsastuksen merkeissä. Bocu, joka ei takuulla ole ollut raviradalla ainakaan ravien aikaan, otti tilanteen haltuun hyvin ammattimaisesti. Ensimmäisen kerran se katseli tarkkaan pää pystyssä kun lähtöauto pyyhälsi rataa pitkin hevoset perässä. Vähän piti hirnua peräänkin, mutta tämän jälkeen se vain katseli että "ja taas nuo vetää tuota rinkiä kieli vyön alla, meikä se sitten käveleekin täällä nurtsilla kaikessa rauhassa".

Lauantaina ratsastin molemmilla hevosilla kentällä, Tepan kanssa siirtymisiä ja perushommaa tavoitteena tasainen tahti ilman kiihdyttelyjä. Nojuu, on siinä vielä tekemistä.

Lissun kanssa harjoiteltiin pohkeenväistöä ja oppivaisena neitinä hän hienosti bongasi mitä tässä haetaan. Noin kiitoksille persolle hevoselle on helppo opettaa juttuja kun se on aivan tohkeissaan onnistumisestaan ja kehuista. Myöskään mörköjä ei näkynyt mailla eikä halmeilla vaan keskityttiin työntekoon oikein tosissaan.

Sunnuntaina valjastettiin Millan kanssa Tepa kärryjen eteen ja lähdettiin ajelulle. Hienosti meni reissu, ainoastaan molempia kyydissä istuneita hirvitti herran tapa kävellä letku pitkänä niin, että se heiluu kävellessä välillä osuen aisaan asti. Luulisi että sattuu.

Lissun kanssa kokeiltiin auton kohtaamista tiellä. Lissuahan ei ole paljoakaan ilmeisesti tiellä ratsastettu, joten aloitimme lavastetulla tilanteella kotitiellä. Isäntä ajeli autolla edestakaisin meidän ja naapurin väliä ja minä talutin Lissua. Neiti ei reagoinut autoon oikeastaan millään lailla, joten kiipesin selkään (leipätemppu toimii näemmä myös tiellä!) ja ratsastelin autoa vastaan jokusen kerran. Tästä on hyvä jatkaa tiellä treenaamista kun tietää että noinkin kapealla tiellä pääsee hyvin autoista ohi. Ensi kerralla harjoittelemme samaa asiaa traktorilla.

Menimme vielä hetken aikaa kentällä, eilen opittua pohkeenväistöä lähinnä.