Laura ja Vilske ovat käyneet kuninkaallisissa jo monen monta vuotta ja kasvattajana olen saanut kokea monia ilon hetkiä alkaen 5-vuotiaiden laatuarvostelun voitosta viime vuoden estemestaruushopeaan. Saavutuksia heillä on vaikka kuinka paljon, mutta paikan päällä kannustamassa olen ollut lähinnä Ypäjän kinkereissä, sinne kun on meiltä niin mukavan lyhyt matka.
Vilske marssi talliin synnyinkarsinaansa kuin ei olisi koskaan ollutkaan poissa. Kaveriksi tuotu Bocu koitti kovinkin isotella ja hetken aikaa puhistiin nenät vastakkain asiaankuuluvin kiljahduksin, kunnes kuvioon tuli tukko heiniä ja molemminpuoleinen ahneus vei voiton.
Lauantaina Laura lähti jo aamusta avustamaan ystäväänsä tämän varsan esittämisessä laatuarvostelussa ja minä jäin puunaamaan Vilskettä kisakuntoon. Hommansa hoidettuaan Laura ajeli meille takaisin ja lähdimme porukalla takaisin kisapaikalle. Luokkana oli Samuli GP, 105cm. Yksi harmillinen pudotus ja 0.12 sekuntia jäi sijoituksesta.
Katselimme sunnuntaina aamupäivästä myös koululuokkia ja taemmalta kentältä pisti silmään isosti ja hienosti liikkunut tumma hevonen. Pienen selvittelyn jälkeen huomasimme, että hyvänen aika, sehän oli Veli Viimeinen, eli Vilskeen sisaren, Pimun Onnin poika. Hienoja varsoja Pimpula on jättänyt eri isistä, myös 2011 kasvattajakilpailun koulupuolen voittaja Aarre Arvokkain on Pimpulan varsa. Tänä vuonna Aarre Arvokkain osallistui koulumestaruuksiin sijoittuen kahdenneksitoista.
Kuninkaallisiin kuuluu myös olennaisena osana holtiton törsääminen expo-alueella. Tällä kertaa mukaan tarttui Lissulle liila talliloimi, fullneck-fleeceloimi ja Tepalle highneck-toppaloimi. 2/3 periaatteessa tarpettomia, koska meillä ei tarvita talliloimia ja fullneck-fleecejä löytyy jo kaksin kappalein. Ei tälle ole mitään selitystä. Toisaalta olen ylpeä itsestäni, koska en ostanut ainoatakaan satulahuopaa tai fleecetakkia.
Suokkifiiliksissä ja suuressa hurmiossa lähdin vielä päivän päätteeksi ratsastamaan Tepalla kentälle, jossa tahkosimme pysähdyksiä käynnissä ja homma toimi oikeinkin hienosti. Ravissa sitten hukkuikin jarrut ja kaikki muukin meni päin persettä, mutta hyvä tuuli kantoi niinkin pitkälle, että harmittelin vain kuvaajan puuttumista. Koska sitten kun Tepa menee hienosti ja upeasti jonakin päivänä niin olisi kiva katsella vanhoja kuvia ja videoita "voi kun se silloin alussa kiikutti mua suu ammollaan". Joo. Ehkä todellisuus iskee sitten jo taas huomenna.
Pihassa on tehty myös muutoksia, kovien sateiden takia Bocun tarhassa majaillut Tepa oli sotkenut tarhan kovin kuraiseksi. Rinteessä alimpana sijaitseva tarha kestää hyvänä Bocun alla, mutta ympäriinsä tarpova tonnikeiju möyrii sen kamalaksi ja hukkasipa tuo vielä molemmat etukenkänsäkin ties kuinka syvälle.
Sitten kävi vielä niin, että Lissu, joka riitelee ja kiukuttelee Bocun kanssa aidan yli, huomasikin ettei voi elää ilman rakasta poniansa kun Milla lähti Bocun kanssa saattamaan kaveriansa Siniä jaa Milli-ponia kotiinpäin. Lissu otti muutaman metrin vauhtia ja hyppäsi 140cm lankkuaidan yli mun ja Tonin katsellessa silmät lautasina sen metsätielle poistuvan valkoisen takamuksen perään. Saatuaan ponit kiinni se ystävällisesti johdatti ne takaisin meidän pihaan (tai ainakin luuli johdattaneensa), jossa se sitten unohti mokomat kääpiöt ja sukelsi isännän tarjoamaan kauraämpäriin.
Seuraavana iltana sitten naputtelimme Tonin kanssa toisen väliaidan ylempien tarhojen väliin ja siirsin Tepan Lissun viereen. Ensimmäinen ilta oli melkoista laulamista ja pippelin heiluttelua, mutta toisena päivänä ei enää kuulunut Tepan tarhasta kuin heinän rouskutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti